Busty girl problem, tai: Ajatuksia rintojen pienennysleikkauksesta

Kuten n. 99% populaatiosta, minäkin olen viime päivinä pohtinut paljon suunnitelmiani ja tavoitteitani tälle tuoreelle vuodelle. Enimmäkseen olen kelannut niitä iänikuisia perusjuttuja: aion kuntoilla enemmän, olla kiltimpi läheisilleni ja alkaa käyttää hammaslankaa. Niin ja rintojen pienennysleikkausta.

//www.youtube.com/embed/-myWDQw65xk

Löysin tämän Ed Hosen ja Ryan Bergaran What breast reduction actually feels like-videon etsiessäni netistä tietoa aiheesta sekä erityisesti leikkauksen läpikäyneiden naisten kokemuksia. Videolla näytetyt tilanteet ja kelat ovat minulle kovin tuttuja ja saivat pohtimaan aihetta entisestään. Siinä missä suurista rinnoista aiheutuu kaikenlaisia vähän höpsöjäkin pulmia, seuraa ylimääräisestä etupainosta myös ihan oikeita ongelmia: niska- ja hartiakivut saavuttavat toisinaan ihan järkyttävät mittasuhteet ja esimerkiksi urheilu on usein epämiellyttävää ellei peräti kivuliasta. Hyvin istuvia vaatteita ei yksinkertaisesti tunnu olevan olemassa ja rinnat ovat noin yleisesti jatkuvasti tiellä, ihan sama mitä olen tekemässä. Suuret rinnat myös keräävät paljon ei-toivottua huomiota ja olivat erityisesti nuorempana minulle aikamoinen ahdistuksen aihe. Niin kauan kuin muistan, olen toivonut ettei tämän etupuskurin tarvitsisi olla ihan näin iso.

Vaikka olen ollut pienennysleikkauksen mahdollisuudesta hämärästi tietoinen jo vuosikausia, olen jostain syystä alkanut pohtia aihetta ihan tosissani vasta viime vuosina. Veitsen alle meneminen tuntuu kai minusta jotenkin vähän epäilyttävältä, paristakin syystä. Yksi on itse leikkaus, siihen liittyvä pitkähkö toipumisaika ja tottakai myös kipu. Sattuuko se ihan saatanasti? Pärjäisinkö? Entä milloin voisin pitää niin pitkän vapaan töistä ja opiskelusta? Millä rahalla pärjäisin sen ajan?

Loogisesti ajateltuna kaikkiin näihin kysymyksiin löytyy kyllä vastaus ja osa minusta tahtoisikin singahtaa leikkausjonoon mahdollisimman pian. Mutta käytännön asioiden lisäksi leikkausajatus mietityttää minua myös toiselta kantilta. Kipujen lisäksi yksi syy pienennysleikkaukselle kun olisi luonnollisesti vain esteettinen – haluaisin muuttaa jotakin kropassani radikaalisti, radikaalimmin kuin luonto antaa myöten. Ja tämä herättää minussa aika ristiriitaisia keloja.

En pidä kauneuskirurgiaa noin yleisesti kovin hyvänä tai tavoiteltavana asiana, en silloin kun sillä “hoidetaan” ongelmia jotka eivät oikeastaan ole ongelmia lainkaan. Mielestäni kulttuurissamme kiinnitetään aivan liikaa huomiota (etenkin naisten) ulkonäköön ja niinpä silkka esteettisistä syitä naaman taikka kropan parantelu tuntuu minusta oudolta. Olen aina ollut sitä mieltä, että rintojen pienentäminen leikkauksella on aivan eri asia kuin rintojen suurentaminen, että nämä kaksi operaatiota tehdään aivan eri syistä ja ovat siten täysin eri asioita… Mutta viime aikoina olen alkanut pohtia, että onko asia sittenkään näin. Ovatko leikkaukset sittenkään niin erilaisia, ovatko niiden syyt? Ja jos eivät, tai jos asia on epäselvä, mitä mieltä minä sitten aiheesta olen?

Jos joku kysyisi minulta voisinko kuvitella meneväni kauneusleikkaukseen, vastaisin että en missään nimessä. Mutta olenkohan nyt sittenkin suunnittelemassa sitä? Ja jos tulen siihen tulokseen, että kauneusleikkaus se on pienennysleikkauskin, olisiko sillä loppupeleissä minulle väliä? Monissa aiheesta lukemissani jutuissa sanotaan rintansa pienentäneiden päässeen leikkauksen jälkeen eroon sekä fyysisistä että psyykkisistä vaikeuksista ja kivuista, ja että suurin osa on katunut lähinnä sitä ettei ole mennyt leikkaukseen aiemmin. Katuisinko minä jos jättäisin prosessin väliin?

En tiedä. Tässä on aika paljon kysymyksiä joita päänsä puhki pohtia. Mutta no, onhan tässä vielä aikaa, vuosikin on vasta aluillaan. Ehkä jo tänä vuonna teen asiasta päätöksen suuntaan tai toiseen – ja alan vihdoin myös käyttää sitä pahuksen hammaslankaa.

Millaisia ajatuksia aihe teissä herättää – onko koolla väliä? Löytyykö joukostanne samoja aiheita pohtineita, tai peräti rintaleikkauksen (suuntaan tai toiseen) läpikäyneitä?

 

 

suhteet oma-elama terveys ajattelin-tanaan
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.