Elokuvailta: Mad Max – Fury Road

Päätin meneväni katsomaan uusimman Mad Max-elokuvan välittömästi kuultuani ns. miesaktivistien valittaneen leffan olevan odotettujen testosterorihöyryjen sijaan feminististä propagandaa. Että kehtaavatkin näyttää leffassa naisia, jotka eivät vain kokkaa ja synnytä lapsia, vaan taistelevat vapauden puolesta ja ovat noin muutenkin ihan helvetin kyvykkäitä tyyppejä! Hyi kauheaa! No, lienee sanomattakin selvää, että nämä miehet kusivat omiin muroihinsa vikinällään, sillä kohun johdosta valtavava määrä feministejä ryntäsi katsomaan leffan, luultavasti tuplaten sen tuotot. Minä olin siis yksi näistä feministeistä, ja koska tämä teksti tulee sisältämään spoilereita, niitä välttelevät lukekoon mielipiteeni elokuvasta pähkinänkuoresta tästä:

MITÄ TE VIELÄ SIELLÄ ISTUTTE? LOPETTAKAA JO SE LUKEMINEN JA JUOSKAA LÄHIMPÄÄN LEFFATEATTERIIN! TEIDÄN ON PAKKO NÄHDÄ TÄMÄ ELOKUVA!

Sen lisäksi, että Mad Max: Fury Road on luonnollisesti täysin absurdin luokan toimintahölmöily, jossa kaahataan halki aavikon ja räjäytellään kaikenlaisia asioita, leffassa myös todellakin on vahva feministinen fiilis – siinä määrin, ettei sellaista ole ennen taidettu toimintaelokuvissa nähdä. Jo lähtöasetelma kertoo suunnilleen kaiken tarpeellisen: Charlize Theronin näyttelemä Imperator Furiosa on sotapäällikkö, joka “varastaa” pääpahis Immortan Joen vankina pitämät viisi nuorta naista ja lähtee näiden kanssa vaaralliselle matkalle kohti vapautta. Kaikenkaikkiaan elokuva on niin hieno, että ymmärrän täysin caps lock päällä kirjoitettua arviota, koska minunkin tekisi mieleni tehdä niin ja kertakaikkiaan karjua mielipiteeni ilmoille.

Karjumisen sijaan ajattelin nyt kuitenkin listata teille kymmenen syytä siihen, miksi Mad Max: Fury Road on ihan perkeleen päräyttävä leffa ja parasta feministipropagandaa pitkään aikaan:

1. Toisin kuin elokuvan nimestä voisi päätellä, Mad Max ei ole leffan tähti, vaan Furiosan rooli on itse asiassa paljon suurempi. Yksi elokuvan hienoimpia asioita oli kuitenkin mielestäni Furiosan ja Maxin yhteistyö sekä heidän keskinäisen luottamuksensa kehitys. Kaksikon välille ei synny valtataistelua, vaan he yksinkertaisesti toimivat yhdessä, sillä yhteistyö on voimaa. Kuinka monessa elokuvassa muistatte nähneenne saman asetelman?
2. Leffa ei myöskään sisällä pakotettua romanssia eri sukupuolta olevien päähenkilöiden välillä, vaan he pysyvät ystävinä ja taistelutovereina. Halleluja! Paskaako aina tungette meille vain romanttista rakkautta – tämä on hurraahuuto ystävyydelle!
3. Elokuvassa vapaudestaan taistelevia naisia on pidetty “lisääntyjinä”, siis seksiorjina joiden tarkoitus on ollut tuottaa Immortan Joelle jälkeläisiä. Näiden naisten historiaa ja sitä miten heitä on kohdeltu ei kuitenkaan näytetä elokuvassa: sen sijaan että leffa mässäilisi seksuaalisella väkivallalla, kuten monet elokuvat ja tv-sarjat tapaavat tehdä (I’m talking to you, GoT), se esittää naiset uhrien sijaan selviytyjinä, vapauttamassa itse itsensä. Asiaa auttoi luultavasti se, että Vaginamonologi-kirjoittaja Eve Ensler konsultoi leffan tekijöitä ja vieraili kuvauksissa puhumassa työryhmän kanssa naisiin kohdistuvasta väkivallasta sekä siitä, miten sitä käsitellä.
4. Mitä ihmisten itsemääräämisoikeuteen tulee, Mad Max: Fury Road ei todellakaan jätä mitään epäselväksi. Elokuva muistuttaa moneen kertaan, ettei ihmisiä voi omistaa, ja karanneet naiset jättävät jälkeensä selväsanaisen graffitin: WE ARE NOT THINGS.
5. Furiosalla on proteesikäsivarsi. Asiaa ei mainita leffassa millään tavalla, eikä Furiosan taustasta kerrota juuri mitään. Puuttuva käsivarsi on siis epäolennainen asia Furiosan hahmon kannalta – se vain on, mutta ei määritä tätä millään tavalla eikä todellakaan vaikuta tämän kykyyn taistella. Jos on jotakin epätodennäköisempää kuin naispuolinen toimintasankari, jonka naiseus ei määritä tätä millään tavalla, on se naispuolinen toimintasankari jolla on myös jonkinlainen vamma, ja jonka naiseus ja vammaisuus eivät määritä tätä millään tavalla. Kuten L.J. Vaughn kirjoittaa: ”I have NEVER seen a physically disabled, kickass, female lead character in a Hollywood movie EVER – not once, until yesterday.”
6. Furiosan kaltaisten hahmojen näkeminen on ihan helvetin tärkeää, sillä meillä kaikilla pitäisi olla mahdollisuus nähdä itsemme edustettuna valkokankaalla ja muussa viihteessä. Sankariuden ei todellakaan pitäisi olla varattu ainoastaan valkoisille, normikroppaisille miehille.
7. Jollakin maagisella tavalla Mad Max: Fury Road onnistuu olemaan poliittisuutensa lisäksi myös todella hauska. Itse pidin erityisesti tavasta, jolla leffa lempeästi pilkkaa toimintaelokuvagenren yksinäisen machomiehen myyttiä. Tästä esimerkkinä kohtaus, jossa ammukset ovat melkein loppu, ja Max missaa vihollisen kerta toisensa jälkeen… Ja sitten, ilman että Furiosan tarvitsee sanoa sanaakaan, Max luovuttaa kiväärin Furiosalle, joka osuu – tukiessaan kiväärin perää Maxin olkaa vasten. Tai, kuten yllälinkittämäni caps lock-arvio asian ilmaisee: SHE HITS DUDES IN THE BRAINPAN WITH A SNIPER RIFLE IN ZERO LIGHT FROM EIGHT HUNDRED YARDS AWAY WITH EASE. AT ONE POINT SHE USES MAX AS A RIFLE MOUNT. I CANNOT EMPHASIZE HOW HARD IT WAS NOT TO HOOT OUT LOUD IN THE THEATER WHEN THE MALE PROTAGONIST OF A FILM WHO HAD JUST COME BACK FROM A FRACAS WITH DESERT VILLAINS WAS TOLD TO CHILL FOR A SEC WHILE CHARLIZE THERON USED HIM AS A PIECE OF MILITARY FURNITURE BECAUSE MAX, IT TURNS OUT, IS A LOUSY SHOT WITH A SNIPER RIFLE. Jälleen kerran, yhteistyö on voimaa.
8. Sen lisäksi, että elokuvan naishahmot poikkeavat totutuista kaavoista, myös leffan miehet saavat monenlaisia ulottuvuuksia. Sekä Max että Warboy Nux näyttävät, etteivät he ole pelkkiä superkoviksia, vaan heillä on myös herkkiä hetkiä. Esimerkiksi Nux melkein murtuu epäonnistuessaan machoideaalin saavuttamisessa. Kangistuneeet sukupuoliroolit saavat siis todellakin kyytiä tässä leffassa!
9. Ja sukupuolirooleista puheenollen, yksi leffan parhaita asioita on sen loppupuolella kuvaan ilmestyvä, iäkkäämmistä naisista koostuva prätkäjengi. Nämä naiset myös liittyvät taisteluun ja todistavat olevansa mekaanikkoja ja sotilaita siinä missä muutkin elokuvan hahmot. Helvetin kovia tyyppejä! Minäkin haluan mummona ajella prätkällä aavikolla! Hanat auki!
10. Leffan leikkaaja Margaret Sixel on nainen, mikä on todella harvinaista toimintaleffojen genressä. Sixelillä ei myöskään ollut kokemusta toimintaleffojen leikkaamisesta, ja kun tämä kysyi ohjaaja George Milleriltä miksi hänen pitäisi leikata elokuva, Miller vastasi: ”Because if a guy did it, it would look like every other action movie.

Lopullinen tuomio: Onko tämä elokuva feminististä propagandaa? Fuck yes. Lisäksi se on myös visuaalisesti vaikuttava ja kaikin tavoin viihdyttävä toimintaleffa, jonka minä aion mennä katsomaan vielä ainakin kolmesti. Ja sitten ostan dvd:n. Ja katson leffan joka viikko uudelleen. Ja mainitsinko jo, että isona minusta tulee Furiosa?

Kenelle: KAIKILLE.

Tähtiä: TRILJOONA MILJOONAA.