Pikkuruinen metsäretki Julkulassa
Suuntasimme sunnuntaina kevään ensimmäiselle metsäretkelle Kuopion Julkulaan. Ihan Niuvan sairaalan vieressä, venesatamaa vastapäätä menee kiva lyhyt luontopolku. Polku kulkee sekä rantakallioilla kuin myös metsässä. Tarkoituksenamma oli syödä lounasta ja keitellä päiväkahvit. Meille sattui aivan mielettömän hieno keli. Aurinko paistoi ja vain pieniä untuvapilviä seikkaili taivaalla.
Lunta oli paljon vähemmän kuin olimme odottaneet, metsä esimerkiksi oli jo ihan lumeton. Siksi tuntuikin hurjalta nähdä kun joku kauempana ajeli vielä moottorikelkalla vastarannalta toiselle…ja takaisin. En olisi minä enää askeltakaan sille jäälle laittanut. On ihanaa silmällekin nähdä pitkän valkoisen talven jälkeen muutakin kuin lunta ja samantien myös valokuvaaja itsessämme herää henkiin.
Tenavalla oli tietysti mukavaa. Sai tasapainoilla ja kiipeillä, tutkia koloja, kiviä, rantaa ja jäätä. Sai testailla ensimmäistä kertaa retkellä uutta vuolupuukkoaan. Tottakai myös syöminen on kivaa kallioilla, vähän niinkuin piknikillä, kuten hän itse sanoi.
Kalliolla oli tosiaan ihana istuskella ja nauttia auringosta ja lintujen lauluista. Ei yhtään autojen ääniä vaan lokkeja ja joutsenia. Ruokaillessamme saimme tosin vieraaksi lenkillä olleen koiran. Hän olisi niin kovasti halunnut maistaa, keittoa, tai piirakkaa, tai makkaraa tai ihan mitä vain. Hän heitti oman kapulansa vauhdissa pois järveen ja suuntasi meidän leiriimme. Tilanne oli huvittava ja tuntui että hänen kuononsa on ihan joka paikassa, kunnes omistaja vihdoin sai koiran kiinni. Sitten koira nappasi vedestä kapulan takaisin ja lähti tyynesti omistajan kanssa jatkamaan matkaa. Omistaja huuteli anteeksipyyntöjä mutta meidän mielestä tilanne oli vain hauska. Sille naurettiin vielä illallakin kotona.
On se kumma miten se kahvi maistuu aina kaikista parhaimmalta kun se on keitetty pannussa pihalla <3 Olipa muuten hienoa päästä testailemaan kunnolla täät uutta ja isompaa trangiaa joka hankittiin viime syksynä ja on ollut käytössä vasta kerran aiemmin. Meille tämä isompi malli käy paremmin, vaikka se viekin repussa enemmän tilaa.
Kyllä luonto vaan tekee onnelliseksi ja vie kaiken stressin pois. Nytkin mietimme miehen kanssa kun saavuimme autolle, että pitäisi jo heti päästä takaisin luonton. Jatkaa matkaa, pistää leiri pystyyn ja jäädä yöksi. Mutta hei, kesemmällä kesemmällä sitten!
Tenavalla oli ensimmäistä kertaa reppu retkellä selässään ja hän kantoi sen suurella ylepydellä. Repussa oli omat juomat, vuolupuukko ja muita tärkeitä asioita.
Hyvää kevään jatkoa, jokos siellä ollaan retkeilty tälle keväälle?
Terkuin Minna ja Kime