Sinkkutyttö sairastaa, tai: Vaatimuksia potentiaaliselle poikaystävälle

Tänään tajusin kauhean asian: pahinta sinkkuelämässä ei olekaan se, ettei kukaan pane minua säännöllisesti, vaan se ettei kukaan pitele minua säännöllisesti. Pitele sellaisella lämpimällä ja turvallisella tavalla, kuten kumppani pitelee. Että oltais vaan ja tuntuis hyvältä.

Tämä on nynnypuoleni. Se pääsee esiin vain toisinaan, ja tällä kertaa syynä lienee tiistaihin asti jatkunut sunnuntaimasis, joka puolestaan johtunee siitä että olen tulossa kipeäksi. Karseaa.

Onneksi vajoan tähän miehettömyyden mustaan aukkoon vain aniharvoin. Muistan itkeneeni aiheen takia vain kerran elämässäni – olin sikamaisen kipeä, kaikki ystäväni olivat kiireisiä ja äiti kaukana, ja jouduin raahautumaan kuumehoureissani ruokakauppaan ostamaan kissanruokaa. Silloin taisin vähän niiskuttaa hihaan ja polkea jalkaa. Miksei mulla ole miestä! En ala!

Aivan kuin miehet sinällään olisivat ratkaisu minkäänlaisiin ongelmiin. Kummasti se kuume pehmentää normaalisti melko järkevän naisihmisen aivoja. Onneksi sentään moinen miehenkaipuu menee ohi aina tervehtyessäni.

Tämänpäiväisen halipulakohtaukseni jälkeen jäin kuitenkin vielä pohtimaan sitä, mitä mieheltä oikein kaipaisin. Siis sen lisäksi, että tämä pitelisi kiinni ja niin olisi hyvä. Ja sen lisäksi, että tämän tulisi vapaaehtoisesti suunnata lähikauppaan aina sairastuessani. Totesin, että en oikeastaan tahdo kovin erikoisia asioita. Ja luultavasti suurin osa naisista olisi samaa mieltä kanssani siitä, että ihan tavallinen on just hyvä. Haussa ei siis suinkaan ole tämä:

Vaan enemmänkin tämä:

 

Millainen olisi teidän ideaalipoikaystävänne meriittilista?

 

Kuvat: myfunnyworld.net, funnychix.com, 7tattoo.wordpress.com