varjotyöskentely ja uusi luku elämässä?

sukelletaan ajatuksiini

Olipa kerran yksi syyskuinen sunnuntai ilta… Minulle tuli tunne, että haluan aloittaa jotain uutta elämässäni 🙂 tervetuloa siis julkiseen päiväkirjaani. Kerron tässä tämänhetkistä tilannettani, ja miksi päätin aloittaa blogin kirjoittamisen. Annoin sydämeni äänen ohjata kirjoittamistani, joten sukellamme heti aika syvään päähän, nimitäin varjotyöskentelyyn.

Illan ajatus: Yksin oleminen kasvattaa. Se saa käymään läpi todella syvällisiä asioita itsessään ja elämässään. Kun on elänyt ohjelmointiensa mukaan tiedostamatta niitä, ja sitten yhtäkkiä ne alkavat tulemaan pintaan, niin onpahan vuoristorata.(mutta inspiroiva sellainen)

Olen vuoden ajan asunut yksin pienessä mökissä, aika kaukana muusta asutuksesta. Se on tarkoittanut sitä, että on ollut pakko kohdata itsensä. Olen huomannut, kuinka yhteiskunnan normeista poikkeava elämäni on saanut vastustusta aikaan toisissa ihmisissä, sekä itsessäni. Mutta yhdestä työvälineestä on ollut minulle apua ylitse muiden: nimittäin päiväkirjasta <3. Se on avannut minulle uusia ovia itseeni, opettanut, ja saanut elämäni asenteen muuttumaan paljon rennommaksi. Tunteiden purkaminen, käsitteleminen, ja syvällisten kysymysten pohtiminen itsestäni ovat auttaneet minua purkamaan uskomuksia itsestäni sekä maailmankuvastani.

Nykypäivän ihminen pakoilee omaa varjoaan vaikka maailman ääriin… Itsensä kohtaaminen on vaikeaa, varsinkin jos on elänyt kiireistä elämää, ja vastoinkäymisten tullessa on työntänyt ne pois, tuntematta ja käsittelemättä näitä kunnolla.

Sen takia, haluan inspiroida itseäni sekä muita hidastamaan, vetämään syvään henkeä ja katsomaan itseään sisälle päin. Muistamaan, että et ole vilkas mielesi, joka lakkaamatta pauhaa asioista, joita pitäisi tehdä ja mitä pitäisi olla. Muistamaan, että olet sydämessäsi, ja kehossasi ihan joka puolella. Olet tässä hetkessä, läsnä nyt. Et huomisen työpäivän palaverissa, etkä menneisyyden konflikteissa. 🙂

Hidastaminen, avautuminen, ja alaston rehellisyys itseään kohtaan siitä, missä tilanteessa olet nyt, auttaa hyväksymään vaikeammat asiat itsessään, sekä elämässään. Hyväksymisellä, rakkaudella ja myötätunnolla itseään kohtaan pääsee yli vaikeuksista, ja siten voi saavuttaa jotain suurempaa elämänsä polulla, Kun on nähnyt vaivaa todellisen hyvinvointinsa eteen, pääsee aina vain seuraamaan lujemmin omaa sydämen tietään. Ja voin kertoa, että se tuntuu aivan mahtavalta!

Olen huomannut, kuinka elämästä voi aina oivaltaa uutta. Välillä tarvitsee tipahtaa alas, jotta voi päästä vielä ylemmäs. Miksi siis jäädä murehtimaan, kun voi ottaa elämän jatkuvana oppituntina?

 

apukysymykset

Jos joku ihana ihminen on nyt lukemassa tätä tekstiä, ja on inspiroitunut tästä, niin tässä on muutama kysymys näin syksyn kunniaksi, jota voi kysyä itseltään, ja kirjoittaa vastaukset ylös.

• Mitä rakastan itsessäni sisäisesti? ulkoisesti?
• Mitä häpeän itsessäni? Miksi? Myönnä vaikeat asiat.
• Mikä suututtaa/triggeröi?  Mikä saa lämmön nousemaan? Mitkä ihmiset, asiat, tilanteet?
• Mikä saa minut surulliseksi? Mitkä ihmiset, asiat, tilanteet?

Kun näitä kysymyksiä alkaa pohtimaan, kannattaa myös ymmärtää se, että maailma on heijastus sisäisestä tilastamme. Mitä ihastelemme toisessa, on myös meissä. Mikä ärsyttää meitä, on myös meissä itsessämme. Askel 1 on tunnistaa tämä. Askel 2 on lopettaa reagointi, jos jokin ärsyttää. Pitää katsoa peiliin, pohtia asiaa itsensä kanssa, ja antaa olla. Niin kauan kuin reagoimme tiettyyn asiaan, maailma antaa samaa opetusta uudelleen. Mutta kun hyväksymme sen, ja annamme olla, voimme huomata ettei samaa opetusta enää työnnetä nokkamme eteen.

Mutta mitä jos ihastelen toisessa hänen kauneuttaan? Sanoisin, että kyllä siihen kannattaa reagoida. Miten? Kehumalla tietenkin. Niin kauan kuin jaamme ympärillemme rakkautta eri muodoissa, saamme sitä takaisin. ”Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan”, kuuluu vanha suomalainen sanonta. Sama pätee myös toisinpäin. Jos teemme pahaa muille, saamme sitä varmasti jossain kohtaa takaisin. Jotenka rakkautta ja rauhaa vain kaikille sinne lähetän <3

to be continued…