Deittirunopoika, tai: Ensimmäiset (netti)treffini

Trendi Loves-palstalla on jaettu kokemuksia nettitreffeistä, ja kommenteista löytyy aikamoisia kauhukertomuksia. Oma kokemukseni ei (onneksi) ole täysin verrattavissa näihin tarinoihin, sillä se on teini-Jeminan tarina yli kymmenen vuoden takaa, mutta ajattelin kuitenkin jakaa sen kanssanne.

Ensimmäiset nettitreffini olivat samalla myös ensimmäiset treffini ikinä. Olin viisitoistavuotias (ja voi miten nuorelta se nyt kuulostaa) ja puolileikilläni tehnyt ystäväni kanssa ilmoitukset Deitti.net -saitille. Muutaman perinteisen ”SEXISEURAA?!” -tyyppisen viestin jälkeen kolahti: runoja kirjoittava tyttö sai viestin runoja kirjoittavalta pojalta. Sähköposteja alettiin vaihtaa tiuhassa tahdissa, ja uutta viestiä odotettiin aina kuin kuuta nousevaa, kirjaston ainoalla nettikoneella ikuisuuksia roikkuen.

Muutaman kuukauden viestittelyn jälkeen sovimme treffit, ja minua jännitti ehkä enemmän kuin mikään ikinä aikaisemmin. En ollut koskaan käynyt treffeillä, en koskaan suudellut poikaa.

Enkä muuten suudellut vieläkään. ’Treffit’ kuluivat kahvilassa kaakaota juoden, ja se oli oikein hauskaa, mutta mitään muuta ei tapahtunut. Kahvilasta lähdettyämme juoksin kotiin. Teini-minä ei kai oikein tiennyt mitä tahtoi – tahtoi vähän enemmän, ja samalla säikähti jo pelkkää sen mahdollisuutta. (Ei ollut helppoa olla viisitoistavuotias, ei.)

Emme enää koskaan tavanneet deittirunopojan kanssa, emme vaikka tämä sitä ehdotti. Jatkoimme kuitenkin sähköpostien kirjoittamista jonkin aikaa. Ja vielä myöhemminkin, monen vuoden jälkeen, lähetimme viestiä kerran vuodessa tai kahdessa: mitä kuuluu? Joko olet julkaissut runokokoelmasi?

Huolimatta siitä, ettei tärskyistä seurannut mitään, jäi tapaamisesta ehdottoman positiivinen fiilis. Jo pelkkä treffeillä käynti, ja se että joku poika osoitti olevansa epävarmasta viisitoistavuotiaasta minusta, oli huikeaa. Pikkukylän yläasteen kundien halveksunta ei siis tarkoittanut, ettei kukaan ikinä rakastuisi minuun! Se vaikutti itsetuntoon hurjasti. 

Sen koomin en ole nettitreffeillä käynyt. Kyseessä ei tosin ole minkäänlainen periaatepäätös – se ei vain ole tuntunut aikuiselle itselleni sopivimmalta tavalta törmätä uusiin ihmisiin. Mutta yhä edelleen mietin deittirunopoikaa aina toisinaan, oikein lämpimästi. Ensimmäinen treffikumppani lienee vähän kuin ensimmäinen rakkaus: se jää ikuisesti mieleen.

 

Kuva: moulsinc.com, the nextweb.com