Miehen huomiosta on lupa kieltäytyä
Meghan Trainorin uusi sinkku No on vastalause miehille, jotka eivät ymmärrä lähestymisyrityksiinsä saamaansa kieltävää vastausta. Luettuani Bustlen ylistävän arvion biisistä olin vähän epäileväinen – Trainorin All About That Bass-hitti oli pahuksen tarttuva mutta viestinsä yksityiskohtien suhteen monella tapaa ongelmallinen kappale, ja sitä seurannut Dear Future Husband sisälsi kertakaikkiaan käsittämätöntä sekoilua. Mutta yllätys, yllätys: kuunneltuani nyt Trainorin uusimman kappaleen useampaan kertaan olen valmis julistamaan No:n olevan monella tapaa tärkeä biisi. Mieleeni ei nimittäin muistu monia popkappaleita, joissa nainen suorasanaisesti torjuisi ei-toivotut lähestymisyritykset sen sijaan, että olisi miehen huomiosta vain kiitollinen ja imarreltu.
My name is no, my sign is no, my number is no
You need to let it go, you need to let it go
Popkulttuuria väheksytään usein, mutta sen välittämät viestit ovat tärkeitä etenkin nuorten kohdalla. Nuoret imevät asenteita kaikkialta ympäristöstään ja rakentavat niiden kautta omaa maailmankuvaansa sekä käsitystään siitä, millaista on olla nainen tai mies. Popkulttuurilla on tässä suuri rooli, sillä se edustaa erityisen selkeästi kaikkea coolia, jonka lisäksi julkkisten palvonta viestii heidän olevan ihanteellisia ihmisiä ja siten matkimisen arvoisia. (Muistankin selkeästi oman teiniaikaisen käsitykseni hyväksyttävästä ja halutunlaisesta naiseudesta perustuneen noin 90 prosenttisesti radion soitetuimpien hittien sanoituksiin sekä elokuvissa nähtyihin naisenmalleihin.) Niinpä on varsin valitettavaa, että pitkälti romanttisen rakkauden ja Sen Oikean löytämisen ympärille rakentunut popkulttuurimme tuntuu usein viestivän naisen olevan vajavainen ilman miestä ja miesten huomion olevan suunnilleen olemassaolomme perimmäinen tarkoitus. Samanaikaisesti monet miehet ajattelevat edelleen sen olevan suuri kohteliaisuus, jos he suuressa laupeudessaan suovat huomiota naisihmiselle esimerkiksi kadulla huutelun, baarissa lähestymisen tai lääppimisen muodossa.
Jos tytöt eivät koskaan kuule kenenkään kyseenalaistavan tätä myyttiä hyökkäävästä huomiosta kohteliaisuutena, he saattavat jäädä käsitykseen aggressiivisista pokausyrityksistä asiana josta tulisi olla innoissaan, ihan sama vaikka tilanne todellisuudessa tuntuisi ikävältä. Todellisuudessa pyytämättä lauotut kommentit naisen vartalosta tai ulkonäöstä, aggressiivinen pokailu tai peräti koskettaminen ilman selväsanaisesti annettua lupaa ovat kuitenkin vallankäyttöä: niiden kautta miehet ilmaisevat kokevansa naisten olevan olemassa ikäänkuin heitä varten, ja niinpä heillä on oikeus katsella, kommentoida ja koskettaa ilman toisen osapuolen suostumusta. Erityisesti nuoria tyttöjä on siis tärkeää muistuttaa siitä, että häirintää ei pidä hyväksyä, ja että seksuaalissävytteinen huomio ei ole kytköksissä heidän arvoonsa naisena tai ihmisenä. Niinpä arvostan sitä, että Trainorin No haastaa tämän käsityksen häirinnästä positiivisena asiana ja sanallistaa sen, että miehen huomiosta on ehdottomasti lupa kieltäytyä.
Koska Trainor tanssii videolla vähissä vaatteissa, tulee joku nyt varmasti huutelemaan siitä miten näin tehdään miesten huomiota saadakseen, ja että sinne klubillekin mennään aina vain muna mielessä. Tehdään tämä nyt siis kerralla selväksi, Meghan Trainorin tyyliin: EI. Ei, kaikki ravitsemuslaitoksissa viihtyvät naiset eivät ole siellä miestä etsimässä. Ei, kaikkien naisten elämä ei pyöri miesten taikka munan ympärillä. Ei, kaikki naiset eivät ylipäänsä ole kiinnostuneet miehistä tai munasta muutenkaan.
Aika hurja ajatus, eikö totta?
My name is no, my sign is no, my number is no
You need to let it go, you need to let it go