Tapaus Haippirinki ja hiljaa sivusta katsomisen vaara
Viime päivinä mediassa on kohuttu laulaja Kasmirista ja tuottaja Hank Solosta, jotka olivat mukana Haippirinki-nimisessä ryhmässä, johon Axl Smith lähetti salaa kuvaamaansa materiaalia. Hesarin tuoreessa haastattelussa Kasmir sanoo nyt kohun keskellä pohtineensa, miksi ei soittanut poliisille välittömästi salakuvaamisen tultua ilmi. Hank Solo puolestaan kertoi, että Smithin kuvamateriaaliin vastattiin viestiryhmässä vaikenemalla: ”Kukaan ei muistaakseni reagoinut videoon siinä ketjussa ja siinä tilanteessa mitenkään.” Kommentit saivat minut miettimään meillä niin usein vallitsevaa hiljaa sivusta katsomisen kulttuuria ja sitä, miten vääryydestä vaikeneminen usein johtaa vääryyksien jatkumiseen, aivan kuten tässäkin tapauksessa kävi.
Jos kaikki Smithin puuhista tienneet olisivat tuominneet tämän täysin selväsanaisesti tai ottaneet yhteyttä poliisiin, moni salakatselun uhreista olisi voinut säästyä koettelemukseltaan. Juuri tällaisen mahdollisuuden vuoksi meillä kaikilla onkin mielestäni velvollisuus korottaa äänemme aina todistaessamme epäoikeudenmukaisuuksia. Julia kirjoitti blogissaan juuri tapauksesta, jossa kahden ihmisen rohkea tilanteeseen puuttuminen esti raiskauksen. Tekstistä nousi hyvin esiin se, miten yksityisyyttä arvostavassa kulttuurissa pelkäämme usein sekaantuvamme muiden asioihin emmekä siksi kehtaa tehdä mitään. Tämä johtaa valitettavan usein tapauksiin, joissa jätämme reagoimatta kun loukkaantunut lapsi tarvitsisi apua, pyörtynyt nuori makaa kadulla tai rasistit häiriköivät jotakuta. Näitä tarinoita riittää vaikka kuinka, ja niissä kaikissa on tavallaan kyse samasta kuin tässä Smithin ja surullisenkuuluisan Haippiringin tapauksessa. Kyseessä on sama hiljaisuus.
Stadissa juuri alkanut Stop! Päätepysäkki syrjinnälle -kampanja, jolla pyritään kannustamaan ihmisiä puuttumaan julkisissa liikennevälineissä tapahtuvaan häirintään, tarttuu hienosti tähän hiljaisuuden kulttuuriin. HSL:n viestintä- ja markkinointipäällikkö kommentoi Hesarille, että ”[k]anssamatkustajien pitäisi yhdessä osoittaa, etteivät he hyväksy minkäänlaista suunsoittoa”, ja minä jatkaisin samaa ajatusta myös linja-auton ja lähijunan ulkopuolelle: me olemme kaikki toistemme kanssamatkustajia. Hiljaisiksi sivustakatsojiksi jättäytymällä annamme tapahtuneen jatkua, ja reaktioiden puute saattaa saada niin rasistin kuin Axl Smithin kaltaisen tyypinkin ajattelemaan, että heidän toimintansa on ok. Tämän estämiseksi meidän pitää opetella puuttumaan tilanteisiin herkemmin.
Oman eriävän mielipiteen ilmaiseminen on usein vaikeaa ja mahdollisesti pelottavaakin, mutta juuri senkin takia teot ovat niin älyttömän tärkeitä. Jos mietit miten hankaliin tilanteisiin voisi parhaiten puuttua, tutustu esimerkiksi Tommi Laition tekstiin 7 tapaa puuttua ja auttaa. Sanallisen puuttumisen lisäksi esimerkiksi Hesarin syrjintää koskevassa jutussa neuvotaan menemään kiusatun viereen istumaan tämän tueksi, ja jos nuorta naista häiriköidään ratikassa, sitä voi vaikka ottaa ja istahtaa vonkaajan syliin. Itse koetan kantaa korteni kekoon esimerkiksi feministisellä uudenvuodenlupauksella puuttua seksismiin sen sijaan, että konflikteja välttääkseni vain hymisisin mukana tai kiehuisin suuttumuksesta äänettä. Tärkeintä näissä kaikissa keinoissa on se, että jotakin tehdään, eikä jäädä vain tumput suorina sivuun seisomaan.
Haluaisin ajatella, että Kasmiriin ja Hank Soloon kohdistunut negatiivinen julkisuus kertoo yleisen lynkkausmielialan sijaan siitä, että meistä suurin osa on entistä herkempi puuttumaan vääryyksiin. Koetetaan siis toteuttaa tätä herkkyyttä nettipalautteen lisäksi myös päivittäisessä elämässämme: Kun näet vääryyksiä, puutu asiaan. Kerro mitä mieltä olet, huomauta häirinnästä, soita poliisi, tue uhria, tee jotain.
Sivusta seuraamisen ja hiljaisen hyväksynnän on loputtava. Ei olla oman elämämme haippirinkiläisiä, vaan sanotaan asiat ääneen.
Jos aihe kiinnostaa, jatka lukemista: Miksi naisen pitäisi hävetä hänestä salaa kuvattua seksivideota?Feministin uudenvuodenlupaukset: Puutun seksismiin ja luen naisten kirjoittamia kirjoja seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.