Sukupuolittamisesta, tai: Älä naisistu, älä miehisty
Virpi kirjoitti Punakynää-palstalla GQ:ssa julkaistusta artikkelista, jossa ladeltiin miehille ohjeita siitä millaisia näiden pitäisi olla. GQ:n toimittaja Victoria Coren kärjistää kai ihan huvin ja urheilun vuoksi, mutta täytyy sanoa, että alan olla aika kyllästynyt artikkeleihin, joissa listataan miten ”naisten tulee olla sitä-ja-tätä” ja ”miesten pitää olla sellaisia-ja-tällaisia”.
Sillä loppupeleissähän kyse on tästä: me olemme kaikki ihmisiä. Sukupuolesta riippumatta. Ja että olisi kiva, jos yrittäisimme kaikki olla hyviä, kohteliaita, mukavia, rakastettavia ihmisiä.
Siinä kaikki. Vaatimukset. Miehille ja naisille.
Ja sitä paitsi, GQ:n artikkeli on muutenkin täyttä kuraa. Heti ensialkuun toimittaja kehottaa miehiä feikkaamaan:
”[Y]ou should look strong and optimistic to the friend, boss or bank manager. And nobody wants to see you shrieking at the sight of a spider.”
En usko, että kenenkään pitäisi esittää optimismia ja vahvuutta ystävillee. (Pomolle ehkä, ja pankinjohtajalle.) Mutta tämä pätee niin miehiin kuin naisiinkin. Ja se hämähäkistä huutaminen – joo, ei kai se ole kauhean seksikästä. Keneltäkään. Mutta jos tosissaan pelkää hämähäkkiä, niin sitten pelkää. En näe mitä hyötyä siitä voisi potentiaalisesti olla, että kehottaa jotakuta jemmaamaan pelkonsa.
Eivätkä loistavat neuvot lopu tähän.
”In relationships, a woman wants to believe you’re a big, brave fella who’ll take care of her. We’re not morons, we know you’ll be pretending some of the time, and we want to take care of you too. We don’t want you to lie, under any circumstances.”
Siis emme tahdo että valehtelet, ikinä, mutta tahdomme että teeskentelet? Joopa joo. Victoria hei, lakkaa puhumasta paskaa sukupuoleni nimissä! Jos vaan kaikki sanottaisiin suoraan, että tykätään pitää huolta toisistamme, vaikka vuorotellen? Jooko? Stoppi kaikenlaiselle teennäisyydelle!
Näiden artikkelin suurten, kertakaikkiaan viturallaan olevien linjausten lisäksi minua hämmästyttivät ehkä eniten kirjoittajan pienet, typerät vinkit.
”Your watch should have hands, not digital numbers. Your car should be manual, not automatic. You should never, ever eat ’ready meals’.”
Siis mitä helvettiä? Milloin siitä tuli tärkeää, että millaista kelloa joku pitää ranteessaan? Ja ketä tällainen edes kiinnostaa?? En liene kummakaan, että nykyihmiset ovat monesti niin perusteellisen onnettomia. Jos joku todella koettaa elää tällaisten kuviteltujen sääntöjen mukaan, ja samalla vaatii tällaisia ihmeellisyyksiä toisilta, ei lopputuloksena voi olla mitään hauskaa.
”We want to believe that it’s just about possible you could fight off a grizzly bear.”
Öö, ei? Harmaakarhuilla ei ole niin mitään tekemistä sen kanssa, millaisen ihmisen tahdon sänkyyni tai ihmissuhteeseen kanssani. Ei niin mitään.
Ja lopussa, kaikkien näiden neuvojen jälkeen, seuraa tämä:
”You must also exercise moderation, of course, in masculinity. Don’t be a parody of a guy.”
Siis kerrottuaan ensin miehille, miten olla parodia miehestä, Coren kehottaa näitä olemaan olematta sellaisia? Ei taida olla helppoa olla mies nykyään. Ei ole helppoa olla nainenkaan. Eikä ihme – jos omaa identiteettiä pitää lähteä rakentamaan sukupuolen pohjalta, jos itseään tulee peilata jatkuvasti asioihin joita ihmiseltä odotetaan vain koska tällä sattuu olemaan tietynlainen kromosomipari, joutuu oma persoona jossakin vaiheessa väistämättä törmäyskurssille näiden vaatimusten kanssa.
Miksi me olemme näin sukupuolittuneita? Miksi se, millaiset sukuelimet meillä on, määräisi muka käytöksestämme tällä tavalla? Kuka yrittää ahtaa meitä näin pieniin lokeroihin?
Ja miten sieltä lokerosta pääsee pois?
/end rant.
Kuvat: tgem.wordpress.com, feministactivism.wordpress.com, freemethodfeminst.com