No time for love, tai: Bussimatka parisuhteen laatuaikana?
Keskiyöllä istun itku silmässä sohvannurkassa ja merkkaan menoja kalenteriin eri värisillä tusseilla. Tapaamisista ja velvollisuuksista kertovat merkinnät eivät ole mahtua aukeamalle. Työt, harrastukset, ystävät, monet monituiset projektit… Ja sitten on vielä se pinkki tussi, se jolla koetan epätoivoisesti löytää tunteja jotka voisin korvamerkitä uusimmalle, aikaavievälle projektille. Projektille nimeltä Hyvä Mies™.
Olen kai ujostellut tilanteesta puhumista, mutta kyllä – kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti Hyvä Mies™ on yhä kuvioissa. Ja ihan just niin hyvä kuin oli alussakin, ellei vielä parempi!
Toisinaan katselen tätä vähän hämmentyneenä: ai tossa se nyt tekee aamulla mulle lettuja, sen sijaan että kiskaisisi vain housut jalkaan ja pinkaisisi ovesta ulos ennen kuin ehdin hyvät huomenet huikata. Ai tossa se nyt pitää mua kädestä kaupassa, halaa ja pussaa julkisella paikalla, sen sijaan että baarissa tuttujen ympäröimänä leikkisi ettei tunne ollenkaan.
Ihme juttu!
Mutta niin ihana kuin Hyvä Mies™ onkin, on tälläkin kolikolla kääntöpuolensa. Se on nimeltään aikapula. Aika moni nykynainen paininee saman ongelman kanssa – aika ei vain ole riittää edes välttämättömimpiin, saati sitten mihinkään ylimääräiseen, jota vain mielihyvän takia tehdään. Joitakin kuukausia minä ja ystävämme valitimme toisillemme miehen puutetta, kunnes lopulta totesimme yhteen ääneen: onneksi ei ole miestä, sillä aika ei ole riittää kaikkiin tämänhetkisiin aktiviteetteihinkaan, miten se sitten riittäisi kenenkään tapailuun!
No, nyt saan pohtia tätä ongelmaa ihan käytännössä.
Minä ja tämä pulma olemme tosin vanhoja tuttuja, eikä yhteinen historiamme ole kaunista muisteltavaa. Joitakin vuosia sitten tein kolmea työtä ja silloisen poikaystävän pyytäessä tapaamisaikaa kaivoin kalenterin esiin ja ihan vakavissani ehdotin, että tulisiko tämä istumaan bussiin seurakseni puolen tunnin matkalle duunista toiseen.
Erään toisen kerran taas muutin miehen kanssa yhteen osittain aikaa säästääkseni – silloin kun ei tarvitse stressata treffeistä ja käyttää aikaa tuloksettomaan toisen kanssa oleiluun. Sen sijaan sitä voi puuhata omia juttujaan samassa tilassa toisen kanssa ja siten kätevästi välttää valitukset siitä, etteikö muka ikinä vietettäisi aikaa yhdessä.
Lieneekö tarpeellista mainitakaan, ettei kumpikaan esimerkkisuhteista kestänyt kovin pitkään kuvailtujen tapahtumien jälkeen…
Olen siis kipeästi vinkkien tarpeessa. Kertokaa te, ihanat Lily-naiset – miten ihmeessä saatte ajan riittämään oman elämän ja erinäisten velvollisuuksien lisäksi myös miesten tapailuun?
Kuvat: covershut.com, moviepostershop.com, bloomingasbellapia.blogspot.com