Feministi lutka
Etsin Googlen kautta erästä vanhaa blogipostaustani ja törmäsin keskusteluun, joka käsitteli taannoin paljon palautetta kerännyttä Miehellä ei ole oikeutta naiseen -bloggaustani – tai siis oikeastaan kai minua, tekstin kirjoittajaa. Aihe osui ilmeisen monella kommentoijalla arkaan paikkaan ja palaute oli sen mukaista. Etenkin tämä kuvassa oleva ja keskusteluun nostamani aloitus oli minusta jotenkin erityisen tyylikäs. Voin ihan kuvitella millaisissa itkupotkuraivareissa, savu korvista noussen, joku omaan elämäänsä kyrsiintynyt ja naisia kaikesta syyttävä tyyppi on tuonkin loukkauksensa internetin ihmemaahan naputellut. Voi vittu kun vituttaa, nyt sanon kyllä suorat sanat! Mikäköhän ois ikävintä, mitä voisin naisesta sanoa, hmm… No on se ainakin feministi! Joo, ja varmaan lutka kans! FEMINISTI LUTKA! Häh hää, kylläpä sanoin ilkeästi nyt!
Olen ollut siitä onnekas feministi internetissä, että en ole juuri kohdannut varsinaista häirintää. (Tämä liittynee ainakin osittain siihen, että en kirjoita tätä blogia omilla kasvoillani tai koko nimelläni.) Sähköpostitsekin olen saanut vain kohtuullisen määrän palautetta, vaikka sellaistakin joku tuon miesasiamiesten karvat pystyyn saaneen postauksen jälkeen yritti jossain Ylilaudalla masinoida. Omalle kohdalleni onkin osunut lähinnä tällaista feministi lutka, rumahuora, femakko läski perse –tyyppistä settiä, ja sen suunnilleen ainoa vaikutus on ollut se, että mieleni tekisi palata kielitieteen opintojen pariin ja tehdä vielä yksi gradu, aiheesta naisten internetissä kohtaamat haukkumailmaukset. Niin usein tällaisissa kommenteissa käytetään feminismiä jonkinlaisena negatiivisena pohjasanana, jonka ympärille lähdetään rakentamaan joko ulkonäköä (ruma, läski) tai seksuaalisuutta (lutka, huora). Kyseessä on siis lingvistisesti vallan mielenkiintoinen ilmiö!
Niinpä lingvistisesti ja muutenkin minusta on näiden vuosien aikana ollut itse asiassa paitsi hullun viihdyttävää, myös monella tavalla rohkaisevaa lukea tällaista feministi lutka -tyyppistä palautetta jutuistani erilaisilla keskustelupalstoilla. Vaikka kyseessä ei olekaan iloinen ilmiö sinänsä, pidän moista aina merkkinä siitä, että olen tehnyt jotain oikein – se koira kilahtaa, johon kalikka kalahtaa! Tullessaan julistetuksi feministi lutkaksi sitä tietää sohaisseensa sitä oikeaa etuoikeuksien muurahaispesää, patriarkaatin pyhintä paikkaa.
En suinkaan ota nettihäirintää kevyesti: se on todellinen ja hirveä asia. Samanaikaisesti on kuitenkin hyvä muistaa, että kaikenlaiset feministeihin kohdistuvat hyökkäykset alkaen piispa Irja Askolan saamista uhkauksista ja pelintekijä Zoë Quinnin elämän muuttaneesta Gamergatesta aina Lilyn blogeissa esiintyviin sovinistisiin kommentteihin asti kertovat tasa-arvon edistymisestä: siitä, miten uhkaavana tietyt ihmisryhmät kokevat sen, että muutkin kuin miehet uskaltavat nykyään sanoa asiansa ääneen ja viedä tilaa – myös internetissä.
Juuri siksi minäkin tätä teen: olen äänekkäästi olemassa, framilla, sun internetissä, kerta toisensa jälleen. Ihan kiusallanikin. Jos se tarkoittaa, että olen feministi lutka, otan sen melkeinpä positiivisena arvonimenä. Ehkä jo ensi kerralla teetän vaikka tuolla tekstillä varustetun t-paidan tai kunniamerkin.
Jos aihe kiinnostaa, jatka lukemista:vastaa trollille giffillä: #verkkorauhaafeministit pilaavat kaiken, nyt ja aina
seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.