Päivän surullisin uutinen, tai: Raiskauksen seuraukset
Tämä ei nyt ehkä ole ihan sellainen kevyt aihe, jota perjantaille kaivattaisiin, mutta pakko asiaan on silti tarttua. Viime päivinä lehdet ovat nimittäin kertoneet kanadalaisesta Rehtaeh Parsonsista, joka raiskattiin hänen ollessaan 15-vuotias. Sen lisäksi, että Rehtaeh joutui neljän pojan raiskaamaksi, levittivät raiskaajat myös tytöstä otettua kuvaa ympäri tämän koulua ja yhteisöä. Kuvasta sai alkunsa kiusauskampanja, jossa“tytöt nimittelivät häntä lutkaksi ja pojat vonkasivat häneltä seksiä.”
Poliisi ei nostanut raiskauksesta syytettä, eikä kuvan levittämiseenkään puututtu. Viikko sitten Rehtaeh, joka oli jopa joutunut muuttamaan ja vaihtamaan koulua pyrkiessään eroon kiusaajistaan, yritti itsemurhaa. Itsemurhayrityksen seurauksena hän vaipui koomaan, josta ei enää herännyt.
”Rehtaeh is gone today because of the four boys that thought that raping a 15-year-old girl was okay, and to distribute a photo to ruin her spirit and reputation would be fun,” Rehtaehin äidin kirjoitti.
Tarina on surullinen esimerkki monesta tässä maailmassa yhä vallitsevista asenteista. Siitä miten raiskauksen uhreja usein auttamisen ja tukemisen sijaan syytellään, heitä pilkataan, tai vaihtoehtoisesti koko asia painetaan villaisella. Ja siitä miten elämme kulttuurissa jossa lutkittelu on niin yleistä ja ’normaalia’, että raiskatuksi joutunutta voidaan nimitellä lutkaksi. Siitä miten tyttöjä syyllistetään kaikesta heidän seksuaalisuuteensa liittyvästä – jopa raiskatuksi tulemisesta.
Kyseessä ei kaiken lisäksi ole ainutkertainen tapaus. Vasta viime kuussa Yhdysvalloissa puhuttiin ns. Steubenvillen raiskaustapauksen oikeudenkäynnistä. Tapauksesta uutisoitiin lähinnä säälittelemällä raiskaajia, joiden ”lupaava jalkapalloilijan ura” saattaa nyt olla ohitse. Uhrin tunteista ja raiskauksen seurauksista teini-ikäiselle tytölle ei hiiskuttu sanaakaan. Raiskaajien saama sympatia meni jopa niin pitkälle, että raiskattu tyttö sai tappouhkauksia – tätä kun pidettiin syypäänä siihen, että raiskaajien tulevaisuus olisi pilalla. Asiasta kirjoitettiin jopa Helsingin Sanomien kolumnissa.
Pahinta on se, että samanlaisia tapauksia löytyy lisää, aina vain lisää.
Meidän ei myöskään pidä tuudittautua ajattelemaan, että kyse on vain Yhdysvalloista, Intiasta, maista jossakin kaukana kotoa. Suomessakin aiheesta on puhuttu (vaikkakaan ei vielä tarpeeksi). Raiskaajat saavat lieviä tuomioita, ja tuomiota ennestään lieventäväksi asianhaaraksi saattaa kelvata vaikka se, että raiskaajalla on työpaikka. Rikosoikeuden professori Terttu Utriainen totesikin vain muutama vuosi sitten US:n haastattelussa, että Suomessa suojellaan raiskaajaa. ”Muualla raiskaussäännös lähtee uhrin suojelusta ja meillä tekijän suojelusta. Meillä on miesnäkökulma ja muualla naisnäkökulma”, Utriainen kuvasi.
Lisäksi armaassa maassamme raiskauksen yhteydessä käytetyn fyysisen väkivallan määrä vaikuttaa raiskaajan tuomioon. Aivan kuin raiskaus ei olisi väkivaltaa ja rikos jo itsessään! Ja mikä huvittavinta/kamalinta, tästäkin tekijä voi luikerrella – esimerkkinä tapaus, jossa avopuolisoaan pahoinpidelleen ja raiskanneen miehen pahoinpitelysyytteet kumottiin, koska väkivallan katsottiin ’sisältyneen raiskaukseen’.
Ja vain pari kuukautta sitten uutisoitiin, että Suomessa raiskauksen uhrit eivät saa kylliksi tukea.”Kaikille apua hakeville seksuaalirikosten uhreille ei riitä kriisitukea ja oikeudellista neuvontaa”, uutisoi MTV3. ”Kokonaisvaltaisesti voimme auttaa murto-osaa. Emme pysty edes vastaamaan kaikkiin meille tuleviin puheluihin”, sanoi Raiskauskriisikeskus Tukinaisen juristi.
Niin, ei tästä oikein sellainen olo tule, että raiskausta pidettäisiin tässä maailmassa vakavana rikoksena. Ja niin kauan kuin raiskauksia tapahtuu ja niihin suhtautuminen on nykyisellä tolalla, ei kukaan voi väittää että seksuaalinen tasa-arvo olisi jo saavutettu.
Ja tähän loppuun tulisi luultavasti kirjoittaa jotakin kokoavaa ja analyyttistä, mutta juuri nyt en keksi mitään sellaista. Niin saatanan surulliseksi tämä kaikki minut tekee.
Kuva: womenundersiegeproject.org, distant-cities.tumblr.com, time.com