Kielipeliä, tai: Deittisanakirjasta

Huolimatta siitä että kääk, jees, höh, jippii, niisk ja pöh kelpuutettiin Kielitoimiston sanakirjaan, on meikäläisellä usein oikea sana hukassa. Enkä tarkoita jonkin tavallisen sanan unohtamista – vaan sitä kun kuvaavaa sanaa ei yksinkertaisesti tunnu olevan olemassa.

Hyvänä esimerkkinä tämä havainnollisen kuvan esittämä tilanne: Miksi kutsutaan sitä aikaa ja aluetta hengailun ja deittailun välillä? Kaikki tietävät, että siinä välissä on jotakin. Mutta what the fuck se on nimeltään?

test.jpg

Loputtomasti juuri oikeita sanoja jahtaavana ilahduinkin suunnattomasti bongatessani Elina Tanskasen (ent. Pirinen) Kuinka löytää se oikea ja pitää samalla hauskaa -kirjasta deittisanakirjan. Tämä sanakirja teki nimittäin juuri sen mitä kaipasin, eli antoi nimen monille tutuille ilmiöille. Tässä kolme suosikkisanaani, jotka aion tulevaisuutta silmällä pitäen taltioida omaan sanavarastooni välittömästi.

[satunnaisotos]

Baarista pilkun tienoihin poimittu mies.

[biletapaturma]

Mies, jonka kanssa päädyt vehtailemaan sen takia, että bileissä tai muussa vastaavassa paikassa ei ole ketään muuta vapaana. Vapaa-ajanvakuutus ei korvaa.

[golgata]

Matka, jonka kävelet krapulaisena kotiin virheeksi osoittautuneen yhden illan hoidon luota ja mietit tuskaisena a) edellistä iltaa, b) edellistä yötä, c) koko elämääsi, d) itseäsi ihmisenä.

oikea.jpg

Ajatelkaa miten elämä helpottuu, kun ei tarvitse enää selitellä kavereille, että miksi ihmeessä lykkäsit eilen kielesi sen yhden kundin kurkkuun. “Se oli biletapaturma”, murahdat. Ja kaverit tajuavat heti mitä tarkoitat. Neroutta, sanon ma. Kiitos tästä, Elina!

Samalla sanavarastomme kartuttamisen jalolla tiellä on myös Olivian kekseliäs Uusi sana-palsta. Palstan neronleimauksia ei valitettavasti taida löytyä netistä, mutta ensimmäisenä hyllystä käteeni osunut numero, tämän vuoden helmikuulta, antaa meille tällaisen sanan:

Permiö

(s.) Epäonnistunut permanentti tai muu kiharrustapahtuma. “Sori, että olen myöhässä. Jouduin ihan permiölle!”

Oi ihana kieli, ja ihanat uudet sanat! Siinä missä kielisuudelmat ovat luullakseni parasta mitä ihminen kielellään voi tehdä, tulevat nämä tämänsorttiset kielipelit kyllä kerrassaan hyvänä kakkosena!

 

Kuva: dirtyprettythings.tumblr.com, prisma.s-verkkokauppa.fi

Suhteet Oma elämä Rakkaus Kirjat

The X Factor, tai: Poikaystävän entisistä tyttöystävistä

Viime viikkoiseen tekstiini tullut kommentti sai minut miettimään jälleen kerran eksiä. Ei tosin omiani, vaan nyksäni eksiä, sekä eksieni eksiä. Ja sitä, miksi kumppanien entisten ajatellaan aina olevan jonkinlainen uhka. Jostain syystä mielikuva erityisesti naisista tällaisina eksiä hylkivinä, loputtoman kateellisina ja epävarmoina olentoina porskuttaa yhä vahvana.

bullshit.jpg

Paskapuhetta! Useista epäonnistuneista suhteistani sekä suhteiden kaltaisista viritelmistäni on nimittäin, ikäänkuin sivutuotteina, syntynyt hyviä ystävyyssuhteita – nimittäin niiden eksien kanssa.

En suinkaan väitä, että kumppanin entisten kanssa tulisi välittömästi olla ylimpiä ystäviä. Lievä mustasukkaisuus ja itsen vertailu nyksän eksään lienevät usein aika väistämätön osa uuden suhteen alkua. Ainoastaan maagisen hyvällä itsetunnolla varustetut yksilöt eivät koskaan vertaa itseään muihin. Me kaikki muut kyllä vertaamme, ainakin hetken. Ja se on ihan ookoo. Mutta koska emme ole viisivuotiaita, on vertailu ja etenkin siitä johtuva mustasukkaisuus parasta pian heittää romukoppaan.

Sillä jos jotakin uudesta kumppanistasi tiedät, on se tämä: tyypillä on pirun hyvä naismaku. Onhan hän sinun kanssasi! Niinpä tämän entisetkin ovat suurella todennäköisyydellä oikein mainioita tyyppejä. Ja minulla on tästä asiasta konkreettista kokemusta.

Kymmenisen vuotta sitten erästä nuorta miestä tapaillessani tutustuin muutaman mutkan kautta tämän entiseen tyttöystävään. Tyttö ei ollut tapailustamme lainkaan ilahtunut, ja alku aina hankalaa, mutta lopputulos oli loistava: vähitellen muodostunut ystävyys on säilynyt aina tähän päivään saakka, vaikka kyseinen kundi on pudonnut meidän molempien kelkasta jo vuosia sitten.

Eräs entinen avomieheni ja minä taas emme ole enää missään tekemisissä. Sen sijaan tapaan yhä säännöllisesti tämän entistä tyttöystävää, johon tutustuin ollessani yhdessä kyseisen miehen kanssa. Kyseessä on oikein mainio nainen, ja olen onnellinen siitä että tutustuimme – niin erikoiset kuin olosuhteet olivatkin.

fav.png

Olen siis vakaasti sitä mieltä, ettei kumppaneiden entisiä kannata suoralta kädeltä luokitella vihollisiksi. En myöskään usko, että suurin osa naisista näin tekisi. Miksi siis myytti naisista pikkumaisina olentoina, jotka päätyvät kissatappeluihin poikaystäviensä eksien kanssa, elää yhä?

Kamoon – vuosi on 2012, voitaisiinko tällaiset vanhat lorut jo unohtaa? Taottaisiin sen sijaan päähämme nämä faktat:

  1. Naiset eivät ole jonkinlaisia tunteidensa vietävissä olevia ja täysin epärationaalisia imbesillejä.

  2. Ystävyyssuhteet kestävät usein parisuhteita pidempään.

  3. Edes Johnny Depp ei olisi kissatappelun arvoinen.

 

Mitä mieltä te olette? Kumppanin entiset – uhka, vai sittenkin mahdollisuus ystävyyteen?

 

 

Psst! Katso myös aiemmat eksäkeskustelut:

Entisten heilojen haamut

Saako ystävän eksään koskea?

 

Kuvat: someecards.com, sodahead.com

Suhteet Oma elämä Rakkaus