Real Girl Belly Project, tai: Vatsa ulos!
Vaikka tammikuuta onkin kulunut vasta viikko, olen jo valmis julistamaan vuoden inspivoimimman netti-ilmiön valituksi. Potin vie kirkkaasti kotiin xojane-sivuston mahagalleria.
Kaikki alkoi kun sivustolle kirjoittava Emily, jonka kroppa poikkeaa lehdissä nähdyistä biksuvartaloista, päätti alkaa käyttää bikineitä. Eikä vain käyttää niitä, vaan myös kirjoittaa kokemuksesta sekä julkaista siitä kuvia – kaikessa luonnollisessa kauneudessaan.
Artikkeliin tulleesta palautteesta innostuneena naiset sivuston takana aloittivat Real Girl Belly Projectin. He julkaisivat kuvia vatsoistaan ja pyysivät lukijoita lähettämään kuvia omistaan. Ja lukijathan lähettivät! Kuvista koottua galleriaa voi selailla täällä ja täällä.
Olisin voinut itkeä ilosta galleriaa selaillessani. Miten paljon erilaisia mahoja, ja miten kauniisti niistä puhutaan! Täten julistan, että belly acceptance olkoon vuoden 2012 suurin trendi!
Aihe on erityisen ajankohtainen siksi, että näin vuoden vaihteessa itse kukin rustailee luultavasti parhaillaan hyviä lupauksia. Käsi ylös ja huutakaa hep, jos listallenne kuuluu a) laihduttaminen, b) laihduttaminen, tai c) laihduttaminen. Ja siinä missä hyvissä lupauksissa ei sinänsä ole mitään vikaa, on tällaisista listoista usein läpipaistava inho omaa kroppaa kohtaan todella surullista.
Vatsagalleria on osuva aihe siksikin, että ponnistellessani itse säännöllisin väliajoin kroppakysymysten kanssa, on minunkin suurimpana kriisinäni aina juuri mahani. En ole koskaan pitänyt siitä – en silloinkaan kun se vielä oli litteä teinimassu. Tuskin kuluu päivääkään, ettenkö sitä vähintään ohimennen miettisi tai kiroaisi. (Huolimatta siitä, että viime kesänä minäkin uhmasin uikkarivartaloihanteita, puin päälleni bikinit ja päätin opetella olemaan omassa kropassani.)
Minua itseäni lukuunottamatta kukaan ei ole koskaan valittanut vatsastani. Monet entiset poikaystäväni ovat itseasiassa pitäneet siitä, ja tahtoneet sitä taputella, helliä ja hyväillä. Minä vain olen läpsinyt heidän kätensä pois tätä pehmeää kohtaa ujostellessani. Niin tehdessäni olen varmaan menettänyt monta hellää hetkeä, kiinnittämällä turhaan huomiota johonkin niin pieneen ja noin niin kuin kosmoksen kannalta hyvin epäolennaiseen asiaan.
Miksi ihmeessä siis annan asian vaivata itseäni? En tahdo olla kauneusihanteiden ja kroppakriisien orja. Haluan opetella rakastamaan tätä vartaloa!
Ja juuri siksi olen Belly Projectin fani. Jo se, että tytöille ja naisille tarjotaan tilaisuus nähdä muunlaisia vatsoja ja vartaloita kuin vain ne photoshoptut tai täysin tietokoneella tehdyt, on teko ihmisarvon puolesta. Normaalin naisenkropan näkeminen on usein ihanaa ja ilahduttavaa: että kaikki me ollaan vähän tällaisia. Ei nukennäköisiä. Mutta silti oikein hyviä.
Niinpä tänä vuonna lupaankin, etten lupaa laihduttaa tänä vuonna. Sen sijaan lupaan koettaa parhaani mukaan elää niin kuin jokainen päivä olisi Love Your Body Day.
Ja lupaan, etten enää vedä aina vatsaa sisään. En huitaise pois kättä joka tahtoo sitä silittää.
Kuvat: xojane.com, cassandrabromfieldbridalblog.blogspot.com, madamethursday.tmblr.com