Yöpöydällä, tai: Siitä puhe mistä puute

Yöpöydällä juuri nyt kaksi kuumaa muistelmaa:

Sinkku- ja seksikirjallisuus on ollut kovassa huudossa jo monta vuotta. Suksee tuntuu olevan sitä suurempi, mitä enemmän teos perustuu kirjoittajan omiin kokemuksiin. (Ja jos kyse sattuu olemaan salaisena sivuduunina puuhattavastaa maksullisesta seksistä, kymmenkertaistuvat myyntiluvut välittömästi.)

Etenkin Briteissä genre räjähti käsiin pari vuotta sitten. Jokaisesta tuutista tursusi seksikolumnia, puhelintyttöpaljastuksia tai vain ihan tavallista panopäiväkirjaa: Belle de Jour, Diary of a Manhattan Call Girl, Diary of a Married Call Girl, Girl with a One-Track Mind, Sleeping Around… Pahimpaan (parhaimpaan?) aikaan sitä ei voinut ostaa kioskilta tupakkaa eikä kaupasta makkaraa joutumasta kasvotusten parhaalla hyllypaikalla nököttävien makuuhuonemuistelmien kanssa.

Ilmeisesti maailma on siirtynyt juorulehdistä tutuista kiss and tell -tarinoista fuck and tell -aikaan. Pussaa ja puhu-konsepti lienee liian kesyä näille kaikennähneille vuosille. Mutta mikäpä siinä, kyllä maailmaan naimista mahtuu. 

Genren kirjoista Girl with a One-Track Mind ja Sleeping Around odottavat parhaillaan yöpöydälläni nukkumaanmenoaikaa. Aloitin molempia jo muutama päivä sitten, ja tänään muistiinpanojani lukiessa huomasin käyttäneeni tekstissä kasakaupalla sellaisia ilmaisuja kuin ”juoni saavuttaa huippunsa”, ”ilmiön kliimaksi” ja ”kirjoittaja todella paneutuu asiaan.” Nyt hihittelen näille yksinäni. Paneutuu, hihhih. (Kyllä, toisinaan käyttäydyn kuin kahdeksanvuotias.) Ylitulkitseeko likainen mielikuvitukseni tekstiä, vai olenko alitajuisesti päätynyt käyttämään aiheeseen sopivaa kieltä kuvailuissani?

Ilmeisesti vanha sanonta pitää yhä paikkansa: siitä puhe mistä puute. Mielenkiintoisesti sitä tulee luettua muiden seksielämästä juuri silloin kun omaa ei ole.

Siispä varoituksen sana, arvon naiset: nämä kirjat eivät todellakaan auta yksinäisyyteen ns. kuivan kauden keskellä!