Trendi Loves -palstalla kyseltiin, mitkä kumppanin ominaisuudet vaikuttavat suhteen onnistumiseen – ja mitkä ovat sellaisia ominaisuuksia, joihin kaatuu koko suhde. Aiheesta tuli mieleeni viimekeväinen rakkautta yli puoluerajojen -keskustelu, johon osallistuneista monet tuntuivat olevan samaa mieltä kanssani siitä, että suhteellisen yhteneväiset poliittiset mielipiteet ovat tärkeitä. Ne kun kertovat paljon ihmisen elämänarvoista, ja kumppanuus on sitä helpompaa mitä samankaltaisemmat arvot parisuhteen osapuolilla on. Ja kyllä, tämä on minulle kynnyskysymys: minä edellytän kumppaniltani sitä, että tämän elämänarvot ovat samansuuntaiset kuin omani.

En esimerkiksi voisi koskaan rakastaa rasistia. En myöskään sovinistia tai homofobia. Överiksi vedetty nationalismi on vastenmielistä sekin, ja niinpä leijonakorut kaulassa hilluvat klanipäät jäävät minulta takuuvarmasti tsekkaamatta. Tällaiset asiat ja niiden puolesta keuhkoavat ihmiset inhottavat minua, ja kyseiset ominaisuudet tekevät tyypin mahdollisista hyvistä puolista täysin merkityksettömiä. Mitä iloa on hyvinpukeutuvasta tai hyvännäköisestä miehestä, jos tämä on muuten kusipää?

Koska olen vannoutunut kasvissyöjä ja ateisti, olisi minun myös vaikea kuvitella jakavani elämäni lihansyöjän tai kovin vakaumuksellisen uskovaisen ihmisen kanssa. En sano kummankaan olevan mahdotonta… Mutta hyvin epätodennäköistä kyllä. Miksi ihmeessä antaisin mahdollisuuden ruokarukousta possupaistin äärellä lukevalle ihmiselle, kun tiedän ettei sellainen elämä tekisi minua onnelliseksi?

Trendin palstalla myös esimerkkeinä mainitut vaatetustyli ja kirjallisuusmaku sen sijaan ovat mielestäni täysin toisarvoisia asioita parisuhteessa. Rakastan lukemista, ja minusta olisi hauskaa mikäli kumppaninikin harrastaisi kirjallisuutta ja tahtoisi siitä kanssani keskustella. Jostain syystä yksikään pidempiaikaisista kumppaneistani ei kuitenkaan ole ollut kirjojen perään – eikä siinä sitten mitään. Onneksi on kirjablogeja ja lukupiirejä. Kirjojen vihaajaa en kuitenkaan sietäisi, ja jos kumppanini tiedustelisi minulta miksi ihmeessä hukkaan aikaani lukemiseen, näyttäisin tälle ovea. Sekin olisi selvästi todiste täysin päinvastaisista arvoista.

Olen siis valmis katsomaan läpi sormieni sitä, että kumppani ei täytä aivan kaikkia toiveitani aivan kaikissa asioissa. Enhän minäkään liene kenenkään mielestä täydellinen. Sen sijaan omia elämänarvojani vastaan sotivia asioita en sietäisi. Rakkaus ja romantiikka tuskin pääsisivät kauheasti kukkimaan sellaisella taistelutantereella, jossa jouduttaisiin jatkuvasti vääntämään perusasioista.

Samalla tavalla voisin myös tiivistää vastaukseni Toimituksen palstan kysymykseen siitä, millainen on unelmieni mies. Sehän on nimittäin aika yksinkertaista: hyvä tyyppi, jonka arvot käyvät yksiin omieni kanssa.

Kuva: radekart.com