Ranskassa lapset eivät heräile öisin ja syövät ateriat mukisematta – miten ihmeessä?

Olemme pari viikkoa yhdessä mieheni kanssa kuunnelleet kiinnostavaa kirjaa (esimerkiksi automatkoilla äänikirjat ovat hyviä virikkeitä!) jossa sukelletaan ranskalaiseen kasvatukseen. Kuinka kasvattaa bébé kertoo kasvatustavoista, joista osa hämmentää ja osaa haluaisi kokeilla.

Tämä muutama vuotta sitten ilmestynyt kirja syntyi, kun amerikkalainen toimittaja Pamela Druckerman muutti Pariisiin ja huomasi lasten käyttäytyvän Ranskassa paljon paremmin kuin USA:ssa. He esimerkiksi osasivat syödä monipuolisesti sekä noudattaa hyviä pöytätapoja ja nukkuivat jo pikkuvauvoina läpi yön. Druckerman alkoi selvittää syitä tähän.

Amerikassa hän oli nähnyt paljon lapsia, jotka ovat vanhempien elämän keskipisteitä. Kuin lapsikuninkaita. Ranskalaiset taas ajattelevat, että lapsen kuuluu sopeutua vanhempiensa elämään. Druckerman huomasi, että Ranskassa vanhemmat eivät koe, että heidän olisi jatkuvasti palveltava ja kehitettävä lastaan. Silti Ranskassa lapset tuntuvat olevan iloisia eivätkä lainkaan lannistettuja.

Syy siihen, miksi Kuinka kasvattaa bébé on herättänyt mielenkiintoa muuallakin kuin jenkkilässä, kuten vaikka täällä Suomessa, on amerikkalaisia piirteitä saava tapa kasvattaa. Täälläkin yhä enemmän liputetaan esimerkiksi lapsentahtisuuden tai kotiäitiyden puolesta.

Miten ranskalainen kasvatusfilosofia sitten näkyy käytännössä? Poimin kirjasta muutaman pointin.

1. Vauva opetetaan nopeasti nukkumaan läpi yön

Ranskassa vauvalle aletaan kertoa heti ensimmäisten viikkojen aikana, milloin on aika nukkua. Ranskalaiset äidit tuntuvat uskovan, että vauva ymmärtää puhetta mainiosti. Vauva pidetään yöllä pimeässä ja päivällä valossa, eikä päiväunien aikaan vältetä meteliä.

Lapsi herää luonnostaan noin kahden tunnin unijakson jälkeen. Jos ensimmäisen inahduksen kuullessaan vanhempi kiirehtii vauvan luo, tämä oppii, että tarvitsee jatkossakin aina aikuisen apua nukahtaakseen uudestaan seuraavalle parin tunnin jaksolle. Siksi pitää odottaa aina hetki ennen menemistä vauvan luo. Hänelle pitää antaa mahdollisuus rauhoittua itsekseen. Vanhempi voi viiden tai kymmenen minuutin ajan tarkkailla, onko vauvalla oikeasti jokin hätänä vai nukahtaako hän itsekseen uudestaan. Jos kuitenkin vauva itkee hädissään, hänet otetaan syliin ja rauhoitellaan. Tämä odottaminen, le pause, on Ranskassa käsite ja sitä käytetään muutenkin vauvojen kanssa, ei vain nukuttaessa.

Unirytmi pitää löytää ennen neljän kuukauden ikää, sen jälkeen se on paljon vaikeampaa.

2. Täsmällinen ruokailurytmi neljän tunnin välein

Neljän kuukauden iästä eteenpäin ranskalaislapsilla oli myös sama ruokailurytmi. Aamupala kello 8, lounas kello 12, välipala kello 16 ja illallinen kello 20. Duckerman huomasi, että vauvan kohdalla ei edes puhuttu syöttämisestä vaan aterioista. Taaperoikäisille Ranskassa tarjotaan jo kolmen ruokalajin aterioita. Kiinteät aloitetaan kasviksilla, ja niiden valikoima on nopeasti laaja.

Toisin kuin Amerikassa, Ranskassa puistoissa äidit eivät kaiva laukuistaan keksejä lapsilleen. Välipaloja aterioiden välillä ei tarjota. Siksi lapset tulevatkin nälkäisinä pöytään ja syövät myös kasvikset naamaa nyrpistämättä.

Ranskassa lapselta ei myöskään kysellä, mitä ruokaa saisi olla, vaan hän syö samaa ruokaa kuin aikuisetkin.

3. ”Odota”-kehotus ahkerassa käytössä

Druckermania ihmetytti se, että aikuiset saattoivat pienten lasten seurassa juoda rauhassa kahvia ja keskustella keskeytyksettä keskenään. Ranskassa lapset osaavat odottaa. Lapsia kehotetaankin terävästi ”odota” sen sijaan, että sanottaisiin ”hiljaa” tai ”lopeta”. Odottamisen taitoa opetetaan jo vauvaiästä lähtien.

Taustalla ei ole vain oma mukavuudenhalu. Tarkoitus on myös sivistää lasta. Ranskalaisvanhemmat ajattelevat myös, ettei lasta ei tarvitse koko ajan viihdyttää. Turhautuminen jopa edistää luovuutta. Ja yksi harrastus lukuvuotta kohden riittää.

Druckermanille ranskalaisvanhemmat sanoivat, että lapsi, joka vaatii välitöntä tyydytystä, tekisi elämästä sietämätöntä.

4. Lasta ei kehuta jatkuvasti

Ranskalaisen kasvatusfilosofian mukaan jos lapsi tietää, että häntä kehutaan joka tapauksessa, hänen ei tarvitse yrittää mitään. Hän myös oppii tarvitsemaan joltakulta toiselta hyväksyntää tunteakseen olonsa hyväksi.

Druckermanin mielestä amerikkalaiset kehuvat lapsiaan ylenpalttisesti, ranskalaiset vain aiheesta. Huonot piirustukset eivät saa aikaan wow-huudahduksia.

5. Parisuhde tulee ennen lapsia

Lapsiperheissä vanhempien yhteinen aika ei ole satunnaista, vaan säännöllistä. Esimerkiksi lomilla lapset saatetaan viedä maalle isovanhempien hoitoon, jotta äiti ja isä saavat olla keskenään. Tai jotkut vanhemmista kertoivat Druckermanille luoneensa säännön, että viikonloppuisin lapset eivät saa tulla vanhempien makuuhuoneeseen, ennen kuin he itse avaavat oven.

Ranskalaiset myös näkevät, että imettäminen sotkee rakkauselämää miehen kanssa. Toisin näkevät amerikkalaisäidit, jotka Druckermanin mukaan saattavat linnoittautua imettämisen ja äitiysvaatteiden taakse pitkäksi aikaa kadottaen raskautta edeltävän identiteettinsä. Ranskalaisnaiset eivät luovu naisellisuutensa hoitamisesta saatuaan lapsen. On tärkeää, että Monsieur voi olla edelleen tyytyväinen.

6. Päiväkoteja arvostetaan, töihin palataan nopeasti

Yhdysvalloissa lasten saaminen usein tarkoittaa äidin kotiin jäämistä. Päiväkoteja on harvassa, ja lastenhoitajat ovat kalliita.Ranskassa sitä vastoin julkista päiväkotia arvostetaan korkealle. Lapset opetetaan siellä hyville käytöstavoille – ja samalla he saavat siellä paikan päällä kokatut neljän ruokalajin ateriat.

Äitiysloma on myös lyhyt, vain 3–9 kuukautta. Ranskassa yhteiskunta ajaa nopeasti äidit työhön. Työhön palaaminen tarkoittaa myös sitä, että ei ole mahdollisuutta imettää kuin muutama kuukausi. Työnteko ja sen jaksaminen vaikuttaa lisäksi siihen, että lapset halutaan opettaa nukkumaan ilman heräilyjä jo varhaisessa vaiheessa.

7. Fiksu mieluummin kuin kiltti

Lapsille puhuttaessa yksi yksityiskohta on mielenkiintoinen: ranskalaiset vanhemmat eivät kehota lapsia olemaan kiltisti. He käyttävät sanaa sage, joka tarkoittaa viisasta, tyyntä. Toisin sanoen lapsia kannustetaan olemaan fiksuja. Ja sitähän kapinoivatkin lapset haluavat olla, vaikka eivät kilttejä haluaisikaan.

8. Ranskalaiset suhtautuvat kevyesti raskauteen

Raskautta ei päivitellä toisten kanssa, vaan ohimennen saatetaan vaan kysyä: ”Odotteletko lasta?” Naiset syövät kuten muutkin eivätkä pidä raskausdieettejä. Kun synnytys lähestyy, he haluavat itsestäänselvyytenä kaikenlaiset kivunlievitykset. Ranskalaisäideillä ei ole edes termiä luonnonmukaiselle synnytykselle.

Näin Ranskassa. Tämä listaus oli vain pintaraapaisu kirjasta, joten jos aihe kiinnostaa, kannattaa hankkia se vaikka kirjastosta tai kuunnella äänikirjana niin kuin itse tein. Yksi kirja ja yhden naisen havainnot eivät myöskään kerro koko totuutta ranskalaisesta kasvatuksesta – Druckerman itsekin sanoo yleistävänsä.

Ranskalaisesta tyylistä kasvattaa löydän otettavaa ja jätettävää. Minua positiivisesti puhuttelee ainakin ajatus kärsivällisyyden ja itsenäisyyden opettamisesta lapselle. Tiedän olevani taipuvainen ylihuolehtimiseen, joten haluan apinoida ranskalaisilta luottamusta siihen, että kyllä bébé myös pärjää. Druckerman antoi hauskan esimerkin lapsista hyppimässä trampoliinilla. Ranskalaisäidit juttelivat pihalla rauhassa keskenään, kun taas amerikkalaisäiti istui trampoliinin vieressä vahtimassa. Ja tietenkin kehui jokaista hyppyä!

Mitä itse olet mieltä ranskalaisesta kasvatuksesta? Nostaako se karvat pystyyn, vai löydätkö jotain ihailtavaa?

Tässä Noin viikon mutsi -blogi tällä kertaa. Alan päästä vauhtiin, viisi postausta takana ja aihelista sen kuin kasvaa puhelimeni muistiinpanoissa. :)

Löydyn instasta: @noinviikonmutsi