Jotkut asiat muistuttavat minua aina teinivuosistani. Kuten ekat treffit uuden ihastuksen kanssa. Tai kuivaseksi. Tai apteekin tiskillä kuiskaten katumuspillerin pyytäminen.

Viimeisestä jälkiehkäisykerrastani oli kymmenisen vuotta, kun pari päivää sitten kävi ns. vanhanaikaisesti ja kortsu rikkoutui kesken käytön. Ja hämmennyksekseni sain huomata, että jollakin omituisella tavalla ajatuskin apteekkarilta pillerin pyytämisestä hävetti yhä vain! Kummasti sitä siis saattaa aikuistakin naista nolottaa, vaikka kuinka tiedän ettei seksin harrastamisessa tai jälkiehkäisyn hakemisessakaan todellakaan ole mitään noloa tai väärää.

Apteekissa vuoronumerolappu kädessäni jonottaessani mietin tämän irrationaalisen häpeän juuria. Tulin siihen tulokseen, että kansankielisellä katumuspilleri -sanalla saattaa hyvinkin olla jotain tekemistä asian kanssa. Se on meinaan typerä sana: samanaikaisesti sekä paheksuva että paheksuttava. Siitä tulee sellainen olo, että on ollut tyhmä ja vastuuton, kuin olisi naida naksauttanut kännissä ja ihan ilman kumia, huvikseen vain. Jostain syystä samalta tuntuu silloinkin, kun tietää kyseessä olevan kaksi aikuista ja vastuullista ihmistä, ja vain vähän huonoa tuuria rikkoutuneen kortsun muodossa.

Samaa mieltä on muuten Väestöliiton seksuaaliterveysklinikan ylilääkäri Dan Apter, jonka mukaan jälkiehkäisyyn suhtaudutaan yhä usein negatiivisesti. MTV3:n jutussa Apteria lainataan näin: “Pillerin ottamista on pidetty jotenkin tuomittavana. Jälkiehkäisypillerin rinnastaminen aborttiin on myös virheellistä – ne ovat kaksi täysin eri asiaa, sanoo Apter. Ylilääkäri arvostelee myös käsitettä ”katumuspilleri”, jona jälkiehkäisypilleristä usein puhutaan. – Sitä on käytetty hieman paheksuvaan sävyyn. Jälkiehkäisyhän ei katumukseen mitenkään auta.” Jonopohdintani tulokset eivät siis olleet aivan tuulesta temmattuja, ja tämä häpeän kulttuuri on valitettavasti todella olemassa, yhä tänäkin päivänä.

Siinä vuoronumeroa puristaessani mietin tosin myös, suurta kiitollisuutta tuntien, miten onnekkaita olemmekaan saadessamme noutaa jälkiehkäisyn apteekista ja ilman sen suurempaa häslinkiä. On jotenkin käsittämätöntä, että pillerin on vointu saada ilman reseptiä vasta vuodesta 2002 alkaen. Voin hyvin kuvitella kuinka paljon suurempi kynnys ihmisillä olisi jälkiehkäisyn hankkimiselle, mikäli apteekkireissun sijaan pitäisi lähteä lääkärin pakeille.

Suuri hurraahuuto siis reseptivapaalle jälkiehkäisylle! Tänä iltana baarissa nostan sille maljan. Samalla aion myös avata aiheesta keskustelua ystävien kesken, sillä häpeän tunteista pääsee eroon vain asiasta puhumalla. Lisäksi tässä on aihe, josta en muista juurikaan ystäväpiirissäni keskustellun, vaikka kaikkea muuta seksiin liittyvää kyllä loputtomasti ruoditaankin. Jo on aika aikuisten naisten lakata noloilemasta, ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä!

Millaisia kokemuksia teillä on jälkiehkäisystä? Hävettääkö katumuspillerin osto?