Parisuhteista ja pelaamisesta, tai: Gamers get girls

No Sex and the City

Ja ei, nyt ei puhuta sellaisesta pelaamisesta, jossa valehdellaan ja esitetän vaikeasti tavoiteltavaa. Sen sijaan kyse on tietokonepeleistä. Aiheeseen minut inspiroi Geeks are sexy-sivustolta bongaamani törkeän hieno infografiikka otsikolla Gamers get girls, joka vertaa nettideittailua ja nettipelejä toisiinsa.

Grafiikan tietojen valossa pelaaminen kannattaa itseasiassa Match.com-tyyppisiä deittisivustoja enemmän. Jos et usko, tsekkaa koko kuva numeroineen ja prosentteineen, ja vakuutu:

Itse en ole koskaan löytänyt kumppania nettipelien kautta, mutta niinkin kuulemma tapahtuu - todisteita löytyy muun muassa BBC:n State of Play: The game of love -artikkelista. Olen joka tapauksessa ehdottomasti tietokone- ja konsolipelien vakaa kannattaja. Myös parisuhteessa. Usein kuulen pariskuntien valittavan pelaamisesta puolin ja toisin: yksi pelaa liikaa, toinen ei ollenkaan, nalkuti nalkuti. Ja minä mietin vain, että miksi helvetissä ette pelaa yhdessä?

Kumppanin kanssa pelaaminen on nimittäin vähintään yhtä hauskaa kuin yksin tai kavereiden kanssa. Se on myös loistava tapa viettää aikaa yhdessä mikäli jokaviikonloppuiset baarikierrokset eivät enää jaksa innostaa, mutta silti kaipaisi jotakin television tuijottamista aktiivisempaa toimintaa. Ja koska pelejä löytyy nykyään ihan joka lähtöön, voivat kaikki varmasti pienellä etsinnällä löytää itseään miellyttävän pelin. Pelkkää räiskintää sen ei ole pakko olla. Itse satun tykkäämään seikkailupeleistä, joissa ympäriinsä juoksentelun lisäksi myös ammutaan reikiä zombeihin. Onnekseni Hyvä Mies™ tykkää samanlaisista, ja vietämmekin usein iltoja yhdessä eläviä kuolleita lahdaten.

Silkan huvin ja rentoutumisen lisäksi yhdessä pelattavat tietokonepelit kehittävät myös tiimityöskentelytaitoa, ja se jos mikä on tärkeää jokaisessa parisuhteessa. Omat perusperjantaini voisikin nykyään tiivistää suunnilleen tällaiseen keskusteluun:

- Okei, mä hyökkään nyt tonne huoneeseen ja alan ampua noita zombeja.

- Okei, mä varmistan sun selustan. Oota, mä käytänkin mun konekivääriä. Noin, ladattu. Go, go, go!

*rät tät tät tät*

Seuraa arvostavaa selkää taputtelua puolin ja toisin. Taas saatiin pari zombia pois päiviltä, maailma pelastui, ja löysimmepä lisäksi vielä aarteenkin.

- Sä olet tosi hyvä partneri.

- Eiku sä oot.

- Eiku sä oot.

- No me molemmat ollaan.

- Joo.

*puspus*

- Oho, varo, tuolta tulee taas zombi.

*rät tät tät tät*

 

Mitä mieltä te olette - tietokonepelit, uhka vai mahdollisuus?

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Mahdollisuus!

Sanoo nainen, joka tapasi (ulkomaalaisen) miehensä pelin IRC-kanavalla. Aiettä. On se miehen kanssa pelaaminen hauskaa.

Neljä vuotta ollaan nyt yhdessä pelattu ja touhuttu. Asutaan yhdessä ja kivaa on. Pelaajapojat on muutenkin ihania. Nörtit <3

Essi Juulia
kissa vieköön

Toivon ehdottomasti tulevalta kumppaniltani yhtä suurta kiinnostusta videopeleihin kuin mitä minulla on, muuten voi olla että kurjasti käy :--D Mikä sen ihanampaa kun köllöttää sohvalla kylki kyljessä ja mäiskiä zombeilta aivoja tuusannuuskaksi, eikö niin?

Joskus toisen videopelaaminen voi kuitenkin v*tuttaa aika rankastikin, ihan sama kuinka paljon itse videopelejä rakastaa. Itse muistan, kun kaukosuhteessa matkustin liki kolme tuntia Helsinkiin ja (ex-)tyttöystäväni käsitys laatuajasta kahdestaan oli hänen istuminen tietokoneella pelaamassa Minecraftia ja minun istuminen sängynreunalla et-voi-olla-tosissasi-ilmeellä.

Harmi ettei Suomessa taida olla ollenkaan videopelaajien omia deittisivustoja, tulisi kyllä tarpeeseen!

empuska

Olen aina pelien puolesta, mutta eräs yksityiskohta on kummastuttanut; miksi se tuntuu olevan hirveä asia, jos pelaa tavatakseen muita siinä mielessä? Tai ainakin tämä tuntuu olevan liian yleinen asenne aloittelevien tyttö/naispelaajien osalta. 

Hauska ajatus, ihmisetkö oikeesti "löytää toisensa" tälläisten pelien kautta? :) 

Itse en ole ikinä pelannut, enkä luultavasti tule opettelemaankaan. Yksikään Mies/Poika-kavereistakaan ei ole myöskään, ollut tälläinen pelaaja..

Jos pelaaminen kuuluu samoihin mielenkiinnon kohteisiin niin mikä ettei, sehän voi olla hyvä asia :)

Jos ei, niin kiinnostushan lakkaa jo ensimetreille?

Pelaaja (Ei varmistettu)

Ehdottomasti mahdollisuus! Mielestäni kyse on oikeastaan tasa-arvosta: jos kumppanisi pelaa ja suhtaudut hommaan vähätellen, et voi vaatia kunnioitusta itselle tärkeitä asioita kohtaan. Usein törmää naisiin, joiden mielestä pelaaminen on vain vajoamista lapsen tasolle, eikä vaikkapa hyvä tapa rentoutua tai sosiaalisen kanssakäymisen foorumi. Tämä on hyvin harmillista ja johtaa lopputulokseen, jossa pelaaminen naisten keskuudessa ei ole hyväksyttyä, pelien naiskuvasto on tehty miellyttämään vain miespelaajia ja naispelaajiin suhtaudutaan vähätellen.
Itse tutustuin peleihin vasta nykyisen kumppanini kautta, nykyään pelataan paljon yhdessä. Toiset käy lenkillä yhdessä, me järkätään lanit!:D

Miksi kiinnostuksen pitäisi lakata jo ensimetreillä, mikäli molempia ei kiinnosta pelaaminen? Minusta pitää kunnioittaa toisen kiinnostuksenkohteita, vaikkei niitä jakaisikaan.

Mä pelaan vähän, mies paljon, mutta en mä paljon pelaamisesta natkuta. Siinähän pelaa, hänhän pitää siitä, en kai minä nyt käy estämään toiselta harrastusta josta hän pitää. Jos hän narisisi siitä, että luen paljon, purisin.

Joskus ollaan kyllä yhdessäkin pelattu. Se on yleensä ihan hauskaa.

Jemina
No Sex and the City

Vierailija, kiitos tästä todisteesta - kumppanin tapaaminen pelin kautta on siis tosiaan mahdollista! Ja olen ihan samaa mieltä: nörtit = parhautta.

Essi Juulia, pelaaminen lienee tosiaan kuten mikä tahansa muukin harrastus siinä suhteessa, että överit on aina överit. Ja kuvailemassasi tilanteessa pelaamisen olisi juu voinut jättää vähemmälle. Mutta muuten komppaan sitä, että zombien mäiskintä yhdessä kumppanin kanssa voi olla ihan pirun siisti juttu.

empuska, onko tosiaan näin? Siinä tapauksessa kyse lienee samanlaisesta naisvihamielisyydestä kuin ällöttävässä fake nerd girl-ilmiössä, jossa pelaajatyttöjä noin yleisesti halveksutaan erinäisistä syistä. Yhh, inhoan sitä ajattelumallia, jonka mukaan naisen tulee olla aina vähän enemmän asialle omistautunut, aina vähän enemmän hardcore, jos tahtoo tulla otetuksi vakavasti tällaisten ns. miehisten harrastusten parissa.

Itse en näkisi pelaamisessa romanttisten kohtaamisten toivossa mitään pahaa - eikö sinkuille aina sanota, että aloita joku uusi harrastus, sieltä niitä kiinnostavia ihmisiä löytyy? Miksi pelaaminen ei siis voisi olla yksi tällainen harrastus, siinä missä muutkin?

suhdepäiväkirja, en usko että kenenkään kiinnostus lopahtaisi puoleen tai toiseen vain siksi, että yksi pelaa ja toinen ei. Emmehän me aina jaa muitakaan harrastuksiamme ja kiinnostuksenkohteitamme kumppaneidemme kanssa! Jos taas kyseessä on elämän valloittanut 24/7-pelaaminen, se on ihan eri juttu. Pelileskeksi kun tuskin kukaan tahtoo ryhtyä. Mutta jälleen kerran, sama pätee kaikkeen muuhunkin - jos tyyppi viettää ihan kaiken hereilläoloaikansa minua kiinnostamattomassa sauvakävelykerhossa/salilla/ompeluseurassa, saattaa suhteen kehittyminen silloinkin tyssätä siihen.

Pelaaja, hyviä pointteja - luultavasti vain naispelaajien määrän kasvaminen voi vaikuttaa positiivisesti esimerkiksi juuri tuohon pelien naiskuvastoon. Toisaalta, voiko naispelaajien määrän odottaa kasvavan, jos peleistä ei löydy lainkaan samaistumiskohteiksi kelpaavia naisia? Tästäpä ajattelemisenaihetta... Mutta tosiaan, pelaamisen pätee/pitäisi päteä sama kuin kaikkiin harrastuksiin - toisen kiinnostuksenkohteisiin suhtauduttakoon kunnioittavasti.

Lii, näin juuri: kaikilla on omat harrastuksensa, ja kumppanilta odotetaan ymmärrystä vaikka tämä ei ehkä kyseistä intohimoa jakaisikaan. Johtuisivatko etenkin peleihin kohdistuvat ennakkoluulot siitä, että pelaajaharrastajien ajatellaan aina olevan näitä tosimaailman hylänneitä, kolajuoman voimalla virtuaalitodellisuudessa vuorokauden ympäri eläviä tyyppejä, jotka unohtavat peseytyä? Jostain syystä monet eivät tunnu ymmärtävän, että myös pelata voi kohtuudella, aivan kuten muitakin asioita harrastaa.

Vattu

Zombien rei'itys oli myös meidän suurimpia hupeja! Tosin nyt toistaiseksi joudutaan tyytymään rooli- ja lautapeleihin koska toinen tietokone, Xbox ja PS2 ovat kaikki rikki. Uusia ei viitsi hankkia ennen kuin uusi malli julkaistaan. Wii toimisi vielä, mutta kumppani ei voitontahtoisuuteni takia halua pelata nyrkkeilyä ja kaikki muut sen pelit kuulostaa tylsältä.  Me ollaan vähän omaan kuplaamme uppoutuneita ja kaikenlaiset pelit värittää arkea kivasti ja shakkiin ei kyllästy koskaan.

En juurikaan valita kumppanille pelaamisesta, vaikka olosuhteiden pakosta en voikaan osallistua kaikkeen. Mä teen sitten käsitöitä tai touhuun muita omiani. Joskus pandarian ollessa kuumimmillaan, tuli itkupotkuraivottua kun vuosipäivänäkään ei voinut olla pelaamatta, tai silloin kun olisin tarvinnut muuttoapua... 

Puolison kanssa pelaaminen on kyllä mukavaa yhteistä ajanviettoa :) milloin pelataan boxilla haloa tai sitten tietokoneella Left for Deadia. Räiskintään meidän yhteiset pelailut tosin sitten rajoittuukin, puoliso kun ei harrasta mörppejä :) paitsi nyt mech warrioria koska mechit, you know? No minä en tiedä, ei napostele peltilaatikot, ehkä joskus.. ;)

Mutta anyway, ehdottomasti mahdollisuus. Peleissä varmasti löytää ihmisiä joilla on samat mielenkiinnon kohteet; pelailu ylipäänsä kiinnostaa sekä tietty genre rajaa jo aikapaljon ihmisiä samanlailla ajattelevaan massaan. Jos ei nyt puolisia niin voi löytää hyviä ystäviä/kavereita. Suomessakin on monia peliyhteisöjä joiden jäsenet viettävät oikeassa elämässäkin aikaa yhdessä.

Toisaalta naispelaajana jätän kyllä peleissä sukupuoleni kommentoimatta välttääkseni turhaa diibadaabaa siitä, että olen nainen. Keskustelut menevät heti jotenkin vaikeiksi kun usein muut osapuolet kääntyvät yllättävänki tuttavallisiksi. Haluan vain olla "yksi jätkistä/muista" sukupuoleen sen enempää katsomatta ja pelata ilman ylimääräistä löpinää minusta. Aivot narikkaan ja naksutinaa, en kaipaa välttämättä syvällistä kanssakäymistä kenenkään kanssa (etenkään tuntemattomien), töissä tulee päivän kiintiö jo täyteen ;)

(btw. Yksi hyvä jännittävä zombipeli on arman dayz zombi mod. Kutkuttavaa pelattavaa, etenkin kun alkuun koittaa ylipäänsä löytää toisensa ja olla kuolematta zombeihin, mitään aseita kun ei ollut. Oppimiskäyrä on tosin aika kova ja siinä ei oikein varsinaista määränpäätä ole (paitsi selviytyminen), niin alkoi vähän kyllästyttämään pitkin mantuja juoksentelu, kamojen etsiminen ja zombien sekä etenkin toisten pelaajien välttely..)

fembot (Ei varmistettu)

Sopivasti Nörttityttöblogissa on just deittimarkkinat avoinna: http://geekgirls.fi/wp/norttitytto-hei-pojat/

Jemina
No Sex and the City

Vattu, zombien rei'itys for the win! Tosin on sanottava, että siinä missä pelaaminen on hauska harrastus, voi sekin minkä tahansa puuhan tapoin mennä överiksi. Itse vetäisin varmasti herneet nenään, jos kumppani pelaisi sen sijaan että esimerkiksi auttaisi muutossa - ja se olisi mielestäni vielä ihan oikeutettuakin. Vuosipäivänä mielestäni voi taas pelata, mutta kyllä sen pitää sitten olla kaksinpeliä, ehdottomasti!

smuikku, joo, olen kuullut että naispelaajat saavat edelleen osakseen erikoisia kommentteja, joten voin hyvin kuvitella miksi joku tahtoo olla mainitsematta sukupuoltaan. Tavallaan se on kuitenkin myös sääli, sillä mitä harvemmat naiset ovat pelatessaan avoimia sukupuolestaan, sitä harvinaisemmilta naispelaajat tulevat aina näyttämään. Hmm, aikamoinen noidankehä, enkä tosiaan tiedä miten asian kanssa tulisi toimia.f

fembot, loistolinkki, kiitos! Nyt äkkiä sinne kaikki sinkkunörtit, ja ei sitten muuta kuin ilmoitusta kehiin!

Essi Juulia
kissa vieköön

Kiitos kovasti fembot! Taidan alkaa rustailemaan ilmoitusta mitä pikimmiten! ;--D

Kommentoi