Top 3: Erobiisit
Kämppiksen eron vuoksi meillä on kotona puhuttu aika paljon eroamisesta viime aikoina. Eilen puheeksi nousivat erobiisit – tiedättehän, ne tietyt kappaleet, jotka ikuisesti muistuttavat Siitä Tietystä Erosta. Ne, joiden jokainen sana ja sointu on syöpynyt syvälle alitajuntaan, niin taukoamatta samaa biisiä soitettiin.
Noin yleisesti ottaen erobiisit tuntuvat jakautuvan kahteen kategoriaan: niihin, joita kuunnellaan yksin kotona surussa märehtiessä, sekä sitten niihin joita huudatetaan kun halutaan tuntea olo taas vahvaksi. (Ja sitten on tietysti Bridget Jonesin All by Myself-kaltaiset vedot, joissa nämä kaksi tunnetilaa voidaan kätevästi yhdistää.) Mitä molempien kategorioiden erobiiseihin tulee, omat klassikkoni ovat tässä:
1. Bonnie Tyler: Bitterblue
Bitterblue on sellainen biisi, jota kuuntelin repeatilla joitakin vuosia sitten pitkästä suhteesta erottuani. Itse asiassa luukutin kappaletta päiväkaupalla, kunnes silloinen kämppikseni lopulta ilmaisi tiukkasanaisesti, että a) hän ymmärtää kyllä suruni, mutta b) jos soittaisin kappaleen vielä kerrankin, hänen olisi luultavasti pakko paiskata läppärini parvekkeelta.
Näin vuosien jälkeen kappaletta kuunnellessani alan ymmärtää tuota kämppisrukkaa. Onhan tämä minälie sotarumpuineen kaikinpuolin aika helvetin överipateettinen tekele. Mutta samanaikaisesti – nyyh! Bitterblue you know that I’m too proud to cry! Nää rummuthan hakkaa ihan niinku mun rikkinäinen sydän!
https://www.youtube.com/embed/UA9_dsIGtUw” frameborder=”0″ height=”315″ width=”420″>
2. The Streets: Dry Your Eyes
Tylerin tekeleen lisäksi toinen ikuisesti eroihin mielessäni yhdistyvä kappale on The Streetsin Dry your eyes. Yhä edelleen meinaa kyynel pyrkiä silmäkulmaan, kun Mike Skinner laulaa I know you want to make her see how much this pain hurts / But you’ve got to walk away now / It’s over. En tiedä teistä, mutta meikän ainakin tekisi mieli vaan halia tätä poikaa ihan kauheasti.
Sanoinko jo, että NYYH!
3. The Pussycat Dolls: I Don’t Need a Man
Tämä viimeinen valinta kuuluu niiden vahvaksi tekevien kappaleiden kategoriaan. Tällainen tunnustus meinasi melkein hävettää, mutta itse asiassa paljastin faniuteni jo muutama vuosi sitten blogin kolmannessa (!) postauksessa.