Perjantain piristys, tai: Consent!
Tämän päivän piristepostaus ei ole sellaista perinteistä funny ha ha-materiaalia, vaan jotakin aika erilaista: vähän teräväkulmainen, satuttavakin aihe, joka on onnistuttu kääntämään voimauttavaksi valokuvaprojektiksi. Tanskalainen Emma Holten joutui ns. kostopornon uhriksi muutama vuosi sitten entisen poikaystävän postattua 17-vuotiaasta Holtenista ottamiaan alastonkuvia nettiin. Pitkään asian kanssa taisteltuaan nyt parikymppinen Holten on päättänyt paitsi puhua kostopornoa vastaan, myös ottaa kroppansa uudelleen haltuun – ihan toisenlaisten alastonkuvien avulla.
On a regular October morning in 2011 I couldn’t access my email or Facebook. I didn’t think anything of it – I forget passwords all the time – and just tried again. Waiting for me upon entry were hundreds of messages and emails.
Messages and emails with pictures of me in them.
One: me, naked, in my ex-boyfriend’s darkened room. Seventeen, a little awkward, slightly hunched forward: a harmless attempt at sexiness.Another: two years later, in my room in Uppsala, Sweden. Older, a little more confident, but not a whole lot.
What had happened was apparent: the pictures were now online. I had become one of the thousands, hundreds of thousands, of girls thrown into the porn industry against their will.
Kuten kaiken aloittaneissa kuvissa, myös näissä uusissa kuvissa Holten on alasti. Ero on kuitenkin valtava: tässä ei ole katseidenkohteeksi tahtomattaan joutunut ja seksiobjektiksi pakotettu ihminen, vaan aktiivinen subjekti. Tämä nainen on itse kontrollissa niin kuvaustilanteesta, kuvien levittämisestä kuin omasta ruumiistaan ja seksuaalisuudestaan.
I would have to write a new story about my body in order to make it possible to see myself naked and still see myself as human. I decided that a sort of re-humanisation had to happen.
Ehkä vain kuvittelen, mutta minusta näistä valokuvaaja Cecilie Bødkerin kauniista kuvista suorastaan paistaa Holtenin luonteva suhtautuminen omaan kroppaan, ilo ja voima. Lämmittää nähdä miten kamalan tilanteen voi kääntää näin positiiviseksi niin henkilökohtaisella tasolla kuin laajemminkin, levittäen samalla sanaa tärkeästä aiheesta.
This isn’t just about me getting better. It’s also about problematising and experimenting with the roles we most see naked women playing. We seldom smile, are in control, live. We never look, we’re always looked at.
The pictures are an attempt at making me a sexual subject instead of an object. I am not ashamed of my body, but it is mine. Consent is key. Just as rape and sex have nothing to do with each other, pictures shared with and without consent are completely different things.
Lukekaa Holtenin Consent-essee (josta siis tämän jutun lainaukset ovat peräisin) englanninkielisenä käännöksenä täältä. Suosittelen, suosittelen, suosittelen!
Kuvat: Cecilie Bødker