Epämiellyttäviä petipuuhia, tai: Kuorsaajan tunnustukset

“Sä kuorsasit tosi kovaa viime yönä”, Hyvä Mies™ ilmoitti aamiaispöydässä. “Mun piti töniä sua, että heräsit vähän ja käännyit.”

“Enkä!”, kauhistuin.

“Joo joo, siis kauhea pärinä. Ihan kuin moottorisaha.”

Vähän hävetti. Vaikka en oikestaan edes tiennyt miksi.

Hetken asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen, että kuorsaamista pidetään yhtenä kenties epänaisellisimmista piirteistä. Miehen kuorsaus ärsyttää, mutta sitä ei pidetä epäviehättävänä – naisen kuorsausta sen sijaan kyllä. Ja vaikka en yleensä olekaan innolla tunkemassa itseäni ruumiintoiminnottoman ihannenaisen kokoiseen koloon, sain tässä kuorsauskysymyksessä itseni kiinni sukupuolittamisesta. (Ja sitten se alkoi hävettää, oikeastaan kuorsaamista enemmän!)

“Mutta ei se mitään”, jatkoi Hyvä Mies™ naureskellen. “Se oli ihan söpöä. Ja sä kuolasitkin kamalasti.”

Saattaa olla, että yritin huitaista kundia nyrkillä pöydän yli.

Tämän lähdettyä töihin pohdin asiaa vielä hetken, ja tulin loppujen lopuksi siihen tulokseen, ettei sillä ole niin mitään väliä. Ehkä kuolaan, ehkä kuorsaan – so what! Tuskinpa se yhtään lähelle pyrkinyttä miestä karkoittaa. Ja jos karkoittaa, niin sietävät mennäkin.

Ehkäpä pitäisi hankkia tällainen unimaski, joka kertoisi kaikille potentiaalisesti vieressä nukkuville (tai nukkumaan pyrkiville – saattaahan olla, ettei tällaisen moottorisahan vieressä uni tule vaikka mitä tekisi!) samantien pelin hengestä. I am woman, hear me snore!

 

Kuorsataanko teillä?

 

Kuvat: mcgrathdental.com, ladiesgadgets.com