Yöpöydällä, tai: Bad Feminist
Roxane Gayn esseekokoelma Bad Feminist ilmestyi lukupinooni yliopiston kirjallisuuskritiikin kurssin vuoksi ja muistutti minua siitä (toisinaan unohtamastani tunteesta) että opiskelu todella kannattaa. En nimittäin ollut koskaan Gaysta kuullutkaan, huolimatta siitä että tämä on tunnettu esseisti ja kirjoittaa paljon esimerkiksi sukupuolesta ja feminismistä – kuten fiksuimmat teistä teoksen nimen perusteella varmaan jo päättelivätkin. Kiitos siis fiksulle proffalle, joka näin pakotti teoksen eteeni, sillä tykkäsin Gayn teksteistä todella lujaa.
Gayn esseet yhdistelevät kiinnostavalla tavalla tämän henkilökohtaisia kokemuksia sekä yleisempää, selkeän poliittista tasoa. Ylipäänsä kirja ylittelee kaikenlaisia rajoja oikein kevyesti, niistä tippaakaan piittaamatta: Gayn tekstityyli vaihtelee akateemisesta kirjallisuuskritiikistä kevyempään kolumnimaiseen otteeseen ja jopa melkein päiväkirjatyyppiseen tunnustuksellisuuteen. Ja esseiden aiheet polveilevat niin, että Gay saattaa aloittaa Nälkäpeli-kirjojen fanittamisesta, jatkaa naisten vahvuuteen, sitten siihen miten hän teini-ikäisenä joutui poikaystävänsä ja tämän ystävien raiskaamaksi, päätyä nuortenkirjallisuuden väitettyyn synkkyyteen ja lopuksi todeta miten paljon toivoa sitä voikaan saada tarinoista joissa joku kestää kestämättömän. Ja kaikki tämä siis yhdessä esseessä! Hetkittäin teksti ihan hengähdyttää. Kertaakaan teksti ei kuitenkaan tunnu pomppivan ikävällä tavalla: Gayn tyyli tuntuu luontaisen assosioivalta, mutta samanaikaisesti jokaisen esseen rakennepaketti pysyy tiukasti koossa.
Gay on myös populaarikulttuurin suuri fani, joten kirjasta löytyy ajatuksia ja viittauksia Nälkäpelin lisäksi muun muassa Sweet Valley High-kirjasarjaan. Tämä avoimuus ilahduttaa erityisesti siksi, että Gay on ammatiltaan yliopiston professori. Eikä silti häpeile, ei niin lainkaan! Eläköön meidän kaikkien tietty höpsöys ja se ettei tarvitse leikkiä olevansa jotenkin hienompi kuin on! Tiettyjen osioiden kepeyden ei kuitenkaan pidä antaa tuudittaa itseään turvallisuuden tunteeseen, sillä Gay kirjoittaa myös todella rankoista aiheista. Sukupuolen ja feminismin lisäksi kokoelmasta löytyy monia rasismia ja seksuaalista väkivaltaa käsitteleviä esseitä, ja näitä aiheita käsittelevät tekstit ovat paikoitellen todella rankkoja. Gay kirjoittaa kuitenkin aina paitsi kauniisti, myös kovasti asian ytimeen osuvalla tavalla. Vaikka teksteistä ei aina hyvä mieli tulisikaan, saa niistä takuulla ajattelemisen aihetta.
Ainoana negatiivisena puolena tästä kirjasta voisin keksiä sen, että se käsittelee suorasti feminismiä vähän vähemmän kuin nimestä voisi päätellä. Pelkän feminismin perässä tulevat lukijat saattavat siis pettyä hitusen, mutta toisaalta uskon ja toivon heidän myös yllättyvän iloisesti kirjan yleisestä tasosta. Itse en ole koskaan kummemmin esseemuodosta perustanut enkä siihen juuri perehtynyt, mutta tämän kirjan perusteella saatan hyvinkin tarttua esseekokoelmaan vastaisuudessakin.
Ja kiinnostuneille tiedoksi: monet Bad Feministin esseistä löytyvät myös netistä, sillä Gay julkaisee laajasti mitä moninaisemmilla saiteilla. Suosittelen tsekkaamaan ainakin nämä:
The Careless Language of Sexual Violence