Sydney

a.jpg

Ah, Sydney.

Sydney on Australian suurin kaupunki noin 4,4 miljoonalla asukkaallaan. Se on myös Uuden Etelä-Walesin osavaltion pääkaupunki ja sijaitsee Australian kaakkoisrannikolla Tasmaninmeren rannikolla. Se on rakennettu Port Jacksonin luonnonsataman ympärille, minkä vuoksi kaupunkia on joskus kutsuttu Harbour Cityksi. Se on Australian suurin taloudellinen keskus ja merkittävä turistikohde, joka tunnetaan erityisesti kaksoismaamerkistään: Sydneyn oopperatalosta ja Harbour Bridgestä.

Siinäpäs vähän faktaa tästä tulevasta asuinpaikastani. 4,4 miljoona ihmistä. Se on melkein Suomen verran asukkaita yhdessä kaupungissa.

 

b.jpg

Mutta aika hyvin tuo massa näytti liikkuvan lähinnä noilla pääkaduilla. Itse tuli kuljettua myös hyvin hiljaisia sivukatuja. Aussi tietysti oli varoittanut kulkemasta kaduilla, joilla ei muita näy. Mutta sehän ei tätä Suomi-neitoa hidastanut, varsinkaan, kun samainen Aussi meinasi jo Tampereella Aleksanterinkadun olevan liian vaarallinen paikka. Muita ihmisiä kun ei sillä hetkellä näkynyt. Myös minun kotiani ympäröivä omakotitalo-alue tehdasrakennuksineen pelotti tätä pesunkestävää kaupunkilaista. Arkoja tapauksia, näemmä.

Ja mitäs sieltä sivukaduilta löytyikään, mm. poliisilaitos ja puisto täynnä ihmisiä koirineen. Yksi heistä huutelikin, miten koiran jätösten keräily on ainoa huono puoli koiran omistamisessa. Tyydyin hymyilemään vastaukseksi, kolmenkymmenen metrin päähän huutelu kun ei oikein istu suomalaiseen suuhun.

Toki niin tyhmänrohkea en ole minäkään, että lähtisin oikomaan talojen välissä kulkevien todella kapeiden katujen kautta. Eivät näyttäneet kovin kutsuvilta. Mutta todennäköisesti suomalainen tuttuni, joka kulkee pääkaduilla merkkilaukku apposen auki, lompakko päällimmäisenä, on suuremmassa ryöstön vaarassa kuin sivukaduilla kulkevat. Toki Chinatownissa kulkiessani jossain kajahti laukaus ja joku vaivautui jopa kirkumaan. Mutta yleisreaktio oli sama, kuin omani; pään kääntö, ”ei asetta näkyvissä, mihis mä olinkaan menossa”. Aussin kommentti Chinatownista ”Siellä on ihan turvallista, mutta älä pliis jää hengaamaan sinne” lienee todenmukainen.

Ja tästäpä (kiinalaisen) aasinsillan kautta…

c.jpg

…Ruokaan. Vaihtoehtoja löytyy. Kojuja ja ravintoloita on joka kulmalla. Aasialaisia. Aasialaisia. Ja aasialaisia. Joko mä mainitsin aasialaisen ruuan? Se nimittäin mainitaan myös Discover Australia kirjassani. Eli se todellakin on Sydneyn parasta antia (vaikka mä todella toivoin, että tää aussiporukka, jonka tapasin, sattui vaan olemaan faneja). Toki muutakin ruokaa on riittämiin tarjolla, mutta mitä on australialainen ruokakulttuuri? Muuta kuin maukkaita viinejä? Koska Australia on monien kansojen sulatusuuni, fuusiokeittiöt ovat voimissaan. Odotan innolla tutustumista Sydneyn monipuoliseen ravintola-tarjontaan. Ehkä mä osaan sitten suositella muutakin kuin, mä sanon sen vielä kerran, aasialaista.

Ja tässä onkin reissuni ehdottomasti mielenkiintoisin kaveri Sydneyn eläintarhasta, Taronga Zoosta:

d.jpg

Kirahvit nukkuvat päivässä vain 20 minuuttia. Ja senkin pätkissä. Ne eivät mielellään laske päätään, koska huimaus laittaa äkkiä pollan sekaisin. Voin vain kuvitella miten pitkään uroksilla pyörii päässä reviiritaisteluiden jälkeen. Silloinhan ne tosissaan iskevät toisiaan päällä/kaulalla ja jaloillaan, joilla yltää helposti monen metrin päähän. Isku riittää irroittamaan leijonalta pään (okei, toi saattoi olla kirahvinhoitajan pienoinen liioittelu). Kirahvit eivät todellakaan ole mitään leppoisia kavereita. Todella upeita ja kuvauksellisia kylläkin. Ja taustalla kuuluisa Harbour Bridge.

Ja pitihän se tämäkin kaveri kuvata.

e.jpg

Ja tämä. Näitähän näkee maaseudulla ihan villinäkin. Itsekin pysähdyimme Hunter Valleyn viinitiloja kiertäessämme ihastelemaan kahta uteliasta kengurua. Sen sijaan, että ne olisivat pinkoneet karkuun auton pysähtyessä kohdalle, kurottelivat ne kaulojaan yrittäen nähdä autoon sisälle. By the way, jos kenguru käy päälle, täytyy jalkoja varoen koittaa päästä tarttumaan häntään. Se on kengurun ”heikkolenkki” ja sitä voikin sen jälkeen viedä kuin pässiä narussa. Siltä se ainakin eläinten pelastustiimissa näyttää. Toivottavasti ei tarvitse käytännössä kokea, ellei mun suuri unelmani pelastutiimiin liittymisestä käy toteen tällä reissulla. Muuten mä skippaan sen huvin miellelläni.

f.jpg

Sydneyn lähialueisiin kuuluu mm. Blue Mountains ja Hunter Valley. Sinisillä vuorilla voi nimensä mukaisesti ihailla upeita maisemia jylhine vuorineen ja upeine maastoreitteineen. Arvatkaa vain kiinnostiko Aussia lähteä näitä ihastelemaan tämän kuvan näköala-tasannetta lähemmin. No, sunnuntaisin junat eivät montaa dollaria maksa, joten taidanpa ottaa itsenäisen tutkimusmatkan näihin henkeäsalpaaviin maisemiin.

g.jpg

Hunter Valley oli ehdottomasti matkani parasta antia. Vaikka alla oleva kuva ei todellakaan tee sille oikeutta. Oli vain niin kiire siemailla toinen toistaan maukkaampia viinejä valkoisen limusiinin kuljettaessa tilalta toiselle, ettei paljon pysähdytty kuvailemaan. Ja itselleni mieleenpainuvinta asiaa ei olisi kuvaan saanutkaan. Nimittäin sitä luonnon ihmeellistä sirkutusta ja liverrystä ja ihanaa maaseudun rauhaa.

h.jpg

Itse asiassa heräsinkin yöllä siihen, että apina piti ihan järkyttävää älämölyä suoraan ovemme takana. Olin ihan varma, että kohta se tulee vähintäänkin ovesta läpi. Kun asiaa aamulla ihmettelin, tokaisi Aussi, ettei me suinkaan olla Afrikassa. Että ei ole apinoita heillä. Eikä susia tai karhuja. Kaiken maailman myrkyllistä ötökkää, käärmettä ja nisäkästä sitäki enemmän. Mielenkiintoista. Niistä todennäköisesti tarkemmin myöhemmin.

Seuraavaksi ajattelinkin kirjoitella teille hiukan omakohtaista kokemusta aussien ja suomalaisten eroista. Niiltä osin kuin voin tässä vaiheessa kertoa. Tulee olemaan kiintoisaa verrata, millaiseksi käsitykseni ausseista loppujen lopuksi muodostuu.

Mutta näihin kuviin, näihin tunnelmiin tältä illalta!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *