Isät eivät lue ämmien kirjoittamia kirjoja

No Sex and the City

Jos ostat isällesi lahjaksi kirjan, kuinka todennäköisesti sen on kirjoittanut nainen? Keskustelu aiheesta heräsi pari päivää sitten, kun kulttuurihistorian dosentti Marjo Kaartinen kirjoitti Suomalaisen kirjakaupan isänpäivämainoksesta, jonka 12 sivulla mainostetuista kirjoista vain kaksi ja puoli oli naisten kirjoittamia. (Puolikas siksi, että yhden teoksen takana on pariskunta, nainen ja mies.) Tällainen markkinointiratkaisu perustuu ilmeisesti käsitykseen siitä, että naisten kirjoittamat teokset eivät mitenkään voi tuntua miehistä relevanteilta, joten ei niitä osteta heille lahjaksikaan. Koska kovat isät nyt vaan eivät lue ämmien kirjoittamia kirjoja?

On selvää, että tällainen ajattelu on todella lyhytnäköistä, kaventaa lukutottumuksiamme ja sen myötä kirjallisuuskenttäämme – ja vaikuttaa laajemmalla tasolla siihen, kenet yhteiskunnassamme otetaan vakavasti.

Nämäkin loistavat teokset jäisivät miehiltä lukematta, jos he kuluttaisivat vain heille markkinoitavaa äijäkijrallisuutta.

 

Kirja-alan kannalta tällainen ahdasmielinen markkinointi tuntuu omiin muroihin kusemiselta, sillä se vain vahvistaa käsitystä siitä, etteivät naisten kirjoittamat kirjat kuulu miehille. Ja jos miehille ei koskaan tarjoita naispuolisten kirjailijoiden teoksia heitä potentiaalisesti kiinnostavina, on varsin epätodennäköistä, että he ryhtyisivät sankoin joukoin niitä lukemaan. Näin heiltä viedään mahdollisuudet moniin hienoihin lukuelämyksiin, ja samalla rajataan pois paljon potentiaalista ostajakuntaa naisten kirjoittamilta kirjoilta.

Tämä sitten vaikuttaa epätasa-arvoistavasti kirjojen tekijöihin: kun naispuolisten kirjailijoiden kirjoja ostavat vain naiset, myydään niitä todennäköisesti vähemmän kuin silloin, jos potentiaaliseen ostajakuntaan (myös ja etenkin markkinointiosastojen silmissä) kuuluisivat kaikki maamme lukijat sukupuoleen katsomatta. Sillä taas on suuri vaikutus naispuolisten kirjailijoiden tuloihin ja mahdollisuuksiin jatkaa työtään.

Mutta niin huolissani kuin kirja-alasta olenkin, olen ennen kaikkea huolissani siitä, mitä naisten tarinoiden marginalisoiminen tekee käsityksillemme siitä, millaisilla ihmisillä voi olla merkityksellistä sanottavaa. Kirjallisuuskenttämme nimittäin vaikuttaa yleisemmällä tasolla siihen, millaiset tarinat nostetaan kaiken keskiöön ja kenen äänellä ajatellaan olevan painoarvoa.

Kun miehille ei markkinoida naisten kirjoittamia kirjoja, heille kerrotaan rivien välissä, etteivät naisten kirjoittamat kirjat kiinnostaisi heitä kuitenkaan. Ja jos miehet oppivat ajattelemaan, etteivät naiset voi kirjoittaa mitään heitä kiinnostavaa, kuinka todennäköisesti he uskovat naisilla ylipäänsä voivan olla mitään heitä kiinnostavaa sanottavaa? Jos emme usko naisten voivan kirjoittaa miehiä kiinnostavia kirjoja, uskommeko, että naiset voivat ajatella miehiä kiinnostavia ajatuksia?

Se on pelottava kela. Mutta ei ole sattumaa, että suurin osa klassikoiksi laskettaviksi kirjoiksi on miesten kertomuksia miehistä. Vaikka sekä yhteiskunta että kirjamaailma ovat tasa-arvoisempia kuin jokunen vuosisata sitten, meillä on edelleen tapana ajatella (vähintäänkin alitajuisesti), että miesten tarinat ovat yleisiä ja syvällisiä totuuksia elämästä ja ihmisyydestä. Naisten kirjoittamia ja/tai naisista kertovia tarinoita sen sijaan pidetään herkästi tyttöjen puuhasteluna, jolla ei ole mitään annettavaa kenellekään muulle, ei ainakaan Vakavista Asioista Kiinnostuneille Ihmisille Miehille. Niinpä sellaisia teoksia ei ilmeisesti voi edes kuvitella antavansa miehelle isänpäivälahjaksi.

Uskon meistä suurimman osan olevan samaa mieltä siitä, ettei tällainen kehitys ole toivottavaa sen puoleen kirja-alan, yksilöiden kuin yhteiskunnankaan kannalta. Jos siis vielä mietit isänpäivälahjaa ja haluat katsoa vähän mainoslehtisten tarjontaa pidemmälle, kannattaa tutustua esimerkiksi Lukupino-blogin ja toimittaja Maria Petterssonin koostamaan kattavaan listaan kirjoista, jotka varmasti kiinnostaisivat isääkin. Ja joista jokaisen on kirjoittanut nainen. Koska, niin ihmeelliseltä kuin se voikin kuulostaa, nuo kaksi asiaa eivät sulje toisiaan pois.

 

Jatka lukemista:
luetko naisten kirjoittamia kirjoja?
kenen ääni kuuluu mediassa?
viikon kirja: vihan ja inhon internet
 
 
seuraa blogia Facebookissa ja Bloglovinissa.

Kommentit

Kaisa123456789 (Ei varmistettu)

Tämä on tosi tärkeä aihe! Olen kiinnittänyt huomiota myös (nyt vallalla olevaan) elämäkertatrendiin. Kun joku mies kirjoittaa elämäkerran, on siitä iltapäivälehdet täynnä juttuja ja kirja on kirjakaupoissa niin, ettei sitä voi lukutaidoton-sokea-kuuro-mykkäkään ohittaa huomaamatta. Samaan aikaan vaikkapa Maria Veitolan aivan mahtava kirja oli suosimassani kirjakaupassa tungettu jonnekkin perimmäiseen nurkkaan eikä puhettakaan, että se olisi ollut jotenkin esillä. Jouduin itse asiassa kirjaa etsiessäni pyytämään apua henkilökunnalta, jotka sitten opastivat minut tuonne peränurkkaan kirjan äärelle, kun olin ensin käynyt itsekseni läpi kirjakaupan kaikki muut hyllykö. Oli jotenkin hassu tunne etsiä juuri julkaistua, supersuosittua (omassa kuplassani) kirjaa kirjakaupan pimeimmästä loukosta.

Samaan aikaan huomaan, ettei omakaan mieheni tartu minun kotiin kantamistani kirjoista kuin vain niihin, jotka ovat miesten kirjoittamia. Aika monet elämykset Sofi Oksasesta alkaen jäävät hänellä lukematta, mutta väittää että sukupuoli ei tähän ole syynä, vaan kirjan tematiikka. Niinpä niin... :(

Jemina
No Sex and the City

Kyllä, elämäkerroissa miesvaltaisuus näkyy todella selkeästi esim. siinä mitä ylipäänsä julkaistaan ja sitten siinä, mitä markkinoidaan. Ja ilmeisesti tosiaan kirjakauppojen sijoittelussakin! En millään olisi osannut kuvitella, että Veitolaa joutuisi tuolla tavalla metsästämään, sellaiselta hitiltä kun se on vaikuttanut. (Taidetaan siis kuulua samaan kuplaan, joka on ilmeisesti ihan eri mesta kuin peruskirjakauppiaan tai kirjakaupan asiakkaan kupla).

Ja olen myös törmännyt kumppanini kanssa tuohon samaan kirjailmiöön. Se on jotenkin tosi surullista ja valtavan raivostuttavaa samaan aikaan - että ihminen voikin olla niin sokea sille, mikä omia mieltymyksiä muokkaa! Meillä on kyllä käyty asiasta tosi hyviä keskusteluja, kun feministimies on itsekin alkanut vähän pohtia sitä, että miten hän tosiaan tuleekin aina tarttuneeksi miesten kirjoittamiin opuksiin. Laiska tematiikka-argumenttikin kuihtui kokoon heti alkuunsa kun tuli todettua, ettei löytyne aihetta, jota koskevia kirjoja ei olisi olemassa myös naisten kirjoittamina. Kunnon muutokseen taitaa kuitenkin vielä olla tosi pitkä matka.

pinky_and_brain (Ei varmistettu) http://pinkyandthebrainquotes.blogspot.com

Pinky: Gee, Brain. What are we going to do tonight? The Brain: The same thing we do every night, Pinky. Try to take over the world.
http://pinkyandthebrainquotes.blogspot.com
#pinky_and_brain
#quotes

Jenny La (Ei varmistettu)

Tämä on niin tärkeä aihe, kiitos kun kirjoitit!

Jemina
No Sex and the City

Jes, kiitos! Jatketaan kaikki kimpassa naisten kirjoittamien kirjojen suosittelemista ihan jokaiselle lukijalle sukupuoleen katsomatta. Ehkä tämäkin epäkohta vähitellen vielä saadaan korjattua.

Kommentoi