Bust: Feministinen aikakauslehti
Aikakauslehdet ovat yksi pienistä paheistani: olen niihin kertakaikkisen koukussa. Tykkään aivan erityisesti erilaisista naistenlehdistä, mutta viime aikoina olen huomannut kaipaavani luettavaltani pientä lisäkirpeyttä – sellaista terävyyttä ja tiukempaa otetta, jota kotimaisista naistenmedioista tuntuu uupuvan. Niinpä olen laajentanut lukutapojani ja alkanut shoppailla tuttujen lehtikavereiden lisäksi myös ulkomaisten lehtien irtonumeroita. Esimerkiksi sellaisia kuin feministinen jenkkilehti Bust.
Vuonna 1993 perustettu Bust sai alkunsa zinenä, siis itse tehtynä pienlehtenä. Lehdessä tuntuukin yhä tietynlainen zinemaailmasta tuttu vaihtoehtoisuuden häivähdys, mutta se on saanut kaverikseen myös laadukasta journalismia ja tullut käärityksi kauniiseen, kiiltävään aikakauslehtipakettiin. Debbie Stoller, yksi Bustin perustajista, onkin sanonut heidän halunneen luoda lehdestä “[s]omething that was as fierce and as funny and as pro-female as the women we knew” ja saada siten aikaiseksi todellinen vaihtoehto Cosmopolitanin ja Glamourin kaltaisille lehdille. Siinä Bust myös ainakin minun mielestäni onnistuu.
Itse arvostan lehdessä erityisesti sen monipuolista sisältöä, josta kiinnostavaa on, no, suunnilleen kaikki. Kuvassa olevasta uusimmasta numerosta (jonka sisällysluettelon pääsee kurkkaamaan tästä) löytyy esimerkiksi kannessakin poseeraavan, The Daily Show-ohjelmasta tutun Jessica Williamsin haastattelu, vinkkejä siihen miten suojella itseään nettihäiriköinniltä, juttu entisen kumppanin transsukupuolisuudesta, sekä pelottava mutta äärettömän tärkeä artikkeli ns. beta-miehistä, jotka kokevat olevansa oikeutettuja naisiin ja syyttävät sitten naisen puutetta kaikista ongelmistaan. (Tätä ajattelua on ollut näkyvillä Suomessakin siinä retoriikassa, jonka mukaan tyttöjen tulisi antaa pesää hiljaisille pojille, jottei näistä vain kasvaisi kouluampujia. Kerrassaan hyytävää kamaa.) Lisäksi jokaisesta lehdestä löytyy DIY-neuvoja, ruokatärppejä, seksikysymyspalsta ja jopa eroottinen tarina. What’s not to love, kysyn minä!
Huomaan usein naistenlehtien kohdalla lukevani innolla haastattelut ja pidemmät artikkelit, mutta joutuvani hyppimään lähes puolen lehden yli valtavan pitkien muotijuttujen ja lukemattomien mainosten kohdalla. Henkilökohtaisesti en oikein jaksa kiinnostua kymmenen sivun muotieditoriaaleista, joissa tikkulaihat naiset poseeraavat nelinumeroisia summia kustantavissa kledjuissa. (Okei, yleistän ja kärjistän nyt ehkä snadisti.) Bustin meikki- ja muoti-ideat sen sijaan tuntuvat olevan laajuudeltaan varsin mukavasti suhteutettuja lehden muuhun sisältöön, esiteltyjen tuotteiden hinnat ovat suhteellisen järkeviä ja mallitkin monenlaisia – esimerkiksi tässä numerossa poseeraa hip hop-artisti Lizzo. High fashionia lehdestä ei siis löydy, mikä saattaa harmittaa itseäni sofistikoituneempia tapauksia, mutta ei haittaa meikäläistä laisinkaan. Korvaan oikein mielelläni muotihienoudet usealla sivulla feminististä popkulttuuria ja pääkirjoituksella, jossa parjataan Donald Trumpia sekä puhutaan kulttuurin vallankumouksesta, jonka myötä toivottavasti pääsemme pian sanomaan hyvästit valkoisten miesten valta-asemalle! Kirjatoukkana annan myös ylimääräisen hurraa-huudon lehden kahdelle aukeamalliselle kirjasuosituksia, joissa vinkatuista teoksista jokainen päätyi lukulistalleni. Ja mainitsinko jo, että lehden nimen rintateema jatkuu myös arvioissa? Bust ei meinaan jaa leffoille ja kirjoille tähtiä, vaan tissejä. Arvostan.
Jos siis kaipaat kotimaisten lehtien rinnalle jotakin vähän erilaista, kannattaa antaa Bustille mahdollisuus. Hintakaan ei hirveästi huimaa päätä: lehden nettikaupassa kuuden numeron digitaalinen vuositilaus kustantaa 15 dollaria eli vajaat 14 euroa, ja paperilehden saa kotiinsa noin 40 eurolla. Minä olen tottapuhuakseni jo hukkua lehtiin, mutta taidan siitä huolimatta laittaa kokeiluluontoisen tilauksen vetämään.