Hyvä olla yksin, tai: Kasva isoksi ja itsenäiseksi

No Sex and the City

Lilyn toimituksen palstalla pohdittiin sinkkuahdistusta. Jutun kirjoittaneen Heidin tapaan minullakin oli tapana siirtyä suhteesta toiseen melko sujuvasti vuosien ajan, ja seurustelinkin teini-ikäisestä alkaen kymmenisen vuotta lähes yhteen soittoon. Kunnes vihdoin keksin, että seksiä voi harrastaa suhteen ulkopuolellakin. Ei siis enää tarvetta pakottaa itseään suhteeseen seksikumppaninsa kanssa! Hurraa!

Sitten olinkin sinkkuna useamman vuoden.

Heidin tavoin minäkin kasvoin aikuiseksi parisuhteessa. Siinä prosessissa väistämättömiä muutoksia ei aina tullut havaittua, eikä tapanani ollut seisahtua pohtimaan, että kukas minä nykyään olenkaan. Sen sijaan toistin totuttuja toimintamalleja aina vain - toisinaan katastrofaalisin seurauksin.

Ymmärsin vasta äskettäin tämän olevan ainakin osasyy sille, miksi viime vuosien epämääräiset suhderäpellykseni kosahtivat kerta toisensa jälkeen jo alkumetreillä. Päässäni oli tietynlainen kaava sille millaista parisuhteessa tulee olla ja miten suhdetta suoritetaan. Ja ennen kaikkea sille millainen minä olen parisuhteessa ollessani.

Koetin siis soveltaa itseäni ja jokaista potentiaalista kumppaniani muottiin, jonka olin joskus aikoinani pienessä päässäni parisuhteelle luonut. Alkuperäinen malli lieni peräisin ensimmäisistä suhteistani, ja kuten arvata saattaa, moni asia ehtii muuttua ratkaisevalla tavalla vuosikymmenen aikana. Kuten elämäntilanne. Ja minä itse. Onko siis ihmekään, jos vanha malli ei enää toiminut?

Olen miettinyt näitä asioita paljon viime aikoina. Siis sitä millainen ihminen olen nykyään, pitkään yksin oltuani, ja mitä nykyminä parisuhteelta kaipaakaan. Mitä tahdon, mitä tarvitsen, ja mitä kykenen toiselle ihmiselle antamaan. Ja vastaukset ovat kovin erilaisia kuin kymmenen vuotta sitten.

Pitkän sinkkuajan jälkeen parisuhteilun aloittaminen on omituista ja hankalaa, ja aiheuttaa toisinaan paniikkia. Mutta (silläkin uhalla, että kuulostan self help -oppaalta) tämän olen valmis toteamaan: kun tuntee itsensä hieman paremmin, on myös toisen ihmisen kanssa vähän helpompi olla.

Siispä Heidin sattuvasti asetelluista sanoista tulkoon uusi uskontunnustus kaikille parisuhdetta kaipaaville. Pysähdytään pohtimaan itseä ensin, ja sanotaan se sitten yhteen ääneen: ryhdyn seuraavaan suhteeseen vasta sitten kun tiedän, mitä elämältäni ja kumppaniltani tahdon.

Kippis sille, siskot!

 

Kuvat: allposters.com

Kommentit

il papavero

amen. :)

Jemina
No Sex and the City

Lizzy, kyllä, amen, ja kovaääninen halleluja vielä päälle!

il papavero

ja laitetaas vielä Namaste. Tästä on hyvä jatkaa. kiitos.

Kiitos tästä postauksesta! Oma blogini käsittelee juurikin tätä sitoutumattomuuden vaikeutta. Ah, miten helppo onkaan sortua aina siihen ensimmäiseen ihan kivaan ja kuinka vaikea olla yksin. 

Kommentoi