Elementary: Naisen & miehen ystävyydestä
Tiedättekö, mikä on mielestäni suunnilleen maailman väsynein klisee? Se, että naiset ja miehet eivät muka voisi olla ystäviä keskenään. Tällaisia pohdiskelin eilen telkkaria katsoessani ja sipsejä suuhun mättäessäni.
Telkkariin tämä ajatus liittyy siten, että mietiskelin asiaa Jonny Lee Millerin ja Lucy Liun tähdittämää Elementary-sarjaa katsoessani. Suomessa Holmes NYC-nimellä tunnettu Elementary on yksi lempisarjojani – ei vähiten siksi, että tämän Sherlock-version Watson on naispuolinen, ja siitä huolimatta kahden etsivän suhde on nimenomaan kertomus ystävyydestä, ei romanssista.
Inhoan tätä ystävyysmahdottomuuskliseetä (kyllä, päätin juuri, että tuo on sana) monestakin syystä. Ensinnäkin se pohjautuu hetero-oletukseen – ajatukseen, että kaikki miehet haluavat naisia ja kaikki naiset haluavat miehiä. Lisäksi väite on todella harhainen myös kyseessä olevien ihmisten ollessa heteroita, sillä sen mukaan kaikki miehet ainakin jollakin tasolla haluaisivat kaikkia naisia ja kaikki naiset kaikkia miehiä. Käytännössä moinen kela typistää meidät sukuelimiksemme sekä seksuaalisen ja/tai romanttisen kiinnostuksen ainoastaan noihin elimiin perustuvaksi. Näyttäkää siis minulle yksikin ihminen joka väittää oikeasti olevansa tätä mieltä, ja minä näytän teille tyypin jota saatte osoittaa sormella ja huutaa kovaan ääneen LIAR LIAR PANTS ON FIRE!
Itselläni on niin naispuolisia kuin miespuolisiakin ystäviä. Osaa kohtaa tunnen tai olen joskus tuntenut fyysistä vetoa, ja osaa kohtaan en sitten tippaakaan. Eikä siinä sen kummempaa.
Mutta palataanpa Elementaryyn. Mielestäni sarjassa kaikkein kauneinta katsottavaa on ollut sen seuraaminen, miten kahden hahmon välinen ystävyys kehittyy. Rakastan aivan erityisesti sitä, että hahmojen välillä ei ole minkäänlaista will they or won’t they -spekulaatiota rakentavaa jännitettä, joka monien sarjojen kohdalla tuntuu suorastaan pakottavan tekijät saattamaan hahmot yhteen odotusten lunastamiseksi silloinkin kun ratkaisu ei tosiasiassa palvele tarinaa mitenkään. Elementaryn tekijät ovatkin nimenomaan sanoneet, että eivät aio lähteä tähän leikkiin. Sarjan luoja Robert Doherty on kertonut tehneensä Watsonista naisen osittain nimenomaan osoittaakseen sukupuolirajat ylittävän ystävyyden olevan mahdollista:
”In fact, let me be blunt – I don’t want them to end up in bed together. That’s just not what the show is for. I don’t think that would be true to the spirit of the original relationship between the two characters, and that’s important to me. I’d like to show that a man and a woman can be friends and go to work and live together and not end up romantically entangled.”
Minä nostan hattua tällaiselle ratkaisulle – uskallukselle rakentaa mieshahmon ja naishahmon suhde ystävyydelle. (Kieltäydyn myös kategorisesti sanomasta että ”pelkälle ystävyydelle”, moinen fraasi kun tuntuu käyttävän jonkinlaista kuvitteellista arvoasteikkoa, jolla ystävyys on romanssin alapuolella lähinnä huonona kakkosena tai paskana lohdutuspalkintona.) Vaikka meistä suurin osa ymmärtänee sukupuolirajat ylittävän ystävyyden päälle, jostain syystä televisioviihde tuntuu kuitenkin pelaavan lähinnä seksuaalisella jännityksellä. Vaadin vallankumousta töllöttimeen! Lisää naisten ja miesten välistä ystävyyttä parhaaseen katseluaikaan!
Mutta kuka tietää – ehkä muutosta on jo ilmassa. Ihanan platoniset Holmes ja Watson tuntuisivat viittaavan siihen suunaan.
Mitä mieltä te olette? Entä ketkä ovat telkkarista tai elokuvista tutut suosikkikaveruksenne?