Miksi kannatan sukupuolikiintiöitä

No Sex and the City

Tyhjä ajatus -blogissa puhuttiin pari päivää sitten feminismistä ja aiheeseen liittyen siitä, miten ei kannata sukupuolikiintiöitä eri ammattialoille. Halusin tarttua tähän kysymykseen, sillä kiintiöistä kuulee keskusteltavan usein, mutta olen kokenut ettei niiden ajatusta aina ymmärretä ihan oikein. Kiintiöitä vastustavien kanta on usein sama – se, että työhön tulisi aina valita siihen parhaiten sopiva tyyppi sukupuolesta riippumatta, ja että tämä tapahtuu parhaiten ilman kiintiöitä. Kyseinen käsitys ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan itse asiassa nimenomaan sukupuolikiintiöt olisivat paras tapa varmistaa tasa-arvoiset mahdollisuudet ja se, että paikat todella menevät pätevimmälle hakijalle.

 

 

Kuva: Debating Europe

Aivan ensiksi sukupuolikiintiöistä keskusteltaessa tulee ymmärtää se, että niitä kannattaville feministeille kiintiöt eivät ole tavoite sinänsä, vaan työkalu, jonka avulla päästä tavoitteeseen: (työ)elämän tasa-arvoistumiseen ja tilanteeseen, jossa sukupuoli ei vaikuta kenenkään ammatilliseen kehitykseen.

Moni muistanee vielä pari vuotta sitten uutisoidun tapauksen, jossa naispuolinen teekkari haki töitä Metsä Groupilta ja sai vastaukseksi, että “meillä ei ole näihin hommiin naisia otettu.” Ei ihan kuulosta siltä, että paikkaa täytettäessä pohditaan vain hakijan pätevyyttä, vai mitä? Kyseessä ei myöskään ole satunnaisesta rekrytoijasta kertova yksittäistapaus: TEK:n kyselyn mukaan joka kolmas naispuolinen teekkari on kokenut syrjintää tai epätasa-arvoista kohtelua työssään, ja tapauksen taustalta löytyykin vallitseva asenneilmapiiri ja siitä johtuvat rakenteelliset ongelmat.

Tekniikan alan lisäksi sama pätee myös politiikkaan ja liike-elämään. Europarlamentissa vain 37 % edustajista on naisia, Suomen eduskunnassa naisten osuus on ollut enimmillään 42,5 % ja Iso-Britanniassa suuryritysten johdosta löytyy enemmän John-nimisiä miehiä kuin naisia. Uskommeko tosiaan, että esimerkiksi John-nimiset miehet ovat keskimäärin pätevämpiä yritysjohtajiksi kuin naiset ylipäänsä? Ajatus kiintiöiden puuttuessa syntyvästä tasa-arvosta ja pätevimmän tyypin palkkaamisesta on pelkkä illuusio, ja tosiasiassa kulttuuriset käsityksemme eri sukupuolille soveltuvista aloista vaikuttavat hurjasti työllistymiseen sekä esimerkiksi jo uravalintaan. Kiintiöissä ideana onkin tällaisen asenteellisuuden poistaminen sillä keinoin, että niin naisten kuin miestenkin läsnäolosta tietyissä ympäristöissä tehdään normaalia.

Tilannetta voisi verrata vaikkapa perhevapaiden jakautumiseen. THL:n mukaan tällä hetkellä vain 1–3 % miehistä käyttää vanhempainvapaata. Tämä on ongelmallista monella tapaa: sen lisäksi, että näin vanhemmuuden kulut kasaantuvat naisvaltaisille aloille, nykyinen käytäntö vie monilta miehiltä mahdollisuuden jäädä lasten kanssa kotiin ilman että valintaa hämmästellään. Vanhempainvapaan tasa-arvoisempaan jakamiseen onkin ehdotettu esimerkiksi ns. 5+5+5 mallia, jossa molemmille vanhemmille korvamerkitään vapaasta viisi kuukautta. Heteroparien kohdalla miesten tulisi siis käyttää vapaasta vähintään tämä osuus tai muuten se menetetään. Vaikka malli ei ole ongelmaton, voivat tällaiset kiintiöt olla yksi keino saada suurempi osa miehistä jäämään kotiin lasten kanssa, mikä puolestaan tekisi siitä tavallisempaa ja sosiaalisen paineen poistuessa helpottaisi moisen valinnan tekemistä. Lienee myös sanomattakin selvää, että tämä edistäisi tasa-arvoista vanhemmuutta.

Työelämässä onkin kyse tismalleen samasta asiasta: kiintiöt ovat keino vähentää stigmaa ja normalisoida sellaisia olemisen tapoja, joita nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä pidetään outoina ja jotka siksi kohtaavat vastustusta.

Kiintiöiden tarkoituksena on lopulta tehdä itsensä tarpeettomaksi. Niiden avulla pyritään eroon vahvasta sukupuolittuneisuudesta ja pyritään tilanteeseen, jossa kukaan ei enää yllätty nähdessään vaikkapa naispuolisen insinöörin tai miespuolisen kotivanhemman. Vasta tällaisten valintojen normalisoiduttua ja muututtua todella tasa-arvoisiksi voidaan totuudellisesti sanoa, että tiettyyn työpaikkaan valitaan aina pätevin hakija.

Niin kauan kun naisia ei ole tapana palkata tietynlaisiin yrityksiin ja lastensa kanssa kotiin jäävää miestä kummastellaan työpaikalla, kiintiöille on kuitenkin tarvetta. Ja siksi minä kannatan sukupuolikiintiöitä.

Kommentit

tinndy

Loistava kiteytys, kiitos!

Jemina
No Sex and the City

Kiitos! Ihanaa kuulla tuollaista noin fiksulta tyypiltä kuin teikä!

annifitness
AnniFitness

Kyllä, kyllä, kyllä!!

Mitä tulee tuohon "pätevin hakija"-argumenttiin: EVA:n kartoituksen mukaan naisten johtamat yritykset ovat kannattavampia kuin miehen. Kymmenen vuotta vanha, mutta pysäyttävä tutkimus: http://www.eva.fi/blog/2007/09/24/naisten-johtamat-yritykset-ja-kannattavuus/

Yhteenveto-luvusta: "Mielestämme oikea johtopäätös tuloksistamme on, että naisten ja heidän mahdollisten etenemisesteidensä parempi huomioiminen ja pyrkimys esteiden poistamiseen voi tarjota yritykselle selvää kilpailuetua."

Jemina
No Sex and the City

Just näin! Sama pätee myös edelleen: Elinkeinoelämän keskusliitto totesi pari vuotta sitten, että "tasa-arvon ja naisten ja miesten tasapuolisemman edustuksen on todettu parantavan työhyvinvointia ja edistävän tuottavuutta" (boldaus minun).

Vierailija (Ei varmistettu)

Ymmärrän molemmat näkökulmat. Helposti voi saada vähättelyä, jos on palkattu kiintiön turvin, vaikka edellytyksenä olisikin myös osaaminen.

Asenteista kertoo kyllä paljon se, että miesvaltaisilla aloilla kuten vaikka esimerkin Metsä Group, voidaan sanoa, ettei meillä ole naisia otettu tähän tehtävään kun taas naisvaltaiset alat (päiväkodit, koulut, vanhainkodit... jne) ottavat useimmiten innoissaan ottavat miehiä töihin.

Jemina
No Sex and the City

Joo, varmasti vähättelyä saattaa tuollaisissa tilanteissa kohdata. Itse en kuitenkaan näe sitä syynä jättää kiintiöitä väliin, vaan pikemminkin syynä nimenomaan lisätä niitä. Eivätköhän epäilijätkin jossain vaiheessa herää tajuamaan, että sukuelimillään työtä ei saa kukaan, vaan että rahkeiden pitää riittää kiintiöistä huolimatta.

viva la anteeksi

Jesss hyvä, kiitos tästä! Musta tää on aina vähän sama ku sanois, että neoliberalismi on hyvä ku se tarjoaa kaikille samat mahdollisuudet menestyä.

Jemina
No Sex and the City

No näinpä! Vähän myös veikkaan, että paras saa paikan -hokemaa toistelevat eivät aina ymmärrä käytännössä sanovansa, että no suurin osa naisista nyt vaan on epäpäteviä eikä ansaitse menestyä työelämässä.

EV (Ei varmistettu)

Hoitovapaan jakaminen vanhempien kesken vaan lisää epätasa-arvoa perheiden kesken, kun osalla sen parempituloisen (oli sitten isä tai äiti) ei ole mahdollista jäädä kotiin. Tällä ajetaan vaan perheet kelan luukulle tai lapset pienempänä päiväkoteihin, mikä on mielestäni paljon suurempi ongelma kuin koti-isyyden ihmettely. Mielestäni jokaisen perheen tulee saada päättää siitä, kuka jää kotiin lapsia hoitamaan, enkä näe mitään ongelmaa siinä että äidit hoitavat pääosin lapsiaan kotona, jos se on heidän oma valintansa. Tietenkin se sitten vaikuttaa työllistymiseen ja eläkkeeseen, mutta tosiaan kun tällä hetkellä meillä on vapaus valita, eikä tätä asiaa päätä joku ulkopuolinen taho ''tasa-arvon'' nimissä.

Jemina
No Sex and the City

Joo, kuten sanottu, kyseessä ei missään nimessä ole täysin ongelmaton malli. Itse en kuitenkaan usko siihen, että valtaosassa perheistä kotiin jää nimenomaan nainen vain ja ainoastaan siitä syystä, että "se on heidän oma valintansa". Muunmuassa tuo jo mainitsemani asenneilmapiiri vaikuttaa asiaan suuresti, siis esimerkiksi se, miten miespuolisten vanhempien työpaikoilla suhtaudutaan asiaan. Jos koko koti-isyyden idealle naureskellaan tai jos annetaan ymmärtää sen vaikuttavan urakehitykseen negatiivisesti, ei se kaikista tunnu todelliselta vaihtoehdolta. Lisäksi naisvaltaisilla aloilla liksat tuppaavat olemaan pienemmät, ja naisten tilipussit ylipäänsä miesten tilipusseja pienemmät, mikä saa monet heteropariskunnat päättämään, että kotiin jää taloudellisista syistä nimenomaan nainen. Tällöinkään ei kuitenkaan mielestäni voida puhua varsinaisesti vapaasta valinnasta, jossa kaikki lähtisi ihan vain tyypeistä itsestään eikä ulkoisilla syillä olisi asiaan vaikutusta.

K_ (Ei varmistettu)

Jännästi niissä perheissä (me mukaanlukien) joissa äiti tienaa enemmän kuin isä löydetään keinot äidin jäädä kotiin. Just sayin'

EV (Ei varmistettu)

Kuten jo sanoin, meillä ON vapaus valita, tietenkin puolison kanssa joutuu tekemään kompromissin jos molemmat tahtovat jäädä kotiin tai mennä töihin, mutta muuten tällä hetkellä on mahdollista kumman tahansa jäädä kotiin, tuon muutoksen jälkeen ei olisi. En näe järkeä siinä että otetaan ihmisiltä vapaus valita perheen kesken hoitoasioista ''tasa-arvon'' nimissä. Jännästi siinä teidänkään perheessä ei sitten saisi äiti jäädä kotiin vaikka haluaisi.

En itse ole törmännyt koti-isyyden ihmettelyyn, siihen tosin olen että äitiä syyllistetään heti jos ei jää kotiin lasta hoitamaan vaan menee töihin. Muutenkin isiä ylistetään kaikesta pienestäkin osallistumisesta lastenhoitoon, kun taas äidiltä sitä kaikkea odotetaan automaattisesti ja jos tekee pienimmänkin asian ''väärin'' niin on heti paskamutsi, että eipä tämä vanhemmuus tasa-arvoista ole kyllä muutenkaan.

Ja tottakai tulot vaikuttavat osalla päätökseen, mutta sekään ei vie sitä valinnanvapautta keltään.
Jos se huonompi palkkainen tahtoo mennä töihin niin sitten täytyy vain tehdä töitä enemmän, säästää tai mennä sinne kelan luukulle. Ongelma siitä tulee jos KAIKKI pienituloiset pakotetaan luukulle kun ei anneta valinnanvapautta.

Meillä mies tykkää käydä töissä eikä haluaisi jäädä koti-isäksi, joten ainakin meidän osalta tuo tarkoittaisi sitä että lapset täytyy laittaa paljon aikaisemmin päiväkotiin, kun minulle ei sitten annettaisi mahdollisuutta heitä hoitaa. Toimii ehkä niissä perheissä joissa kumpikin haluaa jäädä kotiin, mutta mielestäni tälläiset asiat pitäisi muutenkin pystyä päättämään perheen kesken ilman että ulkopuolelta määrätään.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Siis voisko joku mulle nyt vääntää rautalangasta, miten tuo 6+6+6-malli (vitosversiosta en ole kuullutkaan, mutta aivan sama, asiasisältö on tuo), ajaa lapset pienempinä päiväkoteihin ja kaventaa valinnanvapautta jne?

Esimerkki meidän pienituloisesta perheestä: vanhempainvapaata käytettävissä "valinnan mukaan" kummalle vaan se noin 9 kuukautta, jonka jälkeen tippuminen hoitorahalle n. 300e/kk. Minä olisin saanut kuntalisän n. 200e/kk, mies ei (kunnan ehtojen vuoksi). No minähän siellä kotona olin sen 9 kuukautta, koska imetys (unohtakaa pulloista saarnaaminen; imetys oli se mitä haluttiin ja piste), synnytyksestä toipumiset sun muut. No mitäs sitten? Ei meillä eletä toisen palkalla, ei miehen eikä minun, joten lapsi nippanappa 10-kuukautisena hoitoon. Ehkä olisimme saaneet keploteltua jotenkin muutaman kuukauden sillä minun 500 eurolla + miehen tuloilla, mutta 300 eurolla + minun vielä pienemmillä tuloilla emme missään nimessä, se olisi ollut taloudellinen mahdottomuus.

6+6+6-mallissa minä olisin ollut kotona vuoden, mies puoli vuotta, lapsi 1,5-vuotiaana hoitoon. Olisimme _oikeasti_ saaneet itse valita, jääkö mies kotiin vai ei, nyt sitä valintaa ei ollut. Emme voi luopua autosta, koirista tai muuttaa halvempaan kämppään, ja vaikka periaatteessa nämäkin "valinnat" olisivat olleet tehtävissä, niin emme niitä halunneet luonnollisestikaan tehdä. Tarkennetaan, että asumiskustannuksemme ovat aivan kaikki kulut huomioiden noin 900 euroa kuussa (vapaasti voi ehdottaa missä voisimme asua järkevästi enää yhtään edullisemmin), automme ovat 30 (kyllä) ja 13 vuotta vanhat, emme syö ulkona, emme osta lihaa kaupasta emmekä tilaa lehtiä, joten siinä ne ekat yleisimmät säästövinkit bumerangina takaisin.

Tämä aihe menee mulla vähän tunteisiin, tiedoksi siis jos ette huomanneet! :D Mutta tämä nykyinen "valinnanvapaus" koskee siis niitä perheitä, joissa oikeasti toisen vanhemman tulot ovat sellaiset, että niillä todella pystyy elämään koko perhe pelkällä 300-600 euron lisällä. Meidänkaltaiset perheet joissa molempien tulot ovat verrattain pienet, valinnanvapautta ei ole yhtään, koska ei kertakaikkiaan ole varaa olla yksien tulojen varassa, ei isän eikä äidin. 6+6+6-malli olisi juuri sen takia niin hyvä; silloin se isä voisi _oikeasti_ jäädä kotiin. Imetyksen kannalta 6+6+6-malli olisi myös enemmän kuin hyvä, koska yli vuoden ikäinen pärjää huomattavasti kivuttomammin työpäivän verran ilman äidinmaitoa kuin vaikkapa puolivuotias tai joskus edes se 8-9-kuukautinen.

Jemina
No Sex and the City

Kiitos pitkästä ja perusteellisesta kommentista! Hienoa saada tuolla tavalla aukiselitettynä se, miten tuo ehdotettu tasa-arvoisempi malli tosiaan olisi monille oikeasti hyödyllinen, sen lisäksi että se myös lisäisi vanhempien välistä tasa-arvoa.

Ja joo, 5+5+5 -malli on siis sama idea kuin tuo 6+6+6, mutta ainakin vihreät ovat muuttaneet aiemman ehdotuksensa nyt tuohon hieman typistettyyn vitosmalliin suunnitelman kulujen laskemiseksi.

Asdfgh (Ei varmistettu)

Nuo tuon mallin kulut ovatkin ihan kiintoisa asia. Mitä kuluja ja kelle tuosta sitten koituisi? Miesvaltaisten alojen työnantajilleko (ensisijaisesti, välillisesti varmaan sitten työntekijöillekin tässä tapauksessa)? Vai julkiselle sektorille (ja taas välillisesti sen veronmaksajille/ palkollisille/ edunsaajille) ehkä? Kenen pussiin ne yhdelle koituvat kulut menevät sitten tuloina? Mites kansantaloudelliset vaikutukset?

Kunhan heitin tähän huvikseni tuon pikku maininnan kirvoittamat kysymykset. Olisi mielenkiintoista tietää näistä enemmän, että voi sitten ottaa kantaa asiaan tietäen paremmin, kenen intressit edistyy ja kenen ei. (Itsellenihän maksimaalinen, feministis-konventionaalisesti käsitetty "tasa-arvo" kaikin mahdollisin keinoin ei ole ollut tähän mennessä niin sanoakseni suurimpia intressejä.)

chunkyoxfords
Chunky Oxfords

Taisi olla viime kesänä tai syksynä, kun mediassa puhuttiin pitäiskö lukioihinkin laittaa sukupuolikiintiöt. Taustallahan oli pelko siitä, että osasta lukioista tulee liian tyttövaltaisia, koska he korkeampien keskiarvojensa ansiosta pääsevät parempiin lukioihin. Kiinnostaisi kuulla, mitä ajattelet tästä? :)

Jemina
No Sex and the City

Oho, en olekaan edes kuullut tällaisesta pohdinnasta. Näin lonkalta en osaa heittää punnittua mielipidettä asiaan, vaikka siitä toki kaikenlaisia ajatuksia herääkin... Jään pohtimaan tätä!

Kysyn vain (Ei varmistettu)

Kai sitten ajatte myös sukupuolikiintiöt sellaisille aloille kuin jäte-,turvallisuus-,maanpuolustus-,kaivosala ja moni moni muu ei siistissä sisätilassa tapahtuva työ.

En voi lakata hämmästelemästä miten aina näitä kiintiöitä ajetaan vain hyvä palkkaisiin sisätöihin. Eikös tasa-arvon vuoksi se tulisi tehdä kaikkii ammatteihin samalla? Myös niihin raskaisiin, likaisiin, mahdollisesti vaarallisiin, matalapalkkaisiin töihin. Vai onko ne niitä miesten töitä, johon he soveltuvat?

Asdfgh (Ei varmistettu)

Tuo hyväpalkkaisiin sisätöihin (esim. blogin kirjoittajan tilastopoimintakuvassa mainitut korkean tason poliitikot, teknisen alan korkeampirooliset asiantuntijat, yritysten johtajat ja hallitukset) kohdistuva voimakas fokus tässä asiassa on kyllä huvittava juttu tavallaan. Ja kertookin mielestäni ns. jostain.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämä oli ihan hyvä pointti. Rakennusalalla naisia alkaa olla paljon maalareina, lisäksi toki on jonkun verran naisia, jotka ajavat jotain autoa työkseen (kun miettii missä miesvaltaisilla aloilla naisia on).

Toki kiintiöitä ajaessa pitää olla lähtökohtana se, että henkilö osaa tehdä ko. työtä ja jo opiskelijat hakeutuvat hyvin pitkälti aloille, joihin oman sukupuolen edustajat keskimäärin hakeutuvat. Esim. teknillisissä yliopistoissa on selkeästi linjat, joihin naiset enimmäkseen hakevat ja ne, joihin eivät hae.

Kommentoi