Parisuhteista ja pelaamisesta, tai: Gamers get girls
Ja ei, nyt ei puhuta sellaisesta pelaamisesta, jossa valehdellaan ja esitetän vaikeasti tavoiteltavaa. Sen sijaan kyse on tietokonepeleistä. Aiheeseen minut inspiroi Geeks are sexy-sivustolta bongaamani törkeän hieno infografiikka otsikolla Gamers get girls, joka vertaa nettideittailua ja nettipelejä toisiinsa.
Grafiikan tietojen valossa pelaaminen kannattaa itseasiassa Match.com-tyyppisiä deittisivustoja enemmän. Jos et usko, tsekkaa koko kuva numeroineen ja prosentteineen, ja vakuutu:
Itse en ole koskaan löytänyt kumppania nettipelien kautta, mutta niinkin kuulemma tapahtuu – todisteita löytyy muun muassa BBC:n State of Play: The game of love -artikkelista. Olen joka tapauksessa ehdottomasti tietokone- ja konsolipelien vakaa kannattaja. Myös parisuhteessa. Usein kuulen pariskuntien valittavan pelaamisesta puolin ja toisin: yksi pelaa liikaa, toinen ei ollenkaan, nalkuti nalkuti. Ja minä mietin vain, että miksi helvetissä ette pelaa yhdessä?
Kumppanin kanssa pelaaminen on nimittäin vähintään yhtä hauskaa kuin yksin tai kavereiden kanssa. Se on myös loistava tapa viettää aikaa yhdessä mikäli jokaviikonloppuiset baarikierrokset eivät enää jaksa innostaa, mutta silti kaipaisi jotakin television tuijottamista aktiivisempaa toimintaa. Ja koska pelejä löytyy nykyään ihan joka lähtöön, voivat kaikki varmasti pienellä etsinnällä löytää itseään miellyttävän pelin. Pelkkää räiskintää sen ei ole pakko olla. Itse satun tykkäämään seikkailupeleistä, joissa ympäriinsä juoksentelun lisäksi myös ammutaan reikiä zombeihin. Onnekseni Hyvä Mies™ tykkää samanlaisista, ja vietämmekin usein iltoja yhdessä eläviä kuolleita lahdaten.
Silkan huvin ja rentoutumisen lisäksi yhdessä pelattavat tietokonepelit kehittävät myös tiimityöskentelytaitoa, ja se jos mikä on tärkeää jokaisessa parisuhteessa. Omat perusperjantaini voisikin nykyään tiivistää suunnilleen tällaiseen keskusteluun:
– Okei, mä hyökkään nyt tonne huoneeseen ja alan ampua noita zombeja.
– Okei, mä varmistan sun selustan. Oota, mä käytänkin mun konekivääriä. Noin, ladattu. Go, go, go!
*rät tät tät tät*
Seuraa arvostavaa selkää taputtelua puolin ja toisin. Taas saatiin pari zombia pois päiviltä, maailma pelastui, ja löysimmepä lisäksi vielä aarteenkin.
– Sä olet tosi hyvä partneri.
– Eiku sä oot.
– Eiku sä oot.
– No me molemmat ollaan.
– Joo.
*puspus*
– Oho, varo, tuolta tulee taas zombi.
*rät tät tät tät*