Viikon seksistipaska, tai: Naisen vartalo on julkista omaisuutta

Mikä ihme siinä on, että naisten ulkonäkö ja vartalo ovat yhä julkista omaisuutta? Lööppimateriaalia, jota kuka tahansa saa vapaasti kommentoida ja kauhistella? Tämän viikon seksistipaskan palkinto lähtee Iltasanomille, joka veti pisteet kotiin kehonrajentajanaisen kroppaa kommentoivalla jutulla.

“Jay Fuchs, 40, on kuin naispuolinen He-Man. –- Fuchista on tullut melkoinen muskelikimppu, mutta naista katsellessa tulee mieleen, että vähempikin olisi ehkä riittänyt. Vai mitä?”

Hei Iltasanomat: Haistakaa paska.

Vaikka tiedänkin, etteivät iltapäivälehdet varsinaisesti edusta a) laatujournalismia tai b) tervettä maailmankuvaa, onnistuvat ne silti toisinaan yllättämään tällaisilla pohjanoteerauksilla. Kyseisen “artikkelin” asenteellisuus itsessään on jo tarpeeksi raivostuttamaan, ja sen päättävä “vai mitä?” kohottaa koko homman aivan uusiin sfääreihin. Mistä lähtien toimittajat ovat kokeneet tarpeelliseksi hakea komppausta omille mielipiteilleen valtakunnallisten lehtien nettisivuilla?

Ja milloin me oikein pääsemme eroon tästä saatanan ahtaasta kauneusihanteiden häkistä?

Vain aniharvat meistä mahtuvat nykynaiselle hyväksyttävän ulkonäön raameihin. Ne raamit ovat niin pirun tiukat: sitä on aina jotakin liikaa tai liian vähän. Ei kyllin treenattu tai liian treenattu. Liian laiha tai liian lihava. Aina jollakin tavalla väärä.

Ensimmäinen reaktioni Iltasanomien juttuun oli raivo. Lähetin lehdelle tulikivenkatkuista palautetta, mutta sitten iski valtava väsymys. Voimme yrittää sen kieltää, mutta tosiasia on, että naiset ovat yhä vähempiarvoisia ihmisiä. Esineitä. Vapaasti kommentoitavissa.

Joskus pelkään, että tässä pelissä ei voi voittaa.

 

Kuva: etsy.com