Etäsuhde: Eri maissa asumisesta
Parin viikon blogihiljaisuuden aikana tehtyjä asioita:
- On muutettu kahden (2) kissan kanssa Suomeen.
- On aloitettu uudet työt.
- On ryhdytty reiluksi puoleksi vuodeksi etäsuhteeseen.
Näissä muutoksissa riittää pureskelemista. Myönnän, että etenkin kohta kolme huolestuttaa minua hieman. En ole koskaan ennen ollut etäsuhteessa. Hetkittäin epäilen, onnistunko pitämään kiinni tietynlaisesta läheisyydentunteesta ollessani kaukana kumppanistani. Ettemme vain vieraantuisi toisistamme?
Suurimman osan ajasta olen kuitenkin järkevä ja veikkaan huolivani turhia – minä ja Hyvä Mies™ emme normielämässämmekään ole jatkuvasti toisissamme kiinni tai muutenkaan sellainen pariskunta, joka tekee kaiken mahdollisen yhdessä. Tapaamme ylipäänsä nähdä toisiamme muutaman kerran viikossa, eli siinä mielessä muutos päivittäisen elämän suhteen ei ole meille niin suuri kuin esimerkiksi yhdessäasujien kohdalla saattaisi olla. Tästä huolimatta on tietysti aika erilaista asua nyt yhtäkkiä eri maissa, kun tähän mennessä olemme aina asustelleet korkeintaan vartin pyörämatkan päässä toisistamme.
Keskustelimme luonnollisesti asiasta varsin pitkään ennen kuin se tuli ajankohtaiseksi, ja erilaisia tapoja pitää suhdetta yllä on niitäkin puitu vaikka kuinka. Kissengerin tai LovePalzin tyyppisiin kojeisiin en ole ajatellut langeta, mutta tähän mennessä olemme suunnitelleet muutaman vierailun lisäksi muun muassa vähintään viikottaisia Skype-treffejä. Hyvä Mies™ on ollut etäsuhteessa ennenkin ja tiesi kertoa muun muassa telkkarisarjojen ja leffojen kimppakatselun onnistuvan Skypen välityksellä oikein hyvin. Voimme siis jatkaa rakastamiemme sarjojen yhdessä seuraamista ja niiden toiselle kommentointia – mitä nyt parin sekunnin viivettä saattaa esiintyä, jos satumme painamaan playta vähän eri aikoihin.
Ja luonnollisesti internet mahdollistaa myös jokseenkin jatkuvat ja usein varsin tyhjänpäiväiset whatsapp-viestit, joissa jaetaan valokuvia vaikka sen päivän aikana nähdyistä paikoista tai kertomuksia erinäisistä yllämainittujen kissojen tekemistä tyhmyyksistä. Siinä mielessä meillä ei siis ole valittamista – ainakaan meidän ei tarvitse kirjoittaa kirjeitä, jotka sitten matkaisivat halki Euroopan purjelaivoissa ja ties minkälaisissa muulivankkureissa. Ja niitä nakukuviakin voi halutessaan lähetellä ilman kaikenlaisten postipoikien välikäsiä.
Eiköhän tästä siis ihan kunnialla selvitä. Muistutan itseäni siitä, että monet ovat asuneet peräti vuosikausia eri maassa tai jopa eri mantereella kuin kumppaninsa. Teoriassa kai jotkut ihan eri taivaankappaleillakin, jos vaikka kuussa hengailleita astronautteja puolisoineen ajatellaan. Kaikki on siis suhteellista – ja puoli vuotta kulunee varsin nopeasti.