Feminismin pilaamaa, tai: Populaarikulttuurista

No Sex and the City

The Variety Show-blogissa kyseltiin viime viikolla tv-sarjoista, joiden katsomisen olemme lopettaneet erilaisten arvojen takia - ja niitähän riittää. Hittisarjoista esimerkiksi Game of Thronesin katsominen päättyi omalla kohdallani siihen, että menetin hermoni jatkuvaan seksuaaliseen väkivaltaan ja sellaisiin juonenkäänteisiin kuin naisen rakastuminen raiskaajaansa. (Miksiköhän lohikäärmeitä pursuava fantasiamaailma on helpompi kuvitella kuin sellainen, jossa vallitsisi sukupuolten tasa-arvo?) Telkkariasiaa pohtiessani törmäsin sattumalta myös Subway to Venus-blogin tekstiin 10 asiaa, jotka feminismi pilasi. Sen kirjoittajalta feminismi on vienyt ilon paitsi telkkarista, myös suomiräpistä ja Stephen Frystä. Ja minä oivalsin: Kappas! Ihan totta! Feminismi on siis käytännössä pilannut minulta populaarikulttuurin, ihan kokonaan!

Feminismi on siitä jännä juttu, että se saa katsomaan asioita uudelta kantilta, ja usein aika paljon kriittisemmin kuin ennen. Tämä lisääntynyt kriittisyys on ollut aika kuolettavaa omalle populaarikulttuurin kulutukselleni. Tv-sarjoista suurin osa on täynnä epäilyttävää naiskuvaa, homofobisia vitsejä, ja ihanteellisina esitettyjä, sukupuolistereotypisiä ja peräti sairaita parisuhteita. (Kyllä, puhun nyt sulle, Carrie Bradshaw!) Eikä siinä vielä kaikki: telkkarisarjojen lisäksi myös monet muut populaarikulttuurin muodot ovat kärsineet feministilaseista. Elokuvissa vituttaa yllättävän usein – esimerkiksi kun jopa tekoälyn kohdalla sukupuolistereotypiat johtavat erilaiseen esitystapaan ja seksualisointiin heti tekoälyn ollessa naisenmallisessa kropassa. Sarjakuvien naiskuva vuoroin naurattaa ja itkettää, ja tietokone- ja konsolipelien tapa esittää eri sukupuolet on edelleen vähintäänkin ongelmallinen.

Ja entäpä sitten musiikki! Monilla biiseillä on hyvät biitit, mutta sanoitukset ihan täyttä tuubaa. Heitän toisinaan dj-keikkoja kavereiden kemuissa ja päädyn kerta toisensa jälkeen skippaamaan listalta muuten vetäviä biisejä siksi, että ne esimerkiksi viljelevät sellaista seksististä ja halventavaa kieltä, jota ainakaan minä en halua vapaailtanani kuunnella tai jonka tahtiin peppua heiluttaa. Myös musiikkivideot ovat minulle nykyään täysin vieraita, sillä lakkasin katsomasta niitä huomattuani 99% videoiden naisista olevan vain vauvaöljyttyjä pakaroita ja rinnankaaria: seksikkäiksi tarkoitettuja osasia, ja joskus toki melkein kokonaisia vartaloita... Mutta vain aniharvoin jotenkin kokonaisia ihmisiä.

Tottakai on olemassa myös paljon sellaisia populaarikulttuurin muotoja, joiden kohdalla minäkin heitän toisinaan aivot ämpäriin ja kulutan niitä monista poliittisista epäkorrekteista piirteistään huolimatta. (En sentään elä tynnyrissä tai luostarissa, vaikka tiukkapipo olenkin.) Mutta noin yleisellä tasolla on myönnettävä, että peruspopulaarikultuuri ei yksinkertaisesti puhuttele minua enää.

Mutta älkää käsittäkö väärin: en missään nimessä ole asiaan pettynyt, päinvastoin. On ollut yllättävän helpottavaa siivota elämästä sellaisia vaikutteita, jotka aiemmin aiheuttivat jollakin tasolla pahaa mieltä ja pientä ahdistusta. Nykyään yritän kuluttaa myös populaarikulttuuria samalla tavalla kuin kaikkea muutakin aina ruoasta vaatteisiin asti: eettisenä ja omia arvojani vastaavana.

 

Siispä pirteä kysymys perjantain kunniaksi: mitä feminismi on pilannut sinulta?

Kommentit

Starbuck (Ei varmistettu)

Onneksi itse osaan suurimmaksi osaksi pistää feminismi tutkan pois päältä sarjoja katsoessa tai biisejä kuunnellessa, mutta täytyy kyllä sanoa että ne lempisarjat ovat niitä joissa feministiset arvot näkyy (tai eivät ainakaan ihan retuperällä ole). Game of Thrones tosiaan argh! Itse luin kirjoja ennen kuin katsoin sarjaa (ja eihän ne kirjatkaan mitään feminisyyden riemuvoittoja ole) ja joissain kohtauksissa putosi leuka suurinpiirtein lattiaan. Kirjan kohtauksia, mitkä eivät olleet raiskauksia, oli sitten sarjaan päätetty muuttaa raiskauksiksi! Tuli vähän sellainen olo, että onko tuon sarjan käsikirjoittaja/ohjaaja joku pahemmanluokan naisvihaaja..

Jemina
No Sex and the City

Joo, minäkin kytken tutkan toisinaan pois päältä ja sekä katson että kuuntelen oikeasti ihan hirvittävää shaibaa. Mutta se on kyllä ihan totta, että sellainen populaarikulttuuri ja fiktio josta tunnistaa jollakin tavalla jaetun arvomaailman resonoi omalla kohdalla ihan toisella tavalla.

Nica
Klassikko viikossa

mä nauran kyllä aika kyseenalaisilleki jutuille toisinaan, mutta väittäisin, että mulla on jonkinlainen ironiatutka. mutta sitten tämä how i met your mother, kyynelkanavani vuodattavat oksua kun kyseinen tuuba osuu silmään. yöörgh. harmittaa kun en silloin kun se oli pinnalla yhtään tiennyt mikä se on, joten en voinut vastata niihin kaikkiin sarjan saamiin hehkutuksiin, että minua ei kyllä naisten systemaattinen huorittelu naurata. 

Jemina
No Sex and the City

En ole tuota sarjaa koskan katsonut, ja nytpä tiedän ettei tarvitsekaan katsoa! Olen meinaan pariin kertaan miettinyt, että pitäiskö sitä kokeilla, silloin kun olen kaivannut jotakin kevyttä ja hauskaa, ja erityisesti koska sarjaa on tosiaan hehkutettu niin pirusti. Kiitos siis, että säästit minut huorittelun kuuntelulta!

Soppaneiti (Ei varmistettu)

Sarjalla on myös kaiken lisäksi katastrofaalisen huono loppu. Itse en mitään hirvittävää naisvihaa siinä kyllä ole aistinut, ihan mielenkiinnolla seurasin loppuun asti, mikä sitten oli virhe.

varjolilja (Ei varmistettu)

Koen itsekin olevani feministi ja nyt tämä seuraava ei ole millään tavalla kritisointia tai muuten negatiivissävytteistä. Eli osaisitko selittää tarkemmin miksi tällaisia ei pysty katsomaan? Kun katsonhan muitakin sarjoja, joissa toteutetaan aatteita, joite en missään nimessä hyväksy/kannatan. Ja ihan vain viihteen vuoksi. Ja tavallaan haen ehkä takaa sitä, että jos kaikki olisi niin kuin minusta on oikein ja hyvin, olisi ne sarjat aika todella tylsiä.

Esitetäänkö nämä raiskaukset yms. jotenkin liian tavallisina, vaikka kuuluvatkin vain sarjan juoneen? Ymmärrän musiikkiin liittyvät jutut, koska se on tavallaan totta. Ja tämä mietintä siis vain omaa päätä selvittämään. :D Tunnen itseni jotenkin huonoksi feministiksi, kun en ymmärrä miksi tuollaisia viihdeohjelmia ei haluaisi katsoa. :(

Jemina
No Sex and the City

Ei tästä toki minkäänlaisia huono feministi -paineita tule ottaa! Eiköhän meistä itse kukin kuluta paljon ja monellakin tavalla arveluttavaa viihdettä (minä luonnollisesti muiden muassa). Jokaisella meistä taitaa vain olla omat inhokkinsa ja eri asiat toimivat meille verenpainetta nostavina punaisina vaatteina. Omalla kohdallani erityisesti GoT toimi tällaisena seksismiraivostussarjana, mutta monella muulla saman reaktion voivat aiheuttaa ihan muut sarjat, ja jotkut taas eivät aiheesta juuri välitä.

Itse tarkastelen viihdettä kriittisesti erityisesti siksi, että populaarikulttuuri sekä ammentaa meidän kulttuurisista normeistamme että myös vaikuttaa niihin. Niinpä esimerkiksi telkkarisarjojen halventava naiskuva sekä kertoo yhteiskuntamme seksismistä että myös osaltaan luo ja tukee sitä.

Ja mitä tähän kyseiseen sarjaan tulee, mielestäni siinä käytetään esim. seksuaalista väkivaltaa käytetään ikäänkuin kivana pienenä jännityselementtinä, joka samalla mahdollistaa hauskasti naiskropan esittelyn. Kyse ei siis ole siitä, etteikö esimerkiksi raiskauksia voisi myös tv-sarjojen kautta käsitellä, vaan siitä millä tavalla -ja miten usein- se tehdään. Ainakin meikän silmään monissa sarjoissa seksuaalista väkivaltaa käytetään jotenkin sensaatiohakuisella tavalla ja sillä ikäänkuin hekumoidaan, mikä on mielestäni täysin perseestä. Kysessä on kuitenkin valtava yhteiskunnallinen ongelma ja ennen kaikkea yksilölle ihan helvetin traumaattinen asia.

sakura. (Ei varmistettu)

Feminismistä puheen ollen huomasin tämän jutun tämänpäivän Nyt-liitteessä:
http://nyt.fi/a1305944833966

Eli perjantai vinkkinä sinulle, ellet sitä ole jo ehtinyt lukea! :)

Jemina
No Sex and the City

Joo, näinkin tämän jo... ja jäin snadisti kyllä taas sanattomaksi.

nea nea (Ei varmistettu)

Miksi? En minäkään tuon tyypin kanssa kaikista asioista ole samaa mieltä, mutta enpä ole varsinkaan äärifeministien kanssakaan. Kyllä miestenkin maailmaan mahtuu rakenteellisia ongelmia ja niistä pitää puhua yhtä lailla - ja korjata ongelmat.

Jemina
No Sex and the City

Tottakai rakenteellisia ongelmia riittää, ihan jokaiselle sukupuolelle ja sitten vielä sukupuoleen katsomatta. Itse pidän kuitenkin monia näistä (tässä jutussakin mainituista) ongelmista itse asiassa liian tiukkojen sukupuoliroolien ja ylipäänsä sukupuolibinäärin aiheuttamina. Sukupuolen korostaminen ei siis mielestäni missään nimessä tuo siihen ratkaisua, vaan päinvastoin uskoisin monien pahoinvoivien ihmisten hyötyvän eniten siitä jos hölläisimme näitä normeja, tai peräti heittäisimme ne romukoppaan. Tämä miesaktivistien jonkinlaisen Mieheyden Ytimen korostaminen ja etsiminen on siis mielestäni silmät kiinni ja täyttä vauhtia väärään suuntaan juoksemista, enkä usko ongelmien moisella toiminnalla korjaantuvan.

Pax
Liikehdintää

Kyllä mulla on ollut kautta linjan ongelmia esim. Game of Thronesin kanssa. Että miksi maailmassa, joka kuitenkin on kuvitteellinen, esitetään vaikkapa prostituutio arkisena asiana. Moni varmaan ottaa sen myös "itsestäänselvyytenä", onhan tuo maailmankuva muutenkin patriarkaaliseen perintöön pohjautuva, ja se siinä onkin ehkä pelottavinta. Että niitä asioita ei pysähdytä edes miettimään.

Taputan nykyään joka kerta, jos näen edes miehen pakarat televisiossa tai elokuvissa. Vilkaisin mielenkiinnosta kohutun alastontreffiohjelman puffia ajatuksella, että tässä varmaan on se linja, että tissien näyttäminen on ihan ok ja minkään muun ei. Mutta siellähän näkyi ihan peniksiäkin. Ja mun mielestä tämä on tasa-arvoa. Että jos alastomia naisia niin alastomia miehiäkin kiitos! Ja muitakin kuin niitä, joiden kaljamaha kätkee alleen kaiken (tämä tällaista Suomi-estetiikkaa ajatellen).

Välillä ärsyttää, että herkistyy. Että kyseenalaistaa sen, miksi pitää näyttää vaikka niitä tissejä, jos ne ei ole tarinan kannalta oleellisia. Ja tietysti siihen, että parisuhteessakin paljon yhdessä katsottavista jutuista on "sukupuolineutraalia", eli mieskamaa, ja sitten yksikseni pyörin tuolla muussa maailmassa, jossa naiseus esitetään muutenkin kuin sivuroolissa.

Varjoliljalle kommentoisin, että ei se katsominen niin pahasta olisikaan, jos olisi niitä vaihtoehtoja. Mutta kun tuntuu, että suurin osa valtavirrasta on tietyllä tavalla värittynyttä. (Miehenkin saa miettimään asiaa vähän eri kannalta kun kysyy, että eikö sitä yhtään haittaa, kun joissain jutuissa miehet kuvataan sellaisina, että jos on tarjolla seksiä, ne ei pysty ajattelemaan mitään muuta ja menee peniksensä perässä ihan mihin tahansa.)

Surullisinta on se, että jos itse ärsyyntyy ja kyseenalaistaa niin tuolla on to-del-la paljon niitä, jotka vaan imee sitä esitettyä maailmaa itseensä, eikä niiden tarve ole yhtään epäillä sitä kuvaa mitä meille tuotetaan. Ja joo, se on viihdettä, mutta kun ei se kuitenkaan ole vain sitä.

Jemina
No Sex and the City

Meinasin ensin kommentoida tähän silleen tosi pitkästi, mutta toteankin vaan, että:

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei laittakaa joku linkki siihen, postaukseen kun täällä puhuttiin Game of thronesista! En löydä sitä millään ja kiinnostaisi lukea tuo uudestaan nyt kun olen sarjan katsonut, koska itsellä ei ainakaan otsasuoni ruvennyt sykkimään :D

Jemina
No Sex and the City

En ole varma onko täällä koskaan puhuttu Game of Thronesista sen kummemmin - ei kai? (Kertokaa ihmeessä, jos olen väärässä. Ei meinaan ois eka kerta kun en itse muista mitä kaikkea olen tänne löpissyt.) En siis ole ihan varma mitä tarkoitat, mutta jos GoT:n ongelmallisuus kiinnostaa, niin suosittelen erityisesti näitä artikkeleita:

- Game of Thrones: too much racism and sexism – so I stopped watching

- Why I Can't Watch 'Game Of Thrones'

- Rape of Thrones (Tämä on kirjasarjaa fanittavan kirjoittajan teksti, joka käsittelee kriittisesti nimenomaan tv-sovituksen tapaa esittää raiskaukset.)

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Jossakin ainakin olen lukenut jonkun postauksen aiheesta mutta juurikin myös noita linkkejä havittelin kiitos!

Jemina
No Sex and the City

Joo, näin on. Itse asiassa pelkään pahoin näitä olevan niin monia, että olisi helpompaa listata sellaisia sarjoja, joita voi katsoa hyvällä omatunnolla ja ilman tuskallista vitutusta...

Toinen haudutus

No nyt tässä ihan viimetteks alkoi tympäistä niinkin viaton viihde kuin Fred Astaire/Ginger Rogers -elokuva Top Hat. Ei mua aina häiritse se älyttömän yleinen teema, että naisen "ei" merkitsee vain että miehen pitää yrittää kovemmin, mutta nyt jotenkin oli tutka päällä ja kävi ärsyttämään.

Ihan asiasta kukkaruukkuun, jos ei ole sattunut silmiin, niin tässä muistutus maailmalta että joo, on vielä feministeille töitä: http://www.upworthy.com/the-daily-shows-samantha-bee-did-an-eye-opening-report-about-rapists-and-parental-rights

Jemina
No Sex and the City

Huh, en ollut tuohon linkkiin törmännytkään. Hiljaiseksi vetää - tilanne on kyllä ehdottomasti, kuten jutussa kuvailtiin, beyond messed up.

Mä en selkeästikään ole feminismiin taipuvainen, koska mä en ole edes tajunnut GoT:ssä olevan mitään sen kummempia raiskauskohtauksia.

t. 30-v nainen miesvaltaisessa työyhteisössä ja ihan hyvin potkii

Jemina
No Sex and the City

Nyt on pakko sanoa, että en ole ihan varma millä tavalla näet esimerkiksi GoT:n seksuaalisen väkivallan kyseenalaistamisen ja miesvaltaisessa työyhteisössä toimimisen olevan yhteydessä toisiinsa. Mutta oli miten oli: kaikkia eivät toki häiritse samat asiat, se on ihan selvä. Jos aihe kuitenkin kiinnostaa, suosittelen vilkaisemaan noita pari kommenttia ylempänä postaamiani linkkejä, jotka käsittelevät seksuaalista väkivaltaa GoT:ssä.

Ennemmin tossa yhdistelin feminismiä ja miesvaltaisessa työyhteisössä toimimista, tai siis sitä, että mä en näe naisena olevani mitenkään huonompi missään suhteessa, enkä mä koe, että mua edes pidettäisiin sen huonompana töissä - koska mä en ole. Toki jotkut vanhat patut tytöttelee, mutta se kulttuuri tuntuu katoavan samaa tahtia multiin ku patutkin. En oo asiasta erityisen huolissani.

Mä en ole sen kummemmin perehtynyt seksuaaliseen väkivaltaan GoT:ssa ja jos totta puhutaan, niin en oikeastaan jaksakaan. Se on mulle viihdettä, ja kun pysytellään kontekstissa, niin "kaikki" on ihan ok mitä sieltä näytetään. Jos sarja sijoittuu fantasiamaailmaan missä elää patriarkaalinen yhteiskunta, niin so'll be it. En oo tästäkään asiasta erityisen huolissani.

Sen sijaan olisin HYVIN huolissani, jos mun työyhteisö alkais yhtäkkiä käyttäytyä kuten GoT:n yhteiskunta. Ehkä mäkin sitten löytäisin sen sisäisen feministini jostain.

(Pahoittelut muuten jos ajatuksenjuoksu vaikuttaa takkusalta - se on - kalja oli hyvää eilen :D)

karvainen naisasianainen (Ei varmistettu)

Feminismi on pilannut minulta puolison maailmankuvan. Aiemmin näihin asioihin vähintäänkin välinpitämättömästi suhtautunut puoliso on kertonut useaan otteeseen, kuinka näkee nykyään ahdasta heteronormatiivista ja sukupuolibinääristä patriarkaattia kaikkialla. Muahahaha.

Ja vastauksena kysymykseen, miksei voi vaan nauraa hauskoille jutuille ja kääntää tutkaa pois päältä: http://susiajasoraa.sarjakuvablogit.com/files/2013/02/blog26.jpg

Jemina
No Sex and the City

Ahahahhahaa, tuo on ihan loistava! Postataan se nyt tähänkin, suoraan kaikkien nähtäville:

http://susiajasoraa.sarjakuvablogit.com/files/2013/02/blog26.jpg

So. True.

What else is there?

No esimerkiksi Robert Thicken biisin Blurred Lines. Tykkäisin siitä muuten ihan mielettömästi , mutta sanat innostavat raiskaamiseen. Onneksi siitä on tehty mahtava parodia.

 

Jemina
No Sex and the City

Useampiakin! Tuo linkkaamasi oli minulle ihan uusi, mutta itse olen digannut erityisesti tästä ja tästä.

empuska

Mä oon kyllä pitänyt Weird Al Yankovichin "Word Crimes"-versioista eniten, vaikka kai häneltä menee niitä provikoita Thickelle asti. :|

Mutku sisäinen kielioppinatsi tykkäsi (vaikkei osaakaan suomea). <3

Ilsa

Blurred Linesin sanat ovat kyllä aikamoiset ja monellakin tapaa ongelmalliset (limainen mies pokailee varattua naista, jonka oma miekkonen ei heiluta peittoa riittävän aggressiivisesti, ah romantiikka ei ole kuollut!), mutta tulkinta jonka mukaan ne innostaisivat raiskaukseen on mun mielestä aika väkisin väännetty.

Ymmärrän kyllä, että yksittäiset kohdat voi kontekstissaan irrotettuina tulkita raiskauksen oikeuttaviksi, mutta kun koko kappaleesta puhutaan niin kuin sen nimi olisi suunnilleen Oodi raiskaukselle... Ei mee jakeluun. 

Ilsa

Toi osoittaa osaltaan niitä kappaleen ongelmallisia pätkiä, mutta ne on edelleen irrotettu kontekstistaan. Se ei edelleenkään tee kappaleesta yksiselitteisen raiskausmyönteistä. Yksittäisten lauseiden erottaminen alkuperäisestä yhteydestään on mun mielestä kamalan laiskaa argumentointia. Ei vakuuta.

 

What else is there?

Niin mistä kontekstista ne susta on erotettu? Mikä se konteksti / alkuperäinen yhteys sulle on? Mulle se on biisi, jossa mies yrittää lähestyä naista. I know you want it on maailman ongelmallisin lause. En tiedä luitko tuota juttua ollenkaan. 

Ilsa

No siitä, ettei toi kappaleen nainen ole mun mielestä ollenkaan niin onneton objekti kuin jotkut tuntuvat tulkitsevan "I feel so lucky you wanna hug me" tai "the way you grab me, must wanna get nasty" on kohtia, joiden voi nähdä osoittavan, että nainen on jutussa mukana. Joku toinen tulkitsee sen toisin kuin minä.

Alleviivataan vielä, etten missään nimessä koe kappaleen sanoituksia ongelmattomiksi. Raiskausfantasian oikeuttaminen voi olla yksi tulkinta, mutta se ei ole ainoa mahdollinen. Jokaisella on oikeus tulkita lyriikoita omilla argumenteillaan ja omasta näkökulmastaan käsin just niin kuin haluaa.   Se mikä mua häiritsee, on sen oman tulkinnan julistaminen ainoana totuutena. Ei sen kummempaa. :)

nea nea (Ei varmistettu)

En oikein ymmärrä, että feministi puuttuu johonkin yksittäiseen fiktiivisen tv-sarjan yhden henkilön sairaaseen (?) parisuhteeseen. :D Miksi populaarikulttuurissa ei voi esittää sitä mitä oikeassa elämässäkin tapahtuu, oli se sitten hyvä asia ja "oikein" tai ei. Ja toisaalta raiskaukset on ollut ja on edelleen monissa kulttuureissa enemmän hyväksyttävää kuin vaikka länsimaissa, joten eikö tämä sarja (en muista enää nimeä, kun en sitä ole katsonut) toisaalta kuvaa vain yhtä todellisuutta...

Jemina
No Sex and the City

En ole ihan varma, että mitä tällä sarjalla olisi tekemistä jonkin toisen kulttuurin tai todellisuuden kanssa. Mutta anyway, tässähän siis nimenomaan ei ollut kyse yksittäisen sarjan yksittäisestä henkilöstä - vaan esimerkiksi GoT:ssä minun nähdäkseni hyvinkin systemaattisesta suhtautumisesta seksualiseen väkivaltaan, ja sitten vielä populaarikulttuurin esittämästä maailmankuvasta noin ylipäänsä. Ja tottakai populaarikulttuurin kautta voi käsitellä monia todellisia ongelmia, mutta sitten käsittelytavan pitää kyllä olla vähän erilainen. Se, että seksuaalista väkivaltaa on olemassa, ei mielestäni oikeuta käyttämään sitä tv-sarjassa täysin kritiikittömästi ja ylenmäärin, ainoastaan kevyttä jännitystä ja seksikerrointa lisäämään.

Jemina
No Sex and the City

Totta turiset - LeGuin on mahtava esimerkki siitä, miten fantasian keinoin voidaan pohtia todellisia ongelmia. Minäkin suosittelen ehdottomasti kaikille kirjailijan tuotantoon tutustumista!

Vierailija (Ei varmistettu)

Harmi, että näin harva feministi tajua, miksi populaarikulttuuri on monelta osalta ongelmallista. Kyse ei ole yleensä siitä, että kuvattaisiin todellisuutta vaan siitä, että toistetaan haitallisia _stereotypioita_, jotka kuitenkin vaikuttavat todelle. GoTin ongelmista taas löytää varmasti paljon tietoa googlettamalla.

Toisaalta omalla kohdallani sanoisin varmaan, että sukupuolentutvaikutteitastinen tutkimus on maailmani pilannut, ei pelkkä feminismi. Alan opiskelu on saanut nnäkemään ongelmia vähän kaikkialla - viimeksi minua ärsytti romance-karkkipussi, joka on aika heteronormatiivinen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mitä ihmettä kännykkä on sekoillut :D Sukupuolentutkimuksesta siis kyse.

Vierailija (Ei varmistettu)

Halusin vielä tarkentaa, että vaikka löydänkin nykyään ongelmia kaikkialta, ei se tarkoita, että tuomitsisin jokaisen minua ärsyttävän populäärikulttuurin tuotteen (tai ryhtyisin boikottiin). Useimmiten kyse on nimenomaan siitä, että turhauttaa, kun ei osaa olla ärsyyntymättä - sen sijaan, että esim. leffat tai tv-sarjat tarjoaisivat mukavaa ajanvietettä ja rentoutumista, muistuttavat ne vain yhteiskuntamme ja kulttuurimme ongelmista.

T. Sama säätäjä

Jemina
No Sex and the City

Minustakin on sääli, miten populaarikulttuuri niin usein päästetään kuin koira veräjästä. Jonkin asian kutsuminen fiktioksi tuntuu usein toimivan kännissä ja läpällä -tyyppisenä tekosyynä, jonka varjolla saa kaikenlaiset urpoudet anteeksi. Kuten aiemmassa kommentissani jo totesinkin, populaarikulttuuri kuitenkin sekä heijastaa yhteiskuntamme arvoja että myös luo niitä. Ottaen huomioon miten valtava vaikutus sillä on meihin kaikkiin, on itse asiassa tosi pelottavaa miten helpolla nielemme ihan kaikenlaisen soopan sitä juurikaan kyseenalaistamatta.

Karla
Oma huone

Eksyin ekaa kertaa lueskelemaan tätä blogia, ja onneks eksyin! Kiinnostavaa settiä. Erityisesti tää postaus pisti miettimään, sillä omalla kohdalla homma on edennyt siihen, että esimerkiksi telkkarin mainostaukojen aikana päädyn analysoimaan ja avautumaan vähintäänkin joka toisen mainoksen sukupuolittuneesta sisällöstä.

Mutta kyllä mä silti kulutan myös tuhottoman määrän ns. hömppää populaarikulttuuria aina Blodin kostosta Sinkkuelämään. No, jälkimmäisestä löytyy sellaisia jaksoja, jotka skippaan suosiolla - esimerkiksi Carrien suhtautuminen biseksuaaliin mieheen on vaan ihan liian sietämätöntä katsottavaa. Mutta silti musta molempia näitä on mahdollista myös lukea ns. vastakarvaan ja stereotyypittämisiä kommentoiden. Myös se How I met your mother, jossa oli mun mielestä jopa ihan virkistäviä poikkeuksia siinä, miten sukupuolta esitettiin (vaikka se, että nainenkin voi halua elää elämäänsä haluamatta vakavaa parisuhdetta etc.). Totta kai tällaiset nyt on tosi pieniä juttuja, ja kaikista näistä löytää myös tosi paljon viitteitä stereotypioihin ja kaikenlaisten typerien ajatusmallien uusintamista, ja olisi kiva nähdä toisenlaisiakin kuvia viihteessä. Mutta ainakin mä myös nautin näiden katsomisesta, vaikka se tarkoittaakin sitä, että seurassani olevat joutuvat kuuntelemaan mun jatkuvaa ääneen analysointia, ranttaamista ja kommentointia.. Ehkä tää nyt omalta osaltaan myös kertoo omista opiskelujutuista ja mieltymyksistä, mutta kauhean monia näistä sarjoista/leffoista/muista en kyllä haluaisikaan skipata!

Nica
Klassikko viikossa

niin, no ehkä ton sarjan maailmankuvassa on aika raju statement, että jokainen nainen ei halua parisuhdetta. se jo kertoo jotain itse sarjasta. mä oon nähnyt siitä ehkä 5-7 random jaksoa, joissa kaikissa about jokainen hahmo koki, että nainen ei saa harrastaa seksiä yhtä vapaasti kuin miehet. että naiselle seksi kuuluu rakastumiseen. tai muuten se nainen on lutka. en havainnut tässä ironian häivääkään. mun on ihan kamalan vaikea noiden muutaman jakson perusteella hahmottaa, miksi ihmiset tykkää tosta sarjasta. 

Karla
Oma huone

Joo siis mä en missään nimessä ole sitä mieltä, ettei kyseisessä sarjassa olisi ongelmallisia asioita, esim vaikka se, että kaikkien yhden illan juttuja harrastavien naisten taustalta tuntui löytyvän jotain mystisiä "daddy issues". Tai löytyihän sieltä sellainenkin jakso, jossa nainen ilmoitti seksin loppuvan, jos mies ei tiskaa - perus kamaa siitä, että seksihän onkin parisuhteessa joku palkinto kotitöistä, apua.. Mutta jos sitä vertaa vaikka sen edeltäjään Frendeihin, niin mun mielestä siinä oli myös viestejä, että eteenpäin oltaisiin menossa. Voihan se jossakin määrin olla yltiöpäistä optimismia, mutta en ole valmis heittämään ihan vielä täysin yli laidan tätä tai monia muitakaan sarjoja, joista samanlaisia ongelmallisuuksia löytyy. Jatkuva kommentoiminen ja ranttaaminen sopii mulle henkilökohtaisesti ihan hyvin, joten näillä mennään:D

Jemina
No Sex and the City

Joo, kyllä täälläkin hömppää kuluu, välillä ihan hävettäviä määriä. En siis missään nimessä meinannut tuomita ns. hömppää kuluttavia yksilöitä, vaan enemmän tarkoitin hutkia stereotypisiä ja ongelmallisia maailmankuvia tuottavia tahoja aina telkkariohjaajista biisinkirjoittajiin. Kaikenlainen kriittinen kuluttaminenhan on tosi positiivinen juttu, etenkin jos ranttaamisesta nauttii ja siinä samalla vaikka saa kuuntelijansakin kyseenalaistamaan tiettyjä stereotypioita. (Omalla kohdallani moinen kariutuu usein silkkaan kärsimättömyyteen ja pikaisesti palavaan pinnaan.)

Ja kiva kun eksyit tänne - toivottavasti eksyt vielä uudemmankin kerran! :)

Karla
Oma huone

Joo, meni kertaheitolla seurattuihin blogeihin, eli aivan varmasti eksyn! 

Hutkiminen on mun mielestä ilman muuta paikallaan ja kannatettavaa, jämähdin vaan siis pohtimaan sitä, millä tavalla toimisi ns. poissulkeminen, eli ärsyttävästi normittavasta viihteestä kieltäytyminen. Henkilökohtaisesti mieluummin ranttaan kuin skippaan - siis useimmissa tapauksissa. Toki rantata saa aika usein, koska ihan jo pesuainemainoksista ja klassikkokirjallisuudesta lähtien riittää kyllä syitä vetää herneet nenään :D itse asiassa tää oli musta niin kiinnostava aihe, että päädyin kirjoittaa oman postauksen, ettei kommentit venyisi ihan ylipitkiksi... Jos kiinnostaa, löytyy täältä: http://www.lily.fi/blogit/oma-huone/heterotehtaan-jalkeen

Jemina
No Sex and the City

Hienoa että inspiroiduit kirjoittamaan aiheesta! Ja hauska myös nähdä muita tuttuja inspiksenlähteitä - Ulos häkeistä ja Rossi olivat minullekin aikanaan ihan valtavia silmien avaajia. (Oma heräämiseni tapatui tosin aika paljon myöhemmin kuin sinun - rispektiä noita lukeneelle kolmetoistavuotiaalle!)

Hem Buggah

Multa feminismi on pilannut sekä populaarikulttuurin että "korkeakulttuurin", koska molemmat peristeisesti tarkastelevat maailmaa puhtaasti miesvinkkelistä. Nykyään toki löytyy mukavasti myös feministä taidetta, mutta mua jurppii aina, että sitä pidetään niin kantaaottavana ja 'erikoisena', vaikka mun ideaalimaailmassa semmoinen olisi aivan normaali näkökulma. Myös vuosikausien opiskelut erinäisten humanististen ja yhteiskunnallisten aineiden parissa on ollut yksi pilaava tekijä, ja pääasiallisesti murjotankin maailman typeryydelle 24/7.  

nea nea (Ei varmistettu)

Mitä on feministinen taide? Naisen tekemää? Minä en tykkää siitä, että naisten tekemisten oletetaan aina olevan feministisiä, naiset eivät ole esim. taiteilijoita vaan naistaiteilijoita ja että naisen pitäisi aina ottaa teoksillaan kantaa naisen asemaan ja naiseuteen! Myös feministit usein edellyttävät tätä ja se johtaa siihen, että naisen tekemisiä arvioidaan aina naiseuden kautta, kun taas miehet tekevät vain hyviä tai huonoja levyjä, kirjoja, leffoja, tauluja jne. ja niitä arvioidaan erillisinä töinä.

Jemina
No Sex and the City

Eihän toki - feminismillähän ei ole minkäänlaista suoraa yhteyttä kenenkään sukupuoleen. Niinpä feminististä taidetta/politiikkaa/mitätahansa voivat tehdä niin naiset kuin miehetkin, ja kaikki siltä väliltä.

Naisten tekemisiä arvioidaan tosiaan valitettavan usein yhä edelleen naiseuden kautta, mutta feminismillä ei kyllä ole siihen osaa eikä arpaa. Päinvastoin: feminismihän yrittää nimenomaan levittää sitä hämmentävän yksinkertaista ajatusta, että me kaikki olemme ennen kaikkea ihmisiä, eikä sukupuolemme pitäisi määrittää meitä millään tavalla. Monet feministeistä tahtovat siis nimenomaan hankkiutua tuosta mainitsemastasi ilmiöstä eroon, eivätkä suinkaan vaadi sitä.

Hem Buggah

Juuri näin.

Jemina
No Sex and the City

Hyvä pointti - korkeakulttuuri ei siis missään nimessä ole tämän asian suhteen populaarikulttuuria parempaa! (Kenties peräti päinvastoin.)

Ja tiedän ihan tarkalleen mitä meinaat jatkuvilla maailmanmurjotusfiiliksillä. Taitaa olla valitettavan tuttu tunne meistä monille.

Pages

Kommentoi