Tsekkaa tämä: Easy
Televisiosarjoissa ja elokuvissa rakkaus tapaa usein olla tietynlaisten ihmisten etuoikeus: valkoisten, nuorten, hyvätuloisten, laihojen. Se, että niin harvoin näemme suurten rakkaustarinoiden (tai minkään muunkaan kokoisten rakkaustarinoiden) osuvan tästä kaavasta poikkeavien ihmisten kohdalle, kertoo ikävästi siitä kenen tässä maailmassa ajatellaan olevan onnen ja rakkauden arvoinen. Monissa sarjoissa ja leffoissa tuliset tunteet myös tapaavat syttyä kattohuoneistoissa ja kartanoissa, löytyä muotitaloista, asianajotoimistoista ja muista hienoista työpaikoista. Etenkin angloamerikkalaisen populaarikulttuurin tuotokset esittävät ihan häviävän vähän suurta rakkautta ihan tavallisten ihmisten välillä, tavallisissa työpaikoissa tai (herra paratkoon) vaikka työttömyyskortistossa. Maapallolle eksyvä ulkoavaruuden olento saattaisikin televisiotarjontamme perusteella kuvitella, että vain loft-asunnossa asuvaa ihmistä voi rakastaa.
Tämä on kerrassaan surkea juttu, ja siksi ilahduinkin Joe Swanbergin Easy-sarjaa katsoessani kun yhtäkkiä hokasin, että sarja on tästä kaavasta poikkeava, varsin virkistävä tapaus.
Vaikka myös osa episodimaisen Easyn päähenkilöistä on luonnollisesti nuoria, hyvätuloisia ja hyvännäköisiä, löytyy sarjan hahmokavalkadista kuitenkin enemmän variaatiota kuin mitä meille yleensä telkussa tarjoillaan. Sarja kuvaa semihipstereiden lisäksi myös lapsiperheen vanhempia, naispareja ja jo vähän varttuneempaan ikään ehtineen ihmisen kaipuuta toisen iholle ja luo. Yksi jaksoista on myös käytännössä kokonaan espanjaksi latinopäähenkilöiden elämää astetta todentuntuisemmin kuvastaen.
Saattaa olla, että ylitulkitsen nyt vähäsen, mutta minusta Swanberg tuntui haluavan näyttää sarjallaan, että rakkautta etsitään ihan kaikissa ihmisryhmissä. Että kaikki ovat sen kanssa vähän hukassa, ja että sen puoleen rakkaus kuin tämä eksyksissä olokaan eivät ole yhden tietyn ryhmän edustajien yksityisomaisuutta. Pitkälti improvisoitu dialogi johtaa todentuntuisiin hetkiin ja luontevaan näyttelijäntyöhön, jotka entisestään tuntuvat painottavan sitä miten samanlaisia, ihan tavallisia, ihmiset loppujen lopuksi ovat – ja että rakkaus ja seksi ovat molemmat sellaisia asioita, jotka koskettavat ja pohdituttavat meitä kaikkia.
Itse pidin Easyssa erityisesti sen yhdistelmästä kepeyttä ja samanaikaista todentuntua. Plussaa ropisee myös siitä, että tarinoista puuttuvat ne valtavan dramaattiset käänteet, joita normiviihteessä niin usein viljellään: kuolemat, kidnappaukset ja kaikensorttiset elämän romahduttavat tai sen suuntaa dramaattisella tavalla muokkaavat tapahtumat, mitä vaan mistä saadaan yllätysmomentteja ja valtavaa jännitystä. Näiden sijaan Easy käsittelee enemmän ihmisten tavanomaisempia ja tutumpia ongelmia: sitä päivittäistä pientä rakkauden draamaa, jonka meistä kaikki tunnistanevat. Myös ne ovat tarinoita, jotka ansaitsevat tulla kerrotuiksi.
Easy löytyy Netflixistä.
Jos aihe kiinnostaa, jatka lukemista:
Tätä odotan: Handmaid’s Tale
Tsekkaa tämä: Masters of Sex
Tsekkaa tämä: Grace & Frankie
voit seurata blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.