Daniel Bergnerin Mitä nainen haluaa? Tutkimusmatka naisen seksuaalisuuteen käsittelee naisen seksuaalisuutta siihen liittyvien kulttuuristen uskomusten sekä tieteellisten tutkimusten kautta. Enimmäkseen kirja keskittyy esittelemään nimenomaan erilaisia aiheeseen liittyviä tutkimuksia ja niiden toisinaan hyvinkin radikaaleja -sekä hetkittäin hyvinkin radikaalisti toisistaan eroavia- tuloksia. Siis selvästi seksuaalisuusnörtille pakollista luettavaa!

Kirjassa esitellään suuri määrä erilaisia niin ihmisillä kuin eläimilläkin tehtyjä kokeita, jotka käsittelevät naisen seksuaalisuutta mitä moninaisemmilta kanteilta. Erityisen kiinnostavana pidin monien tutkijoiden ajatusta siitä, että uutuudenviehätyksellä olisi naisten kiihottumisessa ja seksuaalisessa aktiivisuudessa huomattavasti suurempi merkitys kuin yleensä kuvittelemme. Tämähän on täysin päinvastainen idea kuin se edelleen valitettavan usein toistettava hokema, jonka mukaan naisen tulee olla rakastunut voidakseen nauttia seksistä. Tämänkin näkemyksen puolustajat pääsevät kirjassa ääneen, mutta noin yleisesti sekä tutkijat että Bergner ravistelevat oikein kiitettävästi seksiin liittyviä stereotypioita. Tämän kirjan luettuasi saatat hyvinkin kyseenalaistaa automaattisen seksuaalisen yksiavioisuuden normin!

Tutkimusten lisäksi kirjasta löytyy monia tavallisten naisten kertomuksia heidän seksielämäänsä ja siihen liittyvistä ongelmista, toiveista ja fantasioista. Nämä osiot tuntuivat toisinaan muusta tekstistä aika irrallisilta, mutta saattavat toisaalta olla monille lohdullisia: noinhan meilläkin! Ai muutkin! Tämähän on siis ihan normaalia! (Loppujen lopuksi kun n. 99% asioista on ”normaaleja”, ja sehän voi olla oikein mukava muistutus meille kaikille aina toisinaan.) Arvostan myös fantasioiden kirjon esittelemistä, samoin kuin raiskausfantasioiden kaltaisten vähän vaikeiden asioiden ennakkoluulotonta käsittelyä. Kovin montaa kiveä kirja ei siis jätä kääntämättä.

Pientä miinusta Bergner saa hetkittäin aika ärsyttävästä jenkkityylistään, joka pistää silmään erityisesti haastateltavien tutkijoiden kuvauksissa. Heti ensimmäisellä sivulla Bergner kuvaa heistä erästä näin: “Kun tapasin Chiversin ensimmäisen kerran seitsemän vuotta sitten, hän oli suurin piirtein kolmenkymmenenviiden. Hänellä oli korkeakorkoiset mustat saapikkaat, joiden nauhoitus ylsi liki polveen saakka, ja ohutsankaiset, suorakaiteen muotoiset tyylikkäät silmälasit.” Tai myöhemmin, toisesta tutkijasta puhuttaessa: “Diamond, psykologian ja sukupuolentutkimuksen professori Utahin yliopistosta, oli pieni siro nainen, jonka valloittavan käheää ääntä säesti vilkas elehdintä.” Itse tapaan saada ärsytysnäppylöitä tällaisesta tekstistä – en minä välitä tutkijan saapikkaista! Tai siitä miten valloittava tämän ääni on! Ymmärrän toki, että moisella kuvailulla haetaan tekstiin elävyyttä… Mutta silti. Too much, dude!

Vaikka en itse voi väittää törmänneeni kirjassa mihinkään kauhean uuteen tai muuten mullistavaan,  on kyseessä oikein kiva ja kattava peruskatsaus siihen miten tähän kovin mysteeriseen aiheeseen suhtaudutaan ja millaisia ajatuksia tutkijoilla on hankalasta tutkimuskohteestaan. Suosittelen seksuaalisuudesta, tieteestä ja näiden kahden yhdistelmästä kiinnostuneille!

Daniel Bergner: Mitä nainen haluaa? Tutkimusmatka naisen seksuaalisuuteen. Siltala 2014. 266s.

Kirja on arvostelukappale kustantajalta, mutta mielipide kirjasta on kirjoittajan ihan ikioma.