Nyt saa tuulettaa! Ensimmäisestä vuodesta vanhempana selvitty – ja ihan kunnialla. Päätin harrastaa reflektointia ja listata vuoden pahimmat ja parhaat asiat. Molempia riittää, ja tuskin muistan edes listata kaikkea mitä voisi. Jotta vältytään siirapilta ja toisaalta negatiivisuusähkyltä, laitan hyviä ja ei niin hyviä juttuja listaan lomittain. 😊 tarkoittaa positiivista juttua, 💩 negatiivista.

Tästä lähtee:

💩 Imetyskipu

Ensimmäiset pari viikkoa vauvan ruokinta tuntui samalta kuin kävely kengissä, jotka hiertävät jalat rakoille.

😊 Sylittely

Vauvan pehmeä iho omaa ihoa vasten. Saa haistella vauvan tuoksua, jonka haluaisi tallettaa purkkiin, jos voisi.

💩 Kaukaloraivarit

Oli vaihe, jolloin neidin kanssa ei kannattanut lähteä mihinkään autolla, jos ei ollut sopivasti päiväuniaika. Hereillä hän raivosi aina kaukalossaan. Muistan kun joskus paukkupakkasillakin pysähdyimme useamman kerran rauhoittelemaan vauvaa, sillä kaukalon heijaus ulkona saattoi auttaa. Joskus kotipihaan päästyä itkimme molemmat, minä ja vauva.

😊 Nauru

En meinaa kestää sitä ihanuutta, kun tyttö paljastaa isot ylähampaansa ja kikattelee, kun leikimme ja höpsöttelemme tai kutittelen häntä vähän kainalosta.

💩 Yrjöt sängyssä

Eikä vain sängyssä, vaan täkissä, patjassa, mieheni päällä. Ensimmäisen kerran, kun olin poissa kotoa lähes koko päivän, typyn maha meni sekaisin korvikkeesta, ja ehkä isi oli syöttänyt sitä liikaakin päivän aikana. Virkistävä päivä kylpylässä ystävieni kanssa päättyi kotona oksennuksen lemuun ja yölliseen pyykkäilyyn.

😊 Ilme kotiin palatessa

Se Hangon keksi! Useimmiten tulee niin hyvä mieli palata kotiin rilluttelemasta, kun näkee, miten oma lapsi siitä ilahtuu. Joskus tytöllä alkaa myös itkun tihrustaminen, ja siitäkin tietää, että hänellä on ollut ikävä. Eipä sitä kukaan muu tähän mennessä ole itkenyt ikävästä, jos olen ollut reissun päällä.

💩 Katkonaiset yöunet

Miltä tuntuu nukkua yö heräilemättä? Kuka nyt yli vuoden takaisia asioita muistaa!

😊 Vetelehtiminen

Vaikka neiti pitää minut pitkin päivää kiireisenä, kyllä välillä voi hänen kanssaan myös laiskotella. Ei työpäivinä voinut puoleen päivään laahustaa villasukissa ja yöpaidassa. Tai hengailla kaupungilla shoppailemassa ja kahviloissa ilman kellon vilkuilua. Kotiäitiys on välillä rentoa vetelehtimistäkin.

😊 Uudet äitikaverit

Koskaan en ole ollut näin helposti sosiaalinen kuin vauvan myötä. Kerhoissa sun muissa tarinaa tulee vaivattomasti äideillä puolin ja toisin. Olen saanut tutustua moneen uuteen ihmiseen. Jopa bussissa suomalainen alkaa jutella, kun on vain vauva ja rattaat mukana.

💩 Mahanpurukohtaukset

Tyttömme kärsi kuukauden-pari alkuaikoina mahanpuruista. Mikään asento ei välillä auttanut laannuttamaan kipua. Pomputin, kyykkäsin, pidin vatsallaan, pidin olkapäällä. Kun viimein vauvan olo helpotti, hänellä olikin usein jo uudelleen nälkä. Ja sama rumpa uudelleen…

😊 Vauvanvaatteiden ostelu

Kirppishirmu ilmoittautuu! Itseä joutuu välillä suitsimaan, ettei ostelisi vaaleanpunaisia ihanuuksia. Välillä päivää piristää pelkästään se, kun pääsee hypistelemään pieniä paitoja ja mekkoja.

💩 Tylsistyminen

Joinakin päivinä seinät ovat meinanneet kaatua päälle, kun on yksin hoitanut vauvaa kotona ja tuijotellut tv-ruutua tai kelloa odotellen, millon se mies palaa töistä kotiin. Varsinkin sairastellessa on tullut tylsää isolla T:llä, kun ei ole voinut lähteä ihmisten ilmoille eikä kehdannut pyytää ketään meillekään pöpöjen keskelle. Myös silloin kun autoilu oli pelkkää huutoa, ei uskaltanut lähteä tarpeeksi pois kotoa. Jälkikäteen ajateltuna olisi silti pitänyt lähteä ja sietää huutokonsertti takapenkillä.

😊 Höpöttely

Tä-tä-tää. Niin hauskaa on kuunnella neidin höpöttelyä ja vauvakieltä. Ja kuulla niitä ensimmäisiä sanoja tai melkein sanoja. Sydän pakahtui, kun kuului ensi kertaa selvästi ÄITI.

💩 Taistelut keittiössä

Ei lusikasta, ei sormin. Pää viuhuu puolelta toiselle, ruuat heitellään pöydältä lattialle. Ja tietenkin kaikista vähiten ruoka maistuu silloin, kun on kiire johonkin. Meillä asuu nirso syöjä. Huonona mutsina on tullut sorruttua välillä leluihin ja videoihinkin, että ruoka on saatu mahaan asti. Onneksi parempiakin päiviä ja ruokailuja mahtuu joukkoon.

😊 Juoksurattaat

Tämä mutsi piti kuntoa yllä tämän vuoden yhden parhaista keksinnöistä avulla, eli juoksurattaiden. Mitä ajan maksimointia, kun pystyi treenaamaan miehen ollessa töissä! Tyttö myös nauttii vauhdista. Äiti, kovempaa!

💩 Huoli, jonka tajuaa jatkuvan loppuelämän

Hengittääkö se pinniksessä? Tukehtuuko se lattialta löytämäänsä puunlehteen? Mitenhän se pärjää hoidossa? Vuoden aikana uudenlainen huoli on astunut elämään, ja se tulee jatkumaan tavalla tai toisella niin kauan kuin olen äiti. Avuton, oma pieni ja niin järjettömän rakas ihminen on minun vastuullani.

💩 Sairastelu yhtä aikaa

Kuumeessa ja pää täynnä räkää lapsen kanssa, joka on kuumeessa ja pää täynnä räkää – eikä hän osaa niistää. Elämys, jota on varmasti vielä tarjolla usein tässä elämässä.

😊 Kaikki uudet taidot

Aina kun mussukka oppii uutta, se on ihmeellistä. Olimme kesällä haavi auki, kun kahdessa päivässä hän oppi konttaamaan, istumaan ja seisomaan tukea vasten. Ihan kuin typy olisi pantannut taitojaan, ja sitten oli show’n aika.

💩 Pitäisikö mun muka tästä pullosta juoda?

Jos vain yhden vinkin olisin saanut ennen lapsen saamista, olisin halunnut tietää, että tuttipullosta juomista kannattaa harjoitella alusta asti. Meidän muksu ei nimittäin oppinut sitä taitoa ensimmäiseen puoleen vuoteen, eli tämä äippä ei voinut olla poissa kotoa kuin maksimissaan pari tuntia sen puolen vuoden aikana. Lyhyt aika – silloin tuntui ikuisuudelta.

😊Vauvatreffit 

Äitikaverien ja heidän vauvojensa kanssa vuoden pitkät päivät ovat kulkeneet nopeammin. Eniten on tullut nähtyä tyttömme serkkua, joka on tuntunut välillä kuin kaksossiskolta. Ikäeroa vain reilut viisi viikkoa.

😊 Vaaripäivät

Perjantai! Ennen se oli iloa viikonlopusta, tänä vuonna se oli iloa siitä, että vaari tuli käymään. Isäni on The Leikittäjä. Huippu lasten kanssa. Ja korvaamaton apu myös, että kodin kaaos saatiin viikonlopuksi selvitettyä.

😊 Ajankäytön tehostuminen

Mihin hukkasin tunnit ennen lasta? Nykyään vapaahetket osaa käyttää paremmin siihen, mikä oikeasti itseä rentouttaa ja mistä nauttii. Myös laatuaikaa miehen kanssa alkaa sopivasti ikävöidä, kun siihen on harvemmin mahdollisuus.

😊 Erityinen rakkauden kokemus

Huolehtivaa ja uhrautuvaa rakkautta on saanut opetella äitiyden myötä. Samanlaista rakkautta en ole ennen tuntenut. Rakkaus lasta kohtaan välillä raastaa ja tekee heikoksi, mutta silti toivon, että mahdollisimman moni saisi elämässään kokea sellaisen rakkauden.

😊 Se ensimmäinen hetki

Sokerina pohjalla vauvavuoden paras hetki. Kun näki tytön ensi kerran ja sai käsivarsiinsa. Vain alttarilla ”tahdon” sanominen voi vetää vertoja sille hetkelle. No words.

Onkohan muilla vanhemmilla yhtään samat asiat olleet parhaita tai pahimpia juttuja? Minkälainen omasta listastasi tulisi? Tätä oli kiinnostavaa miettiä, kannustan siis muitakin äitejä ja isiä reflektointiin.

Ja jos sulla ei ole lapsia, toivon, että pystyin antamaan rehellistä kuvaa siitä, millainen vauvavuosi voi olla. Siinä on rasittavia puolia mutta samalla paljon riemua ja rakkautta. Kuten yksi ystävä somessa hiljattain kirjoitti: ”Lapsissa on oma vaivansa, mutta niinhän on kaikessa, mikä on arvokasta.”

Iloa alkavaan viikkoon!

Blogin lisäksi tämän mutsin uutisia ja ajatuksia löydät instasta @noinviikonmutsi