Sielunkumppaneista, tai: Se Oikea vai silkkaa sattumaa?

What if everyone actually had only one soul mate, a random person somewhere in the world?, kysyy artikkeli What if?-sivustolla.  Ja vastaa sitten samalla lailla kuin minäkin vastaisin: Mikä painajainen!

En ole koskaan pitänyt ajatuksesta, että meille kaikille on olemassa yksi sielunkumppani, Se Oikea. Kyseessä on mielestäni viihdeteollisuuden hypettämä hapatus, kuvitteellinen konsepti jonka loputon etsiminen pitää ihmiset onnettomina. Miten meille voisi olla yksi oikea ihminen, kun emme itsekään pysy samana, vaan muutumme?

Minä olen kovin erilainen nyt kun olin viisitoistavuotiaana, ja silloiselle minälle sopinut kumppani ajaisi nykyisen minän raivon partaalle alta viiden minuutin. Kuuluuko Sen Oikean vaatimuslistaan siis nyt, kaiken muun mahdollisen ja mahdottoman lisäksi, myös se että tämä muuttuu ja kehittyy samaan tahtiin kuin mekin, samalla tavalla?

Sanokaa vain ilonpilaajaksi, mutta kuulostaa aika epärealistiselta minun mielestäni.

Minä ajattelen, että seurustelukumppaneistani suurin osa on ollut oikeita minulle juuri sillä nimenomaisella hetkellä, meidän ollessamme sellaisia kuin silloin olimme. Muutosten myötä olemme sitten ajautuneet kauemmas toisistamme ja eronneet – mutta ei se tarkoita, ettäkö kyseessä olisi ollut Se Väärä. Saatika sitten että olisin kadottanut ainoan minulle oikean miehen, irrottanut otteestani vain koska meistä jompikumpi tai molemmat muuttuivat eivätkä enää lopulta jaksaneet katsella toisen naamaa. Sen sijaan ajattelen, että näitä tällä tavalla oikeita ihmisiä, sen hetkisiä oikeita, löytyy vielä lisää.

En ehkä katso asiaa aivan yhtä matemaattisloogisesti kuin What If?-artikkeli, jossa lasketaan todennäköisyyksiä sielunkumppanin löytymiselle, mutta allekirjoitan täysin artikkelissa lainatut laululyriikat:

Your love is one in a million
You couldn’t buy it at any price.

But of the 9.999 hundred thousand other loves,
Statistically, some of them would be equally nice.

Aivan. Muitakin kivoja löytyisi, ihan varmasti.

Itse asiassa olen sitä mieltä, että usein on täysin sattumasta kiinni kenen kanssa päädymme yhteen. Sitä voi vaikkapa tapailla kahta miestä ja olla heistä molemmista kiinnostunut. Mutta Herra A vaikeilee sitoutumisongelmiaan eikä ikinä soita takaisin, siinä missä Herra B pyytää kahville. Tai ehkä Herra A sattuu samaan baariin tietynlaisena iltana, ja Herra B taas ei. Yksi asia johtaa toiseen ja pim, olet parisuhteessa! Onnellisessa sellaisessa – mutta se ei tarkoita, ettetkö olisi voinut olla onnellinen sen toisenkin tyypin kanssa, jos asiat vain olisivat menneet vähän eri tavalla.

Mitä mieltä te olette – uskotko sinä sielunkumppanuuteen ja Sen Oikean olemassaoloon?

 

Kuvat: what-if.xkcd.com, hipsterintj.tumblr.com, jezebel.com