Watch Me Date, tai: Ekoilla treffeillä älylasit päässä

No Sex and the City

Tällä viikolla olen koukuttunut brittilehti The Guardian netissä ilmestyvään deittailusarjaan nimeltä Watch Me Date. Sarja antaa nimensä mukaisesti meidän katsoa kahden ihmisen ensimmäisiä treffejä - näillä kun sattuu molemmilla olemaan kaiken nauhoittavat Google Glass-älylasit päässään.

One couple. Two cameras. What happens next?

Kuten kaikenlainen tositeevee, myös näiden treffien katsominen aiheuttaa hetkittäin vaivaantunutta kiemurtelua ja suoranaista myötähäpeää. Mikäköhän siinä on, että ihan tavallisten ihmisten kanssakäymisen seuraaminen on joskus niin tuskallista... ja samalla niin addiktoivaa? (Oletan koko tositeeveen konseptin perustuvan juuri tähän konfliktiin, ja että yhdistelmän vetävyydelle on jokin tietty ja tieteellisesti todistettu syy. Jos joku tietää, kertokaa minulle heti!) Watch Me Date-tärskyjen katsominen puistattaa hetkittäin ja saa myös melkin raastamaan tukkaa päästä - ja silti heti sarjaan törmättyäni katsoin putkeen melkein kaikki jo ilmestyneet jaksot. Mysteeristä!

Jäin myös miettimään, voisinko itse lähteä älylasitreffittelyyn mukaan. Luultavasti en lähtisi. Olen ihan kylliksi socially awkward penguin ilman suurempaa yleisöäkin ja voin vain kuvitella millaiset mittasuhteet sosiaalinen kömpelyyteni saisi jos tietäisin koko paskan menevän nauhalle. (Lisäksi olen yksinkertaisesti hannari.) Jotkut sen sijaan lähtevät ekoille treffeille papin aamenen merkeissä, joten siinä mielessä tässä konseptissa ei taida olla mitään kauhean rankkaa taikka radikaalia. Meitä on monenlaisia deittailijoita - ehkä pian näemme älylasitreffejä myös Suomessa?

 

Mitä mieltä te olette konseptista – lähtisitkö sinä ekoille treffeille älylasit päässä?

Kommentit

Eksyksissä elämässä

Kuulostaa juuri niin kamalalta etten itse haluaisi kokea, mutta katsoa ehdottomasti.

Jemina
No Sex and the City

Heh, hyvin tiivistetty!

Nyt en muista sarjan nimeä, mutta brittiversiota ensitreffeistä seuraan. Tosin niillä ei oo älylaseja.

Jemina
No Sex and the City

Ja ovatko älylasittomat ensitärskyt yhtä vaivaannuttavaa katsottavaa kuin älylasilliset sellaiset? Tai no, jos lasien sijaan mukana on koko kuvausporukka, niin kaipa se "pientä" vaivaantuneisuutta aiheuttaa sekin... Totta puhuakseni en millään muotoa ymmärrä ihmisiä jotka lähtevät mukaan tällaisiin konsepteihin, mutta tunnen kyllä jonkinlaista rispektiä heitä kohtaan. Itse taitaisin mieluummin vaikka vuorikiipeillä tai tunkea pääni leijonan kitaan.

Itse asiassa ko. ohjelma (Rakkautta ensitreffeillä, pe Avalla klo 23:50) on paikoittain aika sympaattista katsottavaa ja ok, vähän vaivaannuttavaa treffaajista riippuen. Ilkeilyä on todella vähän, eikä sitä ihan-ei-niin-unelmadeittiäkään kamalasti dissata. Ja en kyllä minäkään mihinkään tuollaiseen lähtisi. Korkean paikan kammoisena valitsisin tuon leijonan :D

Jemina
No Sex and the City

Okei, näemmä myös vielä karseampi ensitreffiformaatti löytyy: ekat treffit alasti, telkkarissa!

Kyllähän tässä tulee jo mieleen, että eikö nää telkkarintekijät oo itse koskaan olleet ekoilla treffeillä. Meinaan jos olisivat, niin luulisi heidän tietävän miten se on ihan tarpeeksi kammottavaa ihan ilman ylimääräistä yleisöäkin - ja myös vaatteet päällä. Tämä formaatti on kyllä jo ihan ns. nextin levelin horroria...

Eksyksissä elämässä

Ja silti kaikkeen löytyy osallistujia.

Eksyksissä elämässä

Ja silti kaikkeen löytyy osallistujia.

Kommentoi