Jeminan vuosikatsaus, tai: Paljon puhetta panemisesta
Useiden ihanien Lily-naisten innoittamana minäkin ajattelin tehdä jonkinlaisen retrospektiivisen katsauksen vuoteen 2011.
Maaliskuussa perustin palstani tuskaillessani ihmisten hohdokkaita mielikuvia sinkkuelämää elävistä toimittajista, ja sitten sitä vähemmän hohdokasta todellisuutta. Heti kättelyssä tunnustin kuluttavani viikonloput kekkereiden sijaan kotona kissojen ja vinkkupullon kanssa. Ja kahdesta Carriestakin muistutin enemmän, no, just sitä toista.
Lisäksi vihasin miehiä ja samanaikaisesti kadehdin panemaan pääseviä. Kuun lopussa riemuitsin skoretettuani vihdoin itsekin ja julistin, että naistenkin tulisi saada puhua irtoseksistä just niin vapaasti kuin mieli tekee.
Huhtikuussa Nuorempi mies jätti soittamatta ja sai minut haikailemaan pakkikortteja puhumaan kykenemättömille. Olo oli siis vähän kurja, ja sääliseksi olisi kelvannut.
Toukokuussa sairastaessani pohdin poikaystävätoivomuslistaa, mutta seurustelin lähinnä romanttisten komedioiden miestähtien kanssa (siis telkkarin ruudulla ja päiväunissani). Hugh Grantissa pysytteleminen olisi kannattanutkin – antikliimaksiin päättynyt yhden illan juttu sai minut vaahtoamaan orgasmirintaman epätasa-arvoisuudesta.
Aiheesta innostuttuani orkkupuhe jatkui kesäkuussa – silloin ärsyynnyin elokuvien naisten formula-autoja muistuttavaan kiihtymisnopeuteen sekä orgasmien feikkaamiseen. Lisäksi psyykkasin itseäni todelliseen rantakuntoon, apunani pikadieettien sijaan itsetuntoa kohottava musiikki ja tavoitteenani bikinivartalon sijaan kotoisuus omassa kropassaan, kuhmuineen ja kurveineen kaikkineen.
Heinäkuussa kohdalle osui täysin yllättäen Hyvä Mies™, josta hieman hämmentyneenä raportoin. Ja miehestä huolimatta elokuussa muistutin ystävääni siitä, että ilmankin pärjää – voihan meillä olla kivaa sängyssä ihan yksinkin.
Syyskuussa aloitin turvaseksiä käsittelevän kirjoitussarjan puhumalla typeristä tekosyistä paljaalla panemiselle, ja pohdin intiimialeiden nimeämistä uudelleen. (Ja ei, kukaan ei ole vieläkään viitannut vaginaani nimellä Sierra Madren aarre. Mikä pettymys!)
Lokakuussa raivostuin Lakimiesliitolle. Seksillä myyvien mainosten lisäksi keskustelua herätti kysymys siitä, kuinka monta miestä on liian monta miestä, sekä joidenkin tahojen kysymykseen antama vastaus, joka määritteli lutkan luvun kovin alhaiseksi.
Marraskuussa kannatin seksin harrastamista ekoilla treffeillä (ja kannatan siis toki vieläkin) ja tunnustin vihdoin itsellenikin, monen kuukauden empimisen jälkeen, että minulla nyt totta totisesti on poikaystävä.
Ja joulukuussa heittäydyin syvälliseksi parisuhdetta ja aikuiseksi kasvamista pohtiessani, kunnes sitten kevensin tunnelmaa listaamalla menneisyyteni noloja ihastuksia. Lisäksi pohdin sukupuolittamista sekä lapsille tyrkytettäviä ikäviä naisen malleja.
Ensimmäinen Lily-vuosi sisälsi siis paljon puhetta panemisesta, mielenkiintoisia keskusteluja mitä moninaisimmista aiheista, sekä runsaasti lohduttavaa ja loistokasta vertaistukea teiltä, ihanat lukijani! Toivottavasti tästä vuodesta tulee vähintään yhtä hyvä.
Runsaasti orgasmeja ja kaikkea muuta mukavaa vuodelle 2012!
