Viikon kirja: Hunger – A Memoir of (My) Body
Keskustelumme naisten kirjoittamien kirjojen lukemisesta oli ihana: sain teiltä hurjasti hyviä lukuvinkkejä ja samalla muistin, miten ikävä minulla onkaan ollut kirjakeskusteluja! Siksi päätin alkaa säännöllisesti blogata lukemistani kirjoista, jotka ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Ja koska kirjallisuus on parasta jaettuna, toivottavasti mahdollisimman moni teistä jakaa tässä yhteydessä myös omat lukuvinkkinsä!
Aloitetaan Roxane Gaylla. Gay, Bad Feminist -esseekokoelman kirjoittaja, on yksi tämän hetken kiinnostavimpia ja vaikuttavimpia feministisiä kirjoittajia. Gayn uusin teos, Hunger – A Memoir of (My) Body on tämän teoksista ehkä paljain, raain, vereslihaisin ja ahdistavin. Se on tunnetasolla niin tunnistettava, ja sekä tunnetasolla että yhteiskunnallisesti niin tärkeä. Hunger on kertomus kehoista ja traumasta ja epäsopivuudesta, ja sitä oli vaikea lukea, niin raskaalta sivujen kahlaaminen hetkittäin tuntuu. Ja silti en voinut lopettaa.
Hunger kertoo Gayn omasta kehosta, mutta ennen kaikkea kehoista ylipäänsä, ja naisten kehoista erityisesti; seksuaalisesta väkivallasta; siitä miten niiden kokoa valvotaan ja pyritään kontrolloimaan, ja miten joskus ainoa tapa tuntea saavansa hieman valtaa omaan elämäänsä on alkaa itse kontrolloida kehoaan. Pienentää sitä, tai suurentaa sitä, tavalla tai toisella tehdä itsestään läpipääsemätön linnoitus.
Hunger on erityisen rankkaa luettavaa siksi, että meistä valitettavan monella taitaa olla kokemusta siitä, miten ruoasta tulee samanaikaisesti lohduttaja ja vihollinen, miltä tuntuu olla liian täynnä ja silti niin nälkäinen. Kun oma keho on liikaa, liian näkyvä, kaikki mikä naista määrittää, ja niinpä sen koettaa kipristää mahdollisimman pieneksi, vihaa omia äärivivojaan ja toivoo vain että en voisivat lakata olemasta, edes hetkeksi.
Minullakin on. Siksikin tekstin jokaiselta riviltä läpi tunkeva kipu oli niin raastavaa: se on niin totta ja se tulee niin lähelle. Sen tietää olevan niin valtavan yleistä. Kauneuskäsitykset kasvattavat meistä suurimman osan vihaamaan kehoamme heti jos se ei sovi tiettyihin kapeisiin puitteisiin, ja epäsopivuudesta rangaistaan.
They forget that you are a person. You are your body, nothing more, and your body should damn well become less.
Gayn kokemusten taustalla on järkyttävästä seksuaalisesta väkivallasta syntynyt trauma, ja näiden(kin) osioiden vuoksi Hunger on todella rankka lukukokemus. Jos lukijalla itsellään on esimerkiksi seksuaalisen väkivallan tai syömishäiriöiden kokemuksia liian lähellä, voin kuvitella, että tämä teos saattaa olla liikaa.
Toisaalta Gay kirjoittaa käsitelläkseen kokemuksiaan ja samalla tehdäkseen selväksi, että niistä on mahdollista selvitä. Opettelu kehovihasta pois ei koskaan ole helppoa, mutta se voi olla suorastaan vallankumouksellinen teko. Kaiken kokemansa jälkeen Gay opettelee vähitellen olemaan väistämättä, tuijottamaan takaisin.
I am working toward abandoning the damaging cultural messages that tell me my worth is strictly tied up in my body. I am trying to undo all the hateful things I tell myself. I am trying to find ways to hold my head high when I walk into a room, and to stare right back when people stare at me.
Gayn teoksista Bad Feminist on ilmestynyt myös suomeksi (LIKE 2017, suomentaneet Koko Hubara ja Anu Partanen).
Mikä on paras kirja, jonka sinä olet viime aikoina lukenut?
seuraa blogia Facebookissa ja Bloglovinissa.