Teimme vuosi sitten viikon reissun Ylläkselle ja niinhän siinä kävi että Lappi sai meidän sydämet. Siispä jo syksyllä aloimme pohtimaan minnepäin pohjoista Suomea tämän vuoden talvilomalla suuntaisimme. Ensin ajattelimme vahvasti samaa paikkaa, koska Ylläs ja sen lähialue oli yksinkertaisesti  mahtava paikka, mutta pitkien keskustelujen, googlettelujen ja pähkäilyjen jälkeen päädyimme vaihtamaan kohdetta. 
Päätimme lähtemään itärajalle Sallaan.

Mökin vaatimuksina meillä oli mm. läheinen sijainti Salla-tunturiin niin kuin myös Sallan kylälle. Lomamme ajankohdaksi kun kuitenkin osottautui tammikuu, jolloin Sallassa on mitattu ennätyslukemiksi joinain vuosina jopa -50 c. Myös sauna, iso oleskelutila sekä varsinkin takka olivat  meille pakollisia. Lisäksi laskimme tietysti makuuhuoneiden määrän, tarpeeksi kuudelle hengelle, sekä keittiön varustetason.
Löysimme vihdoin yksityiseltä vuokraajalta mieleisen hirsimökin muutaman ehdokkaan joukosta ja mökki maksoi 450 €/vko. 

Tietyt aktiviteetit, kuten lumikenkäily ja hiihto, olivat meillä luonnostaan suunnitelmissa. Lisäksi kävimme mm. pulkkamäessä ja koska Sallan päälle ei päässyt(kään) hissillä, ajoimme yhtenä päivänä autolla korkealle tunturiin ihailemaan tykkylumia ja mielettömän valkoista maisemaa. Ylipäänsä tarkoituksenamme olikin viettää sopivassa suhteessa aikaa sekä luonnossa kuin myös mökissä rentoutuen.

Vietimme paljon aikaa eri laavuilla, sekä makkaraa kuin myös kahvia ja tikkupullaa paistellen. Kypsentipä vävypoika uskomattomat ’intti-tonnikalatkin’ siinä ohessa. Viikko menee nopeasti ja mukavasti tälläisissakin aktiviteeteissa eikä meidän mielestä aina tarvitse harrastaa kalliita talvilajeja kuten laskettelua ja moottorikelkkailua.

Tutuistuimme tietysti myös paikallisiin nähtävyyksiin. 
Aivan mökkimme lähellä oli poropaikka, Sallan poropuisto, jossa piipahdimme viimeisenä päivänä ostamassa tuliaisia ja menetimme samalla sydämemme siperian huskeylle jotka pihassa silityksiämme ottivat vastaan.Porot taisivat olla töissä koska paikalla oli vain yksi kappale.

Katsastimme myös Sallan kylältä löytyvän sotamuseon, joka oli ihan meidän lasten, varsinkin kahden vanhemman, suosikki. Museon kahvilassa kahvia juodessani kuulin myös tosi mielenkiintoisia juttuja paikallisilta ihmisiltä menneen sodasta tunnelmista, lähellä rajaa kun kuitenkin elävät. Tuli olo että sota on kyllä paikallisilla mielessä paljonkin koska tämäkin pitkä juttelu sai alkunsa ihan vain moottorikelkan myynnistä..

Aikuiset testasivat vuorotellen toki myös paikallisen ravintolan (Papana pupi) rennon tunnelman ja Sallan juurelta löytyy myös kylpylä, jossa pojat kävivät uimassa, erikoisuutena mainittakoon että suurista ikkunoista näki suoraan Sallan rinteille.
Nautimme myös kovasti mahtavien maisemien valokuvailusta.

Päivystimme kovasti myös taivasta iltaisin ja öisin mutta tällä kertaa emme valitettavasti revontulia nähneet, vaikka taivaalla muuten tähdet välkkyivätkin aivan eri kirkkaina kuin kaupungissa. 

Mökissä meillä paloi takka koko ajan, melkein 24/7. Meillä kaikki, eikä vähiten nuorimmat pojat, olivat yhtä innokkaita tulen ylläpitäjiä. Puuliiteri tyhjeni vähintään vuokran verran…Pelasimme kokoa ajan ja kaikenlaisia pelejä ihan mielettömästi. Kortit vaan vinkuivat kun seiskaa ja pokkaa lätäsimme pöytään ja vanhojen luottopelien lisäksi korkkasimme joululahjaksi saatuja uusiakin pelejä. Yhden illan kohokohta oli kun laitoin oopperamusiikin soimaan ja järjestin lautapelimuodossa olleen Escape room-peli-illan.

Toki ei ole mökkeilyä ilman itse järjestettyjä peliolympialaisiakaan, jotka iskä onneksi järjestikin. 

Järjestimme ruokailut laavujen lisäksi mökissä. Suunnittelimme viikon menun valmiiksi ja ostimme jo kotikaupungista kaikki sellaiset ruoka-ainekset jotka sinne asti automatkan säilyivät. Paikan päältä ostimme sitten vain tuoretuotteet ja toki puutteita haimme tarvittaessa koska Sallan kylä ei ollut kaukana. Kun ensin on seikkaillut lumen seassa ( valkoisessa luonnossa ja lumessa telmimisessä on jotain todella rentouttavaa ja jo ihan pienessä hetkessä mielenrauha on taattu) niin mikään ei ole niin mageeta kuin valmistaa ruokaa, jokainen vuorollamme, rentoutua kasvonaamioiden avulla, Nerf-sotia sotien, musiikkia kuunnellen, herkutellen ja seurustellen mökissä takkatulen ääressä.

Sauna lämpesi ehdottomasti joka ilta ja illat venyi pitkälle yöhön pelien ja jutustelun merkeissä.

Matkustimme Sallaan autolla, auto tavaraa pursuten. Autoon muuten mahtuu ihan hyvin kuuden ihmisen sata kassia, kylmälaukut, ahkiot, lumikengät, toppavaatteet ja suksetkin. Mutta koska meitä oli kuusi, matkusti yksi meistä paikan päälle junalla ja bussilla. Se ei vaatinut paljoa järjestelyjä ja junamatkustajan reissu oli vain noin päivän lyhyempi kuin meidän muiden. Tärkeintä oli kuitenkin saada hänet mukaan.

Pakkasennätykseksi luettiin viikon aikana (onneksi vain) -32 astetta. Sen päivän vietimmekin aika tiiviisti nenät mökin sisällä, mitä nyt kipasimme puuliiteristä lisää puita takkaan.

Salla oli Ylläksen jälkeen todella paljon rauhallisempi ja turisteja oli liikkeellä todella paljon vähemmän, mitä nyt laavuilla istuessamme nytkin saimme monen monta morjestusta moottorikelkkasafarilaiselle tehdä. 

Mieleemme jäi tältä reissulta mm. juuri se rauha, ’yö’hiihdot, valkoinen luonto,  eksyminen, yhdessäolo sekä mökin laatu. 
Luonto, laavut ja lumi.

Kiitos Salla, meidän reissu oli erittäin onnistunut!

t.Minna ja Kime ja lapset7

ps. kysy lisää jos siltä tuntuu 🙂