Millaisia vaatteita feministi voi ostaa?
Tällä viikolla alkoi taas Vaatevallankumous-kampanja, jolla pyritään kiinnittämään huomiota siihen, kuka vaatteemme valmistaa – ja millaisissa oloissa. Se on äärettömän hyvä kysymys, ja viime aikoina olen herännyt pohtimaan sitä ja ylipäänsä kuluttamisen etiikkaa nimenomaan feministiseltä kannalta. Feministinä uskon tietysti siihen, että tasa-arvon tulisi koskea ihan kaikkia, ei siis vain minunlaisiani ihmisiä omassa välittömässä elinpiirissäni. Niinpä esimerkiksi hikipajoissa työntekijöiden hyvinvoinnin kustannuksella valmistetut vaatteet eivät varsinaisesti ole sellainen valinta, jonka takana koen voivani feministinä seistä.
Kuva: Fashion revolution
Olenkin nyt tullut lopullisesti siihen tulokseen, etten enää osta halpaketjujen vaatteita. Siinä missä tahdon palkkatasa-arvoa sukupuolten välille tässä maassa, tahdon luonnollisesti myös turvalliset työolot ja hyvän palkan jo valmiiksi heikommassa asemassa oleville ihmisille maapallon toisella puolella. Ja sellaisia harvoin löytyy suurten ketjuliikkeiden tuotteiden taustalta.
Kuten Hesarin Vaatevallankumousta koskevassa jutussa todetaan, viiden euron paita ei yksinkertaisesti voi olla eettisesti tuotettu. Minulle halvan vaatteen todellisen hinnan maksaa joku muu: usein työntekijät ja ympäristö.
Vaikka esimerkiksi H&M:n kaltaiset suurbrändit ovatkin viime vuosina petranneet paljon sijoitustaan erilaisilla tuotannon eettisyyttä mittaavilla listoilla, parannettavaa on vielä runsaasti. Monet firmat myös kikkailevat sijoituksiaan ylöspäin ulkoistamalla tuotteiden valmistuksen alihankkijoille ja sanomalla, että alihankkijoiden tulee sitoutua noudattamaan firman laatimia eettisiä ohjeita. Tuotanto-oloja ei kuitenkaan välttämättä valvota, ja niin suuryritys pesee kätensä: he voivat väittää panostavansa eettisyyteen, mutta todellisuudessa vain vähän muuttuu.
Muun muassa tästä syystä olen viime aikoina pyrkinyt pohtimaan kulutustottumuksiani enemmän ja ostamaan vielä entistäkin vähemmän. Olen aina hankkinut vaatteeni mieluiten käytettynä, ja nykyään yritän uutta ostaessani suosia kotimaassa valmistettua tai varmasti eettisiä merkkejä. Ajattelin pitkään, että opiskelijana ja freelancerina minulla ei ole sellaisiin varaa, mutta sittemmin olen tajunnut muutoksen olevan eniten kiinni ajattelutavastani – ja yksinkertaisesta matematiikasta. Kun ostan vuodessa vain muutaman vaatteen, minulla on varaa maksaa niistä enemmän.
Tämä ei tietenkään ole kaikille taloudellisesti mahdollista, mutta veikkaan, että monille minun kaltaisilleni ihmisille se sitä on, kunhan vain opettelemme suhtautumaan käyttämiemme vaatteiden hintaan eri tavalla. Halpaketjut ovat vääristäneet käsitystämme siitä, mitä vaikkapa t-paita maksaa, ja vaatii työtä saada käsitys kohtuullisesta hinnasta nyrjäytettyä takaisin paikalleen.
Kotimaisen ostaminen ei tietenkään pelasta maailmaa, eikä kaikkea ulkomailla tuotettua pidä boikotoida – esimerkiksi Bangladeshin kaltaisissa maissa vaateteollisuus on monille ihmisille ainoa tulonlähde. Siksi onkin tärkeää äänestää lompakollaan ja tukea tuotteensa eettisesti toimivia merkkejä. Toisaalta kaikki vastuu ei myöskään voi olla vain kuluttajalla, vaan muutoksen tulisi lähteä vaateteollisuudesta sekä päättäjistä, jotka sen sääntöihin voivat vaikuttaa.
Siksikin Vaatevallankumouksen kaltaiset kampanjat ovat niin tärkeitä. Viisi vuotta sitten alkaneen Vaatevallankumouksen johdosta vaateteollisuudessa on tehty jo paljon parannuksia, mutta kuten Puhtaat vaatteet -sivuston raporteista käy ilmi, työtä tarvitaan vielä paljon. Vaatevallankumoukseen osallistuminen onkin yksi tapa lähettää äänekäs viesti siitä, että meitä kiinnostaa, kuka vaatteemme valmistaa – ja että feministeinä emme tahdo, että ostamiemme vaatteiden halpa hinta on revitty jonkun muun selkänahasta.
Lue, miten voit itse osallistua Vaatevallankumoukseen. Kampanjan Facebook-sivuilta löytyy myös paljon kiinnostavaa tietoa ja erilaisia tapahtumavinkkejä.
seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.