Mitä mieltä, tai: Mitä ajattelet 50 Shades-ilmiöstä?
Sattuneesta syystä olen tässä viikonlopun aikana miettinyt aika runsaasti tätä 50 Shades of Grey-ilmiötä. Snadisti hataralta pohjalta ehkä, sillä en ole lukenut kirjoja enkä edes nähnyt elokuvaa, mutta miettinyt kuitenkin. Ja jauhettuani aihetta kavereiden kanssa (kavereiden) kyllästymiseen saakka, ajattelin nyt jatkaa siitä täällä teidän kanssanne.
Ihan ensin: ilmiössä on parikin asiaa, jotka vaivaavat minua ja pahasti. Sen lisäksi, että BDSM-suhde esitetään kirjassa tavalla jonka monet BDSM-yhteisön jäsenet ovat tuominneet sekä harhaanjohtavaksi että haitalliseksi, myös pääparin suhteessa on käsittääkseni aika paljon pielessä. Lukemani perusteella kirjan kuvaus täyttää monet todella epäterveen ja vahingollisen suhteen merkit. (Aiheesta kiinnostuneille suosittelen 50 Shades of Abuse-blogia, jossa ammatti-ihminen käy luku luvulta läpi mikä kirjan esittämässä ja romantisoimassa käytöksessä mättää.) Ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisempänä: netistä lukemieni pätkien perusteella kirjan kieli ei, holy cow!, ole ihan siitä sujuvammasta päästä. Kämäkielisten kirjojen julkaiseminen harmittaa aina jossakin määrin, maailmassa kun on myös lukemattomia hyviä kirjoittajia joiden toivoisin saavan tekstejään julki. Ja kökkö kieli nyt vain on kökköä kieltä, piste.
Tsekkaa jos et muuten usko: ilmaus ”my very own Christian Grey-flavored popsicle”. Oikeesti?!
Mutta ei mitään niin pahaa etteikö jotakin hyvääkin: 50 Shades tuntuu selvästi tehneen naisille suunnatusta erotiikasta niin kirjojen kuin leffojenkin saralla huomattavasti mainstreamimpaa kuin se on aiemmin ollut. Kioskit ja kirjakaupat suorastaan notkuvat vastaavia teoksia ja myös sarjan oheistuotteina valmistetut seksivälineet tuntuvat kiinnostavan monia. Pidänkin ehdottoman positiivisena sitä, että naisten seksuaalisuuteen suhtaudutaan avoimemmin ja että naiset kokevat voivansa käsitellä aihetta monin eri tavoin. Saattaa hyvinkin olla, että 50 Shadesin kaltaiset ilmiöt auttavat meitä eteenpäin tiellä kohti sitä kaunista päivää, jona naisten seksuaalisuus ei enää olisi jonkinasteinen tabu vaan jo ihan normijuttu: että joo, erotiikka, siitä se meidän mummokin tykkää. Eikä siinä sitten sen kummempaa.
Ja vaikka toivoisinkin tarjolla olevan laatuerotiikkaa, taitaa kuitenkin olla niin, että mikä tahansa erotiikka on olematonta erotiikkaa parempaa. Käsittääkseni monet naiset kokevat voivansa nyt puhua seksistä vähän helpommin esimerkiksi ystäviensä kanssa: kun kaverikin on luultavasti lukenut kirjan ja kumppanikin vähintään siitä kuullut, voi keskustelun aloittaa sujuvasti yhteiseltä pohjalta. Kirjat ja leffa tuntuvat tehneen aiheesta monella tapaa jotenkin hyväksyttävämpää. Kun seksiä kerran on kaupassa hyllymetreittäin ja valkokankaalla kirkkaissa väreissä, on siitä myös ok puhua, sitä ajatella ja elämäänsä tahtoa.
Niinpä olen ilmiön suhteen jossain määrin pattitilanteessa: näen mitä hyvää se on mukanaan tuonut, mutta samalla en voi hyväksyä monia sen aspekteja. Koska tiedän lukijoissani olevan älyttömän fiksuja tyyppejä (ja koska tekin olette kuitenkin tätä ilmiötä kelanneet, älkää edes yrittäkö juksata ettettekö muka olisi!), kuulisinkin nyt mielelläni teidän mielipiteitänne asiaa koskien:
Mitä mieltä sinä olet 50 Shades of Grey-ilmiöstä? Uhka vai mahdollisuus? Seksikästä seksiä vai perkeleen parisuhdeväkivaltaa?
Kuva: Jezebel