Raskaana tajusin, kuinka vähän vaatteita tarvitsen

Vaatekaapin ovi pitää puskea kiinni, henkarit loppuvat kesken. Vuosia kamppailin kotonani tällaisen tilanteen kanssa. Nyt se on muuttunut – ja muutos alkoi raskauden aikana. Viime kesän helteillä suuren vauvamahani vuoksi pari–kolme mekkoa vuorottelivat päälläni. Katselin silloin kaihoisasti kaappini sisältöä, mutta vain muutama mekko mahtui ja tuntui mukavalta päällä.

Samalla kun kaipasin vaihtelua pukeutumiseen, tajusin, että pärjäsin niukalla valikoimalla. Se pisti miettimään. Päätin silloin, että mahan kadottuakin voisin karsia rankemmalla kädellä kuin aikaisemmin. Olen pitkään kyllä muutaman kerran vuodessa vienyt vaatteita kirpputorille myyntiin, mutta nyt niitä saisi lähteä kassitolkulla.

Ja päätös piti. Asiaa auttoi tyttöni syntymän jälkeen se, että imetys asettaa rajoituksia edelleen vaatteiden käyttöön. Niitä vaatteita ei tule vedettyä päälle, joissa joutuu riisumaan itsensä puolialastomaksi voidakseen ruokkia vauvansa.

Kuka on se henkilö, jonka sinä voisit pyytää käymään läpi vaatekaappiasi – tai jopa koko kotiasi?

Voisikin sanoa, että olen myöhäisherännäinen konmarituksen suhteen. Siitä on jo neljä vuotta, kun maailma hurahti japanilaisen Marie Kondon järjestelymetodiin. Säästä vain ne tavarat, jotka tuottavat iloa. Konmari-villitys ei purrut itseeni – koska ehkä välttelin sitä? Kun harrastaa kirppistelyä ja nauttii vaatteiden ostamisesta, ei halua luopua shoppailusta, vaikka kaapit pursuaisivat. Toisaalta, ei välttämättä tarvitsekaan. Kunhan on valmis raivaamaan tilaa niille uusille ostoksille, jotka tuottavat iloa. Huomaan, että olen esimerkiksi turhaan säästellyt tavoitefarkkuja tai vanhoja vaatteita, jotka herättävät muistoja, tai kerännyt samankaltaisia mustia neuletakkeja, koska olen ollut laiska pyykkäämään.

Luopuminen onnistuu paremmin silloin, kun joku potkii siihen. Yksi hyvä ystäväni auttoi minua vaatekaapillani keräämään kirppiskassit täyteen. Hän on myös sitkeästi takonut päähäni konmaritusta, josta on itse ollut innoissaan. Materialismin pauloista pääseminen onkin asia, jossa tarvitsemme toisiamme. Kuka on se henkilö, jonka sinä voisit pyytää käymään läpi vaatekaappiasi – tai jopa koko kotiasi?

Yksi tulevista luottomekoistani! Tämä oli yksi lahjoistani, kun täytin pyöreät kolmekymmentä äskettäin. Keltainen virkistää 🙂

Jatkossa olen ajatellut asettaa itselleni täsmällisiä tavoitteita karsimiseen. Esimerkiksi voin päättää laittaa myyntiin tai lahjoitukseen kerralla viisi vaatetta. Olen alkanut myös laajentaa karsintaa vaatteista muihinkin tavaroihin. Haluan enemmän ja enemmän kotiini tavaroita, jotka aidosti miellyttävät silmää tai merkitsevät jotain. Mikähän olisi hyvä tavoite määrä, jonka olisin valmis karsimaan tänä vuonna?

Lapsen syntymän myötä olen myös uuden haasteen edessä: pitsit, röyhelöt, kukkamekot ja kaikenlaiset ihanuudet kutsuvat ostamaan! En kuitenkaan haluaisi siirtää vaatteiden hamstraamista itsestäni lastenvaatteisiin. Tähän asti olen kuitenkin pysynyt aisoissa melko hyvin (hyvä minä!), sillä vain muutama vaate on tullut hankittua uutena kaupasta. Lähes kaikki muut ovat lahjoja tai ostettu käytettynä. Ja kun itse ostan, olen yhä enemmän alkanut miettiä laatua sekä sitä, miten ja kuka vaatteet on valmistanut, vaikka se näkyisikin hintalapussa.

Kiitos siis kaikesta vauvamaha! Veit silloin tilaa, mutta vuoksesi on nyt enemmän tilaa.

Jos haluat seurata blogia instassa, löydyn sieltä nimellä @noinviikonmutsi.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *