Mulla on välillä vaikeuksia keksiä otsikoita näille teksteilleni. Mutta aina ajoittain otsikko tulee saman tien mieleeni, niin kuin nyt.
Elämän ihana sekasorto.
Mikä hirveä lause. Mutta jotenkin niin tosi.

Viime aikoina on tuntunut, että jokin täysin minusta riippumaton voima ohjailee elämääni.
Ensin minulta loppui täysin yllättäen työt alpakkafarmilla. Kuulemma rahat loppuivat. En sinänsä ihmettele, itse yritystä pyörittäneenä kun näkee asiat eri tavalla ja olinkin jo ajatellut, että eihän tämä paikka voi tehdä tarpeeksi rahaa.

Heti perään löysin kuitenkin uuden paikan, oikein koirankouluttajan unelman: työn koirankasvattajalla. Unelma tosiaan. Järkyttävä miten sai taas todistaa ihmisten välinpitämättömyyttä ja suoranaista tyhmyyttä.

Tällä kasvattajalla on yhteensä 5-6 tyttöä (reppureissaajaa) töissä. Töitä tehdään yli 9h joka päivä. Mm kasvattajan talo pitää kuurata perusteellisesti päivittäin. Silti se on sikolätti joka aamu. Ja ihmeesti palkkalaskelmaan eksyy vain 4h per päivä. Tämäkin menee asumukseen yms. Tämän pystyisin vielä jotenkin hammasta purren hyväksymään, vaikka väärinhän se on. Mutta entäs ne koirat sitten..

Tytöt esittelivät minulle innoissaan kaikki söpöt pennut. Söpöt todella. Mutta mitenkäs ne näyttävätkään noin poloisilta? Koordinaatiokyky täysin hakusessa, pennut tärisivät, hakeutuivat sairaalloisesti ihmisen seuraan.. Kuka tahansa koirista tietävä ihminen näki heti, ettei suinkaan ole kyse onnellisista pennuista.
16 pennun joukossa oli 2 selvästi apaattista. Aloin kysellä tytöiltä miten kauan ovat olleet sellaisia ”oh, they are just shy ones” oli vastaus.
Huomasin myös kolmannen. Tämä pentu ei ollut apaattinen, ja näytti isolta, mutta kosketus paljasti, että kaikki luut tuntuvat selvästi läpi. Käskin tyttöjä ottamaan nämä kolme erilleen ja kokeilemaan syövätkö mitään. Eivätpä syöneet. Ja tämä kolmas alkoi huutamaan 24/7. ”He is just a loud puppy” oli taas yhden järjenjättiläisen kommentti. Niin. Mikä tässä sitten oli taustalla, joko joku arvasi?

Pennut oli erotettu emoistaan aivan liian aikaisin. Nämä raukat olivat vasta 4 viikkoisia ja olleet ilman emoa jo ainakin viikon. Ne ”söivät” kykynsä mukaan kiinteää ruokaa.
Australiassahan on eläinsuojelulain vastaista erottaa pennut emostaan ennen 8 ikäviikkoa. Samoin vasta 8 viikkoiselle saa syöttää kiinteää ruokaa.

Nämä kolme pentuparkaa kiidätettiin eläinlääkärille sinä iltana. Kaikki päätyivät teholle taistelemaan elämästään. Syyksi eläinlääkäri kirjasi huonon ravitsemuksen. Ja tämä ”just a loud puppy” oli pahimmassa kunnossa ja joutui olemaan teholla pari päivää. Tietysti tuona iltana kasvattaja syytti meitä tyttöjä tapahtuneesta. Me emme kuulemma olleet huomanneet, että jotain on vialla.

Mikä on väärin tässä kuvassa?
Se, että ammatikseen koiria kasvattava ihminen ei itse tiedä yhtään mitä on meneillään, koska jättää kaiken hoitovastuun nuorille koirista mitään tietämättömille tytöille. Tämä kasvattajahan nyrpisti nokkaansa sairaille pennuille todeten miten ällöttäviä ne ovat. Koirilla ei myöskään ole asiaa hänen taloonsa. Nehän ovat likaisia.
Se, että ihminen, jolla on tieto ja taito kasvattaa koiria lain määräämillä tavoilla tietoisesti rikkoo tätä ja koirien hyvinvointia vastaan. Emon maito on äärimmäisen tärkeää pennuille, ei pelkästään kasvamisen vaan immuunipuolustuksen takia. Myös emon seura on äärimmäisen tärkeää pennun kehityksen kannalta. On paljon tutkimuksia siitä miten haitallista liian aikainen emosta erottaminen on.

Mutta asia, joka mielestäni on kaikista suurin vääryys ovat ihmiset, jotka kuvittelevat, että osallistumalla tällaiseen he jollain tavalla auttavat pentuja.
Minä sanoin ihan suoraan tytöille farmilla miten väärin kasvattaja toimii. Silti yksi heistä totesi, ”minä en täällä työskentelemällä mieti itseäni vain näitä koiria”. Että on koirien edun mukaista, kun siellä on tyttöjä heistä huolehtimassa.
Tytöt myös ihmettelivät, kun pentujen omistajat jatkuvasti kyselevät kuvia pennuista emon kanssa. Tällaisia kuvia ei tietenkään ollut, kun emot eivät olleet enää paikalla.
Älä osta pentua, ilman että tapaat myös pentujen emon! Näitä pentuja ei tietenkään päässyt etukäteen tapaamaankaan. Ei kasvattaja tyhmä ole, hän ei ota riskiä, että joku kantelisi hänestä. No hän oli kuitenkin niin tyhmä, että tarjosi koirankouluttajalle töitä.

Minä vain odotan otollista aikaa eli esimerkiksi ensi kuuta, kun hänen mainostamansa 72 pentua odottavat uusia koteja. Kun tilaa emoille pentuineen ei enää ole (hänellä on tilaa 5 pentueelle ja tällä hetkellä vain 1 vapaa häkki) ja hän jälleen kerran erottaa pennut emoistaan liian aikaisin vain saadakseen kaikki pennut samaan isompaan kehään, on mielestäni hyvinkin otollinen hetki eläinsuojeluviranomaisille vähän ”kurkata” tilannetta.

Elämän ihana sekasorto.
On jotenkin hassua, miten tilanteet muuttuvat niin kovin yllättäen. Luulet, että kaikki menee suunnitelman mukaan, mutta sitten elämä vetääkin maton alta ja joudut kompuroimaan takaisin pystyyn. Kun luulet, että ovi suljettiin vain jotta ikkuna avattaisiin, huomaatkin, että ikkunan takana ei olekaan mitään parempaa vaan jälleen kerran välinpitämättömyyttä ja julmuutta.
Mutta minä uskon vahvasti, että kaikelle on syynsä. Ilman minua nuo kolme pentua olisivat todennäköisesti kuolleet. Ja kiitos minun, RSPCA tulee tietämään tästä toiminnasta.

Valitettavasti en usko, että toiminta tulee sen takia loppumaan. Olen ollut tekemisissä kierojen kasvattajien kanssa ennenkin. Niin kauan kuin pennun ostajat eivät kiinnitä paremmin huomiota siihen mistä pentunsa hankkivat, on tällainen toiminta mahdollista. Mutta ehkä eläinsuojeluilmoitus edes säikäyttää.

Mitä iloisempiin aiheisiin tulee, vietin syntymäpäiviäni toukokuussa ystävieni kanssa. Kaikki minulle tärkeät ihmiset tulivat paikalle. Kiitos siitä ja ihanasta illasta ❤ Kävimme myös Aussin kanssa juhlistamassa merkkipäivääni risteilyllä. Oli oikein ihana aurinkoinen viikonloppu.