Lisää lempee (nais)räppäreille

No Sex and the City

Parasta just nyt: kahden mimmin räp-yhtye Sofa, joka ylistää biiseissään kuukautisia ja huutaa kaikille kuuluvan kehorauhan puolesta. Sonson ja Fanfan eli Sonja Kuittinen ja Fanni Noroila kirjoittavat kantaaottavia, avoimen feministisiä lyriikoita, joiden kaltaisia suomiräpin valtavirrassa ei ole aiemmin kuultu. Sofa riimittelee vakavista aiheista kuitenkin ilman ryppyotsaisuutta ja saarnaamista. Duon musiikista välittyy hyvä energia, hauskanpito ja ennen kaikkea hyväksyntä: me ollaan kaikki keskeneräisiä ja se on ihan ookoo.

Suomiräpin maskuliiniselle kentälle avautuu silloin tällöin ahdas rako naistekijöille ja siihen tuntuu mahtuvan noin yksi artisti kerrallaan. Varmistaakseen paikkansa tässä slotissa olisi varmaan hyvä laskelmoida ja tehdä suhteellisen vaaratonta räppiä. Sofan musiikki edustaa kuitenkin kaikkea muuta: Sofa ei mahdu mihinkään lokeroon, sillä kyseessä on rajoja rikkova yhtye ja ilmiö. Sofa tulee ja räjäyttää lokeron.

Tällä hetkellä vaikuttaa ylipäänsä siltä, että kauan kaivatut muutoksen tuulet ovat alkaneet puhaltaa Suomen räppipiireissä: Esiin puskee iso joukko lahjakkaita räppäreitä ja Flow-festivaaleilla esiintynyt D.R.E.A.M.G.I.R.L.S. -kollektiivi edustaa Suomen musiikkialalla harvemmin nähtyä naisten yhteistyötä sekä keskinäistä tukea ja kollegoiden esiin nostamista.

Sofa on myös aiemmin heittänyt keikkoja, joiden esiintyjälista on koostettu pelkästään naistekijöistä, jotka kannustavat toisiaan. Tämä on upeaa, sillä ikävä kyllä Suomen räpskenessä sukupuolella on yhä suuri merkitys. Juuri siksi tarvitaan lisää lempee naisräppäreille ja erityisesti naisräppäreiden välille.

Sofa ja kumppanit näyttävät, että kun naiset kokoontuvat yhteen, ei heitä voi hiljentää.

 

- Ninni,

musiikin suurkuluttaja, jota kiinnostaa musabisneksen valtarakenteet.



Tämä on muuten ensimmäinen blogissa ikinä ilmestynyt vieraskirjoittajan teksti, jes! Kiitos, Ninni!

 

Jatka lukemista:
vitun kovaa räppiä
viikon video: sorry babe, you're a feminist
 
seuraa blogia Facebookissa ja Bloglovinissa.

Kommentit

Räppifani91 (Ei varmistettu)

Mä niin haluisin tukea naisten tekemää räppiä. En tiedä johtuuko se siitä, että se on niin erilaista verrattuna miesten tekemään/totuttuun, mutta en vaan pysty kuuntelemaan juuri mitään (suomalaista) naisten tekemää räppiä! Esim. tähän tekstiin upotetussa biisissä flow kuulostaa mun korvaan ihan kamalta, ihan kuin minä ei koskaan räpänneenä rupeisin räppäämään? Jotenkin tosi tönkköä. Mulle räpissä se flow on tärkein asia, jos se ei toimi niin en pysty kuuntelemaan. Jotkut taas, kuten Sini Sabotage, taas kuulostavat ok:lta, samoin tän hetken kansainväliset jätit Nicki Minaj ja Cardi B.

Onko mun korvat vaan niin tottuneet tietynlaiseen räpäytykseen? Ja tekeekö nuo mua miellyttävät räppärit musaa miesten tekemillä säännöillä, jolloin lopputulos on tietynlainen? Vai onko miehinen räp kannustanut miehet räppäämään pienestä saakka, jolloin flow luonnollisesti on pidemmälle kehittynyt kuin kenties myöhemmin aloittavilla naisilla?
Oon kuunnellu paljon erilaista räppiä ja kuuntelen kaikenlaista vaihtoehtomusaa, joten "outous" ei pitäis olla mun korville ongelma, kai? Feministinä todellankin haluaisin tukea naisräppäreitä (esim. Matriarkaatti-klubi en kuussa must!!) mutta yleensä en vaan pysty kuuntelemaan noita. Uusien räppäreiden ilmestyessä mietin, että pliiiis oo hyvä. Mut ei. Asia jonkin verran turhauttaa ja ärsyttää.

Jemina
No Sex and the City

Kiinnostavia kysymyksiä, joita on saletisti hyvä pohtia! Tuo ehdottamasti selitys tuntuu kyllä aika loogiselta, että jos on tottunut kuuntelemaan tietynlaista settiä, niin siitä rankasti poikkeava materiaali ei sitten välttämättä toimi omaan korvaan.

Henk.koht. diggailen siitä, että esimerkiksi se flow ei ole aina kauhean nättiä, vaan että hommaa saa tehdä tosi omalla tyylillä - tai vaikka kokonaan tyylittä. Koska oishan se nyt vähän tylsää, jos kaikki kuulostaisivat ihan samalta. Plus ei ois mitään järkeä, jos me kaikki odotettaisiin että saadaan joku huipputuottaja tuottamaan meidän biisit ja ilman sitä ei tehtäisi mitään. Siinä jäisi aika paljon musiikkia tekemättä.

Ja Matriarkaatti-klubista en oo koskaan kuullutkaan, täytyy ehdottomasti tsekata se, kiitos vinkistä!

Moikka !
Postauksen kirjoittajan mietteitä : 

Mä olen sitä mieltä, että meille on syötetty se, että millainen ääni räpissä on hyväksytty ja vakavasti otettava. Me ollaan nielty ajatus siitä, miltä hyvän räppärin tulisi kuulostaa. Nämä asenteet elää todella syvällä meissä, ja siksi olisi hyvä haastaa itseään ja ajatusmaailmaansa. Kannattaa myös miettiä  kuinka laajasti on kuunnellut suomalaista naisräppiä, jos sieltä ei ole löytänyt artistia, jonka flow miellyttäisi.

Tekstiin upotettu Sofan "Sotamaalauksii" valikoitui tähän siksi, että se on tuoretta matskuu ja asenteeltaan voimakas. Itse pidän biisistä, mutta mimmien räppiflowt eivät kyllä tässä pääse oikeuksiinsa. Suosittelen kuuntelemaan Sofan Puolukoita EP.n, sillä sieltä löytyy biisejä, joissa heidän flownsa tulee monipuolisemmin esille. Kun aluksi kuuntelin Sofaa, se kuulosti jo silloin mun mielestä hyvältä, mutta nyt kun oon kuunnellu sitä tosi paljon, niin se kuulostaa sairaan hyvältä. Korvaa on hyvä totuttaa! 

Mainitsemasi artistit tekevät mun mielestä musiikkia, joka ei poikkea totutusta maskuliinisesta räpistä. Siksi kai heitä on helppoa kuunnella.
Luulen, että jos poika kertoo haluavansa räpätä, niin kukaan ei ainakaan dumaa. Mimmit eivät varmaankaan saa samankaltaista tukea. Poikia kannustetaan tulemaan paremmiksi, mutta mimmeille voidaan todetaan "et osaa räpätä, anna olla". Miehet saavat myös helpommin anteeksi keskinkertaisuuden tai huolimattomasti tehdyn tuotoksen. 

Koen, että naisräppäreitä voi tukea parhaiten siten, että ei yritä tunkea heitä samaan lokeroon. Viimeaikoina on puskenut esiin mimmiräppäreitä laidasta laitaan ja luulen, että sieltä voisi löytyä sinuakin miellyttävää flow.ta. Pistän kommentteihin eilen ilmestyneen vallankumouksellisen videon, jolla esiintyy upeita suomiräpin naistekijöitä. 

<3 Ninni

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Tää oli hyvä! Kiitos vinkistä!

Jemina
No Sex and the City

Tää oli kyllä kova! Ja tosi hyvä osoitus siitä, miten erilaisia räbäytystyylejä tämänkin porukan sisältä löytyy. Siistiä!

Nnu (Ei varmistettu)

Moi. Sofa on superhyvä. Kuten joku aikasempi tuolla vinkkas, kehotan tutustumaan Adikiaan ja hänen musaan, sekä hänen sekä MonSalan Matriarkaatti podcastiin, joka nimenomaan käsittelee naisräppäreitä, feminismiä, intersektionaalisuutta, naisräpin historiaa jnejne. Aivan törkeen kova. Ja tosiaa heillä on yhteisö Nicerap joka tekee välillä myös keikkoja ja ne on niin timangia.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.