Kuka hoitaa sinun raha-asiasi?

Virginia Woolf totesi, että naisella on oltava oma huone ja omaa rahaa voidakseen kirjoittaa. Väittäisin, että sama pätee suunnilleen kaikkeen muuhunkin: omaehtoinen elämä on vaikeaa, jos ihmisellä ei ole omaa tilaa, ja omaan tilaan liittyy olennaisesti oman talouden hallinta. Woolf tuli mieleeni kun luin The Guardianista tämän taloudellista väkivaltaa koskevan jutun, jossa kerrotaan miten eräs brittinainen muuttui menestyvästä uranaisesta alistuneeksi ihmiseksi, joka ei päässyt enää töihin koska mies ei antanut tarpeeksi rahaa bensaan. Ja miten helposti ja huomaamatta kontrolli omista raha-asioista katosi, vähitellen ja huomaamatta.

Olen nähnyt omassa suvussani ja lähipiirissäni monenlaisia varoittavia tarinoita siitä, mitä voi tapahtua jos aikuinen ihminen tulee eristetyksi omista talousasioistaan. Yhden kumppani oli ottanut suuria velkoja yhteisiin nimiin. Toisella taas kumppani oli väittänyt maksavansa asuntolainaa, mutta tosiasiassa ryypännyt rahat. Kumpikaan tarina ei päättynyt hyvin.

Taloudellinen väkivalta on oletettavasti ollut yleisempää aikana, jolloin naisilla oli nykyistä vähemmän oikeuksia. Tasa-arvo on sittemmin edistynyt tässäkin suhteessa, ja nykyään yhä useammat naiset ovat kiinnostuneita rahasta ja esimerkiksi sijoittamisesta. Siitä huolimatta löytyy yhä ihmisiä, joilla ei ole mitään hajua siitä mitä viivan alle kuukausittain jää.

Taloudellisen väkivallan lisäksi olenkin erityisen huolissani siitä, miten monet naiset vapaaehtoisesti jättävät talousasiat puolisonsa hoidettavaksi tai eivät mieti rahaa ollenkaan luottaessaan siihen, että kumppanin tulot kannattelevat heitä ikuisesti. Vaikka skenaario ei siis sisältäisikään väkivaltaa, lopputulos on monella tavoin sama: raha-asiat ovat jonkun muun hallinnassa. Ja se tekee ihmisestä todella haavoittuvaisen.

Olen ollut tosi hämmentynyt siitä, että tällaista ajattelua esiintyy myös nuorten naisten keskuudessa. Eräs freelancerina työskentelevä tuttavani myönsi laskuttavansa työstään todennäköisesti liian vähän, mutta totesi sitten naurahtaen, ettei ole koskaan oikein jaksanut perehtyä asiaan – ja ettei hintojen nostamiselle ole tarvetta, koska avopuoliso tienaa niin hyvin. Heitto veti minut hiljaiseksi. Alihinnoittelu vaikuttaa negatiivisesti koko alaan, minkä lisäksi tällaisella suhtautumistavalla on kauaskantoiset seuraukset ihmisen omaan elämään: eläkkeeseen, sairauspäivärahaan ja niin edelleen. Ja entäs jos tuo hyvin tienaava kumppani joku päivä ottaa ja lähtee lätkimään? Historia (ja nykyhetkikin) on täynnä tyhjän päälle pudonneita naisia.

Niinpä meidän kaikkien kannattaakin pysähtyä aina toisinaan pohtimaan: Kuka hoitaa minun raha-asiani? Kenen varassa olen, ja pärjäisinkö myös yksin?

En tarkoita, etteikö parisuhteessa voisi olla kausia, joiden aikana yksi osapuoli tukeutuu taloudellisesti toiseen. Sellaiseen tilanteeseen tuudittautuminen on kuitenkin vaarallinen juttu, samoin kuin se, että lakkaa ymmärtämästä mistä rahaa tulee, minne se menee ja mikä oma tai perheen taloudellinen kokonaistilanne on.

Entisaikaan monilla naisilla ei ollut tämän asian suhteen vaihtoehtoja ja he olivat pitkälti miesten armoilla. Oma mummoni esimerkiksi joutui soittamaan vaarini työpaikalle ja rukoilemaan, että he eivät antaisi koko palkkaa miehen matkaan vaan laittaisivat siitä osan syrjään niin, että mummo saisi ostettua lapsille ruokaa silloinkin kun vaari kaatoi loput liksasta kurkustaan alas.

Nykyään tilanteemme on paljon parempi. Pidetään siis siitä kiinni eikä luoteta siihen, että joku muu hoitaa.

 

Jatka lukemista:
Älä heittäydy avuttomaksi
Kuka teillä tekee kotityöt?

 

seuraa blogia Facebookissa ja Bloglovinissa.