Miehen suusta, tai: Karvakeskustelu kuntosalilla

Hiuksensa ja partansa juuri lyhyeksi ajellut Hyvä Mies™ palasi kuntosalilta ja istutti minut alas. “Mun täytyy kertoa sulle jotakin.” Tämä kuulosti niin vakavalta, että minä jo melkein pelästyin. ”No mitä?”

“Mä olin menossa saunaan, kun yksi bodari käveli mun ohitse, kattoi mua tällä tavalla [toljottaa haaroväliäni] ja sanoi, että eikös sun pitäis ajella myös tuo?”

shave_0.jpg

Poikapolon järkyttynyt ääni melkein nauratti. Minä kun olin ajatellut jotain pahaa tapahtuneen! Tosiasiassa tämä oli vain havahtunut katselemaan ympärilleen ja huomannut, että kaikki kuntosalin saunassa istuneet miehet olivat ajelleet alapäänsä. Osa posliiniksi, ja loput oikein lyhytkarvaiseksi.

Ymmärsin kyllä viattoman miehen hämmennyksen: en ollut itsekään tiennyt, että puskansheivaustrendi on levinnyt jo miestenkin keskuuteen. Naisten kohdalla moinenhan on vallinnut jo pidemmän aikaa (ja asiasta on keskusteltu kuumeisesti tälläkin tontilla, muun muassa täällä ja täällä), mutta nyt ovat sitten sukupuolten väliset raja-aidat kaatuneet tälläkin osa-alueella. En ole ihan varma siitä, mitä kehityksestä ajattelen. Toisaalta on hyvä, ettei itsensä kiduttaminen kauneuden vuoksi ole enää ainoastaan naisten tehtävä… Mutta eihän tasa-arvoa sillä saavuteta, että kaikki hankkiutuvat karvoistaan eroon!

Kammoan myös ajatusta karvattomuuden normalisoitumisesta ja sen vaikutuksesta tuleviin sukupolviin. Häpykarvojen olemassaololle (ja rauhaan jättämiselle) on lukuisia hyviä syitä, joten en soisi sheivailun ylettömästi lisääntyvän. Ja kasvaako tämänhetkisistä lapsista ihmisiä, jotka eivät ole koskaan nähneet luonnontilassa olevaa häpykarvoitusta – naisella tai miehellä? Jotenkin tämä mielikuva pelottaa minua.

Ylevän kauhisteluni lisäksi näkemykselläni on myös toki henkilökohtaisempi puoli: en nimittäin lainkaan tykkää ajeltujen alapäiden kohtaamisesta makuuhuoneessani. Pelokkaasti tiedustelinkin äkillisesti karvamuodin maailmaan havahtuneelta mieheltä, että aikooko tämä nyt alkaa itsekin sheivata itseään kaikkialta kuntosalin kundiporukkaan paremmin sopiakseen. Hyvä Mies™ vakuutti kuitenkin, että näin ei tule tapahtumaan. Ja hyvä niin. Minä en meinaan todellakaan tahtoisi yhtäkkiä löytää toisen housuista jotakin kynittyä kanankappaletta muistuttavaa.

Mitä mieltä te olette – miellyttääkö sheivattu mies?

Kuva: wikihow.com

Kauneus Seksi Meikki Ajattelin tänään

Parisuhteista ja pelaamisesta, tai: Gamers get girls

Ja ei, nyt ei puhuta sellaisesta pelaamisesta, jossa valehdellaan ja esitetän vaikeasti tavoiteltavaa. Sen sijaan kyse on tietokonepeleistä. Aiheeseen minut inspiroi Geeks are sexy-sivustolta bongaamani törkeän hieno infografiikka otsikolla Gamers get girls, joka vertaa nettideittailua ja nettipelejä toisiinsa.

gamers.jpg

Grafiikan tietojen valossa pelaaminen kannattaa itseasiassa Match.com-tyyppisiä deittisivustoja enemmän. Jos et usko, tsekkaa koko kuva numeroineen ja prosentteineen, ja vakuutu:

gamers-get-girls.gif

Itse en ole koskaan löytänyt kumppania nettipelien kautta, mutta niinkin kuulemma tapahtuu – todisteita löytyy muun muassa BBC:n State of Play: The game of love -artikkelista. Olen joka tapauksessa ehdottomasti tietokone- ja konsolipelien vakaa kannattaja. Myös parisuhteessa. Usein kuulen pariskuntien valittavan pelaamisesta puolin ja toisin: yksi pelaa liikaa, toinen ei ollenkaan, nalkuti nalkuti. Ja minä mietin vain, että miksi helvetissä ette pelaa yhdessä?

Kumppanin kanssa pelaaminen on nimittäin vähintään yhtä hauskaa kuin yksin tai kavereiden kanssa. Se on myös loistava tapa viettää aikaa yhdessä mikäli jokaviikonloppuiset baarikierrokset eivät enää jaksa innostaa, mutta silti kaipaisi jotakin television tuijottamista aktiivisempaa toimintaa. Ja koska pelejä löytyy nykyään ihan joka lähtöön, voivat kaikki varmasti pienellä etsinnällä löytää itseään miellyttävän pelin. Pelkkää räiskintää sen ei ole pakko olla. Itse satun tykkäämään seikkailupeleistä, joissa ympäriinsä juoksentelun lisäksi myös ammutaan reikiä zombeihin. Onnekseni Hyvä Mies tykkää samanlaisista, ja vietämmekin usein iltoja yhdessä eläviä kuolleita lahdaten.

Silkan huvin ja rentoutumisen lisäksi yhdessä pelattavat tietokonepelit kehittävät myös tiimityöskentelytaitoa, ja se jos mikä on tärkeää jokaisessa parisuhteessa. Omat perusperjantaini voisikin nykyään tiivistää suunnilleen tällaiseen keskusteluun:

– Okei, mä hyökkään nyt tonne huoneeseen ja alan ampua noita zombeja.

– Okei, mä varmistan sun selustan. Oota, mä käytänkin mun konekivääriä. Noin, ladattu. Go, go, go!

*rät tät tät tät*

Seuraa arvostavaa selkää taputtelua puolin ja toisin. Taas saatiin pari zombia pois päiviltä, maailma pelastui, ja löysimmepä lisäksi vielä aarteenkin.

– Sä olet tosi hyvä partneri.

– Eiku sä oot.

– Eiku sä oot.

– No me molemmat ollaan.

– Joo.

*puspus*

– Oho, varo, tuolta tulee taas zombi.

*rät tät tät tät*

 

Mitä mieltä te olette – tietokonepelit, uhka vai mahdollisuus?

Suhteet Oma elämä Rakkaus Suosittelen