Nuoremman miehen soittamattomuuden syy selvisi viikonloppuna, kun törmäsimme toisiimme kadulla – minä, Nuorempi mies ja tämän käsikynkässä kulkenut on/off-tyttöystävä. Joka on siis ilmeisesti taas kovin on.

Kyllähän se vähän vitutti, kuten tällaiset ennenaikaisesti terminoidut mahdollisuudet aina. Eniten näissä mikään-ei-koskaan-ehtinyt-edes-alkaa -torjunnoissa ottaa päähän kai se, ettei sitä saa edes mahdollisuutta koettaa ja näyttää mihin jutusta voisi olla ja mitä siitä voisi tulla. Tiedättehän tunteen: mä olisin sulle täydellinen ja sä et edes tajua!

Mutta olkoon. Vielä samana iltana menin ystäväni kanssa terassille ottamaan pari lasia viiniä, ja otettuani kenties pari lasia liikaa julistin, että oikeastaan universumi teki minulle juuri palveluksen. Nuorista miehistä ei koskaan ole seurannut minulle mitään hyvää, eikä seuraa! Parempi siis, ettei mikään edes alkanutkaan. (Näin toitotin kovaan ääneen itselleni, lähipiirilleni ja kaiketi koko terassille. Kotona juuri ennen nukkumaanmenoa annoin sitten itselleni luvan heittäytyä hetkeksi itsesääliin: miksei se tykkää musta yhyy…!)

Mutta ihan rehellisesti – jopa ilman viiniä olen todella sitä mieltä, että universumi tiesi taas kerran paremmin mikä minulle on hyväksi ja mikä ei. Nämä hätinä parikymppiset nuoret miehet tuntuvat aina olevan vähintäänkin epätasapainoisia. Tai ehkä kyseessä on vain se miestyyppi jota kohtaan minä tunnen vastustamatonta vetoa… Ja jos joku ei ole vielä edes varma siitä, kuka itse on ja mitä helvettiä elämältään tahtoo, ei näillä varmaan ole kovin selvää kuvaa myöskään siitä miten tasapainoinen ja tasa-arvoinen ihmissuhde toimii. Tai että millaista suhdetta ja kumppania oikein kaipaavat.

Mutta silti mietin välillä, että eikö sitä voisi sanoa edes jotakin. Vaikka vain simppelisti että ei kiitos, ei kiinnosta. Ja jos se on liian vaikea läväyttää päin naamaa, niin lähettäkää hyvät ihmiset edes vaikka tekstiviesti. Tai postikortti.

Tällaisia kortteja tarvitaan lisää. Sitten miehet voisivat postitella niitä diskreetisti ja näin informoida esim. minua siitä, että puhelua ei sitten muuten tule.

Tarjoudun ideaan tarttuvaan korttifirmaan konsultiksi. Ensimmäisenä tuotantoon “I’m sorry, en aio soittaa sinulle vaikka lupasin” -kortti ja “I’m sorry, olen palannut yhteen entisen tyttöystäväni kanssa” -kortti. Sekä tietysti klassinen, arkaan paikkaan osuva “I’m sorry, olen palannut yhteen entisen tyttöystäväni kanssa ja olen nyt oikein onnellinen, ja sinä sen sijaan tulet olemaan yksin loppuelämäsi ja kuoltuasi kissasi syö naamasi” -kortti.

Kuvat: memegenerator.net, thefrisky.com

Varoitus: tässä tarinassa ei ole mitään uutta. Ihmissuhteet 101. Kaikkien deittistoorien peruskauraa. So two thousand and late. Ja silti tämä ikijännä arvoitus kietoo ihmiset pauloihinsa aina vain, valvottaa kerta toisensa jälkeen.

Nimittäin moderni Tuhannen ja yhden yön tarinat: milloin se soittaa? Miksei se soita? Milloin, milloin, milloin. Miksei jo nyt. Miksei se soita. Onko se hukannut mun numeron. Miksei se soita. SOITTAIS JO!

Toistetaan mahdollisimman monta kertaa, luupilla kuin puhelinpalveluun jonotusmusiikki.

Sinkkuelämää-sarjassa naisten sosiaalinen elämä pyörii puhelinvastaajan ympärillä – palaako siinä valo kun pitkän päivän jälkeen saavutaan kotiin, onko joku soittanut, you have one new message! Nykyään on hankalampi paeta pois kotoa puhelua odottamasta, kun kännykkä kulkee mukana jatkuvasti. Ja sitten sitä alkaa hysteerisesti miettiä, että mitä jos mun puhelin on sellaisella eksoottisella tavalla rikki, että kun joku soittaa niin luuri ei hälytä, ja nyt se on yrittänyt tavoittaa mua jo monta kertaa eikä saa mua kiinni enkä mä soita takaisin, ja nyt se luulee ettei mua kiinnosta… Ja sitten pakottaa kaverit soittamaan itselleen jatkuvasti, puhelinta testatakseen. Ja se soi tietysti ihan normaalisti. Pahus.

Minä ja Nuorempi mies tapasimme muutama viikko sitten, ja tämä sanoi soittavansa ihan pian, mennään sitten vaikka kaljalle. Tosin Nuorempi mies on lupaillut samaa jo muutaman vuoden, aina törmätessämme jossakin yhteisten ystävien kautta, eikä soittoa ole vieläkään kuulunut. Nyt kuulin kuitenkin, että hankala on/off-tyttöystävä on vihdoin täysin off, ja ajattelin että ehkä tällä kerralla sittenkin. Ihan aikuisten oikeesti. Kyllä se nyt soittaa.

Ei muuten ole soittanut.

Syitä voi olla monia. Ehkä entinen heila painaa yhä tämän mieltä, sanoi yksi yhteinen ystävämme. Ehkä se ei ymmärtänyt että yritit flirttailla, eikä siksi ajattele asiaa sen kummemmin, sanoi toinen. Ehkä sen puhelin on eksoottisella tavalla rikki, sanoi kolmas. Ja voihan se tietysti olla niinkin. Itse alan kuitenkin olla taipuvainen uskomaan, että taustalla on syistä kaikkein klassisin ja painavin.

He’s just not that into you. Eikä sille voi sitten yhtään mitään.

Kuvat: dhoriginals.com, blogs.smh.com.au