Kun feministinen slogan ei riitä
Tekeekö feministinen slogan vaatteesta automaattisesti feministisen? Tätä pohdittiin Bluestocking-blogissa pari viikkoa sitten, kun puhe oli halpaketjujen feministipaidoista ja siitä, miten paidan rintamukseen kirjattu viesti voi olla valtavassa ristiriidassa feministisen aatteen perusperiaatteiden kanssa esimerkiksi silloin, jos paita on tuotettu työntekijöitä riistävässä hikipajassa. Sattumalta törmäsin tänään vielä toiseen oikein hyvään esimerkkiin tästä massaketjujen feministisloganeiden tyhjyydestä, kun luin, että Planned Parenthood -järjestölle varoja kerännyt paita oli häpeämättömästi kopioitu myyntiin Forever 21 -vaateketjuihin.
Alkuperäisen paidan suunnitelleen Word Agency -markkinointifirman mukaan paidan tarkoitus oli viestiä, että feminismin ja ihmisoikeuksien tulee olla intersektionaalisia; että kaikki naiset kulttuuriin, uskontoon ja taloudelliseen tilanteeseen katsomatta ansaitsevat turvallista terveydenhuoltoa. Tämän vuoksi 25% paidan myynnin tuotoista lahjoitettiin Planned Parenthoodille.
Planned Parenthood on järjestö, joka tarjoaa ehkäisyä, raskaudenkeskeytyksiä ja seksuaalikasvatusta halvalla tai jopa ilmaiseksi muun muassa Yhdysvalloissa, Boliviassa ja Tansaniassa. Forever 21 puolestaan on vaateketju, jonka liikevaihto oli joitakin vuosia sitten 2,6 miljardia dollaria ja jonka kaupoissa myytävistä vaatteista suurin osa valmistetaan Kiinassa.
Forever 21 on sittemmin poistanut paidan myynnistä ja tiedotteensa mukaan firma ei tiennyt, mistä sen design oli peräisin. Ja ehkä näin onkin. On kuitenkin kiinnostavaa, että firmaa on aiemminkin syytetty pienten suunnittelijoiden ideoiden pöllimisestä. Kaiken kukkuraksi kopioversiossa paidasta oli poistettu alkuperäisessä tuotteessa swahiliksi, arabiaksi, hepreaksi ja japaniksi olleet tekstit. Ehkä ne eivät sopineet siihen feminismin brändiin, jolla Forever 21 tahtoi ratsastaa? Intersektionaalisuus lienee siitä aika kaukana. Tapaus onkin siis kertakaikkisen hyvä muistutus siitä, että pelkkä slogan ei vielä tee yhdestäkään firmasta feminististä.
Onkin kiinnostavaa kysyä itseltään ja vaatekaapiltaan esimerkiksi tämän The Guardianin Do your clothes pass the feminist test? -jutun mukaisesti, kuinka feministisiä vaatteemme oikeasti ovatkaan. Kuka ne on valmistanut, ja millä tavalla? Pienten ja eettisten valmistajien tuotteet eivät tietenkään sovi kaikille kukkaroille (aihe, joka tuossa The Guardianin jutussa otetaan kiinnostavalla tavalla esille), mutta asiaa kannattanee siitä huolimatta miettiä ja tukea sitten eettistä tuotantoa silloin kun mahdollista. Olen itse aikamoinen kirpparihaukka ja ostan häviävän vähän vaatteita uusina, mutta aion ehdottomasti tästä lähtien pyrkiä kiinnittämään tähän aiheeseen enemmän huomiota. Koska kulutan vain vähän, voisin sitä suuremmalla syyllä pyrkiä kuluttamaan tavalla, joka ei aktiivisesti tee maailmasta paskempaa paikkaa.
Jos sama kiinnostaa myös teitä, hyvään alkuun pääsee tutustumalla esimerkiksi Bluestockingin Facebook-sivujen puolella jaettuihin vinkkeihin oikeasti feministisistä vaatteista sekä Harharetkiä-blogin Kohti vastuullisempaa vaatekaappia -juttusarjaan.
Kiinnostaako teitä vaatteiden tausta?
Onko aatteiden ja vaatteiden välillä yhteys?
seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.