Avoin kirje Suomeen

IMG_20151023_160028.jpg

Moi!

Mitä kuuluu?

Tänne kuuluu oikein hyvää.

On tullut tavattua paljon muita suomalaisia. Yllättävän moni tänne onkin tiensä löytänyt.

Viime viikolla treffailtiin ihanan Pilvin kanssa oikein pariin otteeseen saman päivän aikana.
Ensin käytiin lounaalla jakamassa ilot,surut ja ihmettelemässä parisuhteita, ja illasta käväistiin ”yksillä”. Kolme viinilasia taisi kaiken kaikkiaan mennä. Oli oikein mukava ilta neljän suomalaisen, neljän tsekin ja Aussin voimin.
Joskin välillä meinaa naurattaa mitä kaikkea ventovieraat alkavatkin selittää hiukan juotuaan. Piti hiukan miettiä kuulinko oikein, kun keskustelussa täysin vieraan ihmisen kanssa vilahtivat sanat ”friends with benefits” ja ”my sex life”.
Myös Minskyssä viime lauantaina minua iskettiin tarinalla kauniista naisesta, joka paljastui lopulta ladyboyksi. Ja tämähän paljastui siinä vaiheessa, kun oltiin jo riisumassa. Mahtoi olla kiusallista. Tai mistä minä tiedän loppuiko lysti oikeasti siihen…

Oli myös erikoista huomata, etten ihan hirveästi tykkää katsoa Aussia tiiviissä keskustelussa muiden naisten kanssa. Mä kun en ole (ainakaan ollut) tippaakaan mustasukkainen ihminen. Ehkä tämä kertookin enemmän luottamuksesta.

IMG_20151023_155921.jpg

Käytiin myös katsomassa Paluu tulevaisuuteen leffa juhlavuoden näytöksessä. Aussi oli ostanut 4 lippua, joten otin mukaan kämppikseni. Olikin kokemus! Luksus leffateatteri, jossa pystyi ostamaan jopa viiniä ja tilamaan ruokaa elokuvan ajaksi. Ja täynnä innoissaan hihkuvia elokuvan faneja (lue:nörttejä).

Olen myös tuttuun tapaan viettänyt lauantaitani Minsky’ssä, jonne sain seuraa parista suomalaisesta. Toisen olinkin jo tavannut aiemminkin, oikein herttainen tyttö, Aussin sanoja lainatakseni.

Sunnuntaina vietimme rentouttavan päivän ensin syömällä hyvän aamiaisen, jonka jälkeen suuntasimme museoon ja nuudeli markkinoille Hyde Parkiin. Oli todella mukava päivä.

Vaikka Aussin kanssa olo tuntuu vielä välillä erikoiselta (en oikein osaa selittää miten ja miksi), tulee myös näitä päiviä, kun hän saa oloni tuntumaan ihan mahtavalta. Koko päivä meni tiiviisti halaillessa jopa siinä määrin, että museokin alkoi tuntua huomattavasti kiih…kiinnostavammalta paikalta. Ja Aussi saa minut myös nauramaan kippurassa typerille vitseilleen.

Töissä olen saanut enemmän tunteja. Sen seurauksena olen myös viettänyt enemmän aikaa kotona täällä keskustassa. Saankin kämppiksiltäni vitsailuja ”long time, no see” tyyliin. Yksi heistä jopa kysyi olenko riidoissa Aussin kanssa, kun olen kotona. Hmmm..ehkä me vietetään vähän turhan paljon aikaa yhdessä.. Anyway…

Nykyään teen esimerkiksi maanantaisin pitkän päivän päiväkodilla. Täytyy sanoa, että ei ole ihan niin leppoisaa, kuin ihmiset luulevat. Koirien vahtiminen on rankkaa hommaa. Mutta onneksi, koska korjaan huonon käytöksen joka kerta, koirat ovat alkaneet jo totella pelkkää äänensävyä. Mun kanssa ei pelleillä.
Sain myös ensimmäisen privaatti asiakkaani koirankouluttajana! Olen ihan innoissani! Bokseri, joka haluaa tappaa muut koirat. Kunhan saan tarkemman selvityksen koirasta, sovimme tapaamisen ja pääsen ratkomaan tätä mielenkiintoista ongelmaa. Toivottavasti näitä tulee enemmänkin!

Myös joulu on saapunut ilahduttamaan aulaa. Mikäs sen mukavampaa, kuin törmätä joulukuuseen heti ensimmäisenä sisään astuessaan. Lokakuussa.

Viikonloppuna on Halloween. Kämppikseni ovat etsineet innoissaan bileitä ja ajattelin itsekin osallistua. En ole ikinä ollut Halloween-bileissä. Että miksipä ei. Yhdet olisikin jo tiedossa. Saas nähdä mihin päädytään.

Mukavaa joulun odotusta!

Iloisin terveisin, Anniina

IMG_20151027_191414.jpg

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus

Do you really hate it here?

received_10156111146310405.jpeg

Mä haaveilin varmaan viikon kebabista.

Näin päässäni tutun take away-rasian, makoisat ohuet kebab siivut, joista haaveilin ensin syöväni kaikki kuivahtaneet, pienet, kastikkeen ulottumattomiin jääneet palat.
Lopulta lakkasin haaveksimasta ja ostin kebabin. En halunnut rullaa, joten vältin tilaamasta ”rulla”-menun puolelta.

Sain rullan.
Rullan avattuani havaitsin, että 1) itse lihaa oli hyvin vähän ja 2) se ei todellakaan ollut ohutta siivua.
Epätoivoissani yritin löytää ”kuivahtaneita, ohuita paloja”. Ei löytynyt.
Persiljaa (???yök) sisältävä soosi ja juusto ja muu turhake peitti alleen kaiken. Suuttumus nosti päätään. Itkukin kuristi kurkkua. Ja sanat ”I hate this country” vyöryivät ulos.

Aussi nosti päätään pöydän toiselta puolelta. Tuttu painostava hiljaisuus edelsi varovaisella äänellä esitettyä kysymystä ”Do you really hate it here?”

Niin mikä tähän onkaan oikea vastaus. Mä vihaan sitä, ettei täällä löydä kunnon ruisleipää. Eikä kunnon kaurahiutaleita. Ja kaikki liha tuppaa olemaan maustamatonta. Hyvä terveyden kannalta, mutta ei ihmisen, joka ei uskalla käyttää kunnolla mausteita. Kaikki maistuu..no, ei-miltään.

Mä vihaan sitä, että mikään ei edes etäisesti näytä tutulta.
Mä nään lähes päivittäin papukaijoja, kun lenkitän koiria töissä. Siis papukaijoja! Antaisin mitä vaan, että näkisin variksen.
Meidän ikkunan takana asuu lintu, joka kuulostaa jonkun todella ärsyttävän pillin puhallukselta. Ja joka pitää ääntä 24/7. Kuulin saman äänen myös Aussin ikkunan takaa. Ja vessasta. Ja ikkunan takaa. Ja vessasta… Aussista se oli hurjan hauska pila.

Mä vihaan sitä, että täällä käytetään sieniä tiskaamiseen. Oikein oksettaa joka kerta, kun pitää ottaa se kylmän kostea bakteeripesäke käteen.

Ja mä vihaan torakoita. Ja hämähäkkejä. Ja niiden seittejä.
Joka kerta, kun niihin törmää sisällä, tulee ikävä Suomen steriiliä asumista.
Yks päivä seisoin aussin luona kaapin edessä, kun havaitsin jotain sivusilmällä. Pienen pieni hämähäkin seittihän ovessa roikkui. Ja se pienen pieni seitti yhdistyi huomattavasti isompaan, jota asutti 7 hämähäkkiä. Tuli imurille töitä.

Mä vihaan kylmyyttä sisällä talvisin. Ja kuumuutta, kun sattuu vähänkään lämpimämpi päivä. Ja sitä, kun kaikki ovat aina myöhässä.
Ja mä todella, todella, vihaan kaikkia näitä erilaisia s-äänteitä! Miten niihin ei aiemmin olekaan kiinnittänyt liiemmin huomiota.

Mutta kaikista eniten vihaan sitä miten kaukana olen Suomesta, perheestä ja ystävistäni.
Jokainen tapaamani suomalainen on sanonut vihaansa sitä, kun jää paitsi tärkeiden ihmisten elämästä. Ystäväni on raskaana. Siskoni sai toisen lapsensa. Tuntuu pahalta ajatella, etten tulekaan näkemään näitä lapsia ennen ensi kesää. Suomen kesää siis. Sinne on pitkä aika.

Välillä mietin, voisinko olla täällä myös toisen vuoden. Ja ehkä kauemmin. En tiedä.
Aussi kyllä yrittää parhaansa. Kun kebabin jälkeen päädyin mököttämään sänkyyn peiton alle naama seinää vasten, kömpi hän viereeni, suuteli olkapäätä ja pahoitteli huonoa kebabia. Niin kuin se olisi ollut hänen vikansa. Hän myös sanoi yrittävänsä kovasti tehdä täällä olosta minulle mahdollisimman mukavaa. Ja niin hän tekeekin.

Ei, en vihaa täällä oloa. Muuta kuin hetkittäin. Mutta se on sallittua. Onneksi täällä käydään paljon ulkona. Helpottaa kaikkea tätä vihaamista, kun saa muuta ajateltavaa. Sunnuntaina juhlimme ystäväni synttäreitä rannalla.

Hyvä ruoka, parempi mieli.

 

received_10156111149265405.jpeg

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Matkat